Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten teistä huomaa että olette huonolla tuulella?

Vierailija

ev

Sivut

Kommentit (18)

Tohtori Outokiukku

Jos olen todella kyrpiintynyt alan naurahtelemaan itsekseni ja laulamaan älyttömiä versioita hittibiiseistä, joihin keksin omia sanoja (tyyliin "Jos mä oisin mä niin määkin oisin mun kaa...") Tätä muutamat on erehtyneet pitämään merkkinä hyvästä tuulesta. Eivät erehdy uudestaan...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos olen todella kyrpiintynyt alan naurahtelemaan itsekseni ja laulamaan älyttömiä versioita hittibiiseistä, joihin keksin omia sanoja (tyyliin "Jos mä oisin mä niin määkin oisin mun kaa...") Tätä muutamat on erehtyneet pitämään merkkinä hyvästä tuulesta. Eivät erehdy uudestaan...

Pelottavaa!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen kylmä, hiljainen. Katseestakin näkee että minulle ei silloin kannata puhua :D

Tuohan on henkistä väkivaltaa. Toinen joutuu varomaan. Ei aikuisten ihmisten kuulu käyttäytyä edes huonolla tuulella ollessaan niin että toinen joutuu olemaan varpaisillaan ja varomaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos olen todella kyrpiintynyt alan naurahtelemaan itsekseni ja laulamaan älyttömiä versioita hittibiiseistä, joihin keksin omia sanoja (tyyliin "Jos mä oisin mä niin määkin oisin mun kaa...") Tätä muutamat on erehtyneet pitämään merkkinä hyvästä tuulesta. Eivät erehdy uudestaan...

Spooookyyy...

Vierailija

Ei mitenkään. En ole mikään drama queen tai huomionkipeä teini. Arvostan tasapainoisia, kaltaisiani ihmisiä, jotka eivät anna henkilökohtaisen, pahan olon näkyä ulospäin. Vain ihmisen aito hätä kuuluu näkyä. Mielestäni valittajat, kitisijät ja draamailijat ovat usein niitä ihmisiä, joita ei kiinnosta muiden hätä tai paha olo. En ymmärrä esimerkiksi niitä, jotka ovat "kiukkuisia" nälkäisenä. Siis eikös siitä tule ennemminkin vain heikko/etova/väsynyt olo, jolloin ei ole mitenkään loogista kiukutella kanssaihmisille kuin mikäkin pikkulapsi?? Tai sitten on niitä ihmisiä, jotka ottavat herkästi itseensä, kun heitä vähänkin kritisoidaan ja mököttävät loppupäivän. Ääritapauksia ovat ne, joista ei edes tiedä, miksi mököttävät. Siis saattavat olla pahalla tuulella jostain ihan toisesta asiasta, mutta purkavat sitä sitten muihin ihmisiin mitään selittämättä. Tai sitten sellainen tyyppi, joka aina ruoskii itseään ja rypee itsesäälissä, kerjäten tietysti muilta ihmisiltä kehuja, lohdutusta ja huomiota. Ja nämä kaikki ihmistyypit tunnistaa kyllä jo aika nopeasti lyhyen tutustumisen jälkeen. Osaan jo vältellä ja blokata nämä ihmiset elämästäni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kylmä, hiljainen. Katseestakin näkee että minulle ei silloin kannata puhua :D

Tuohan on henkistä väkivaltaa. Toinen joutuu varomaan. Ei aikuisten ihmisten kuulu käyttäytyä edes huonolla tuulella ollessaan niin että toinen joutuu olemaan varpaisillaan ja varomaan.

Samaa mieltä. En vaan käsitä, miksi muiden ihmisten pitäisi kärsiä samalla ja arvuutella, että mikäköhän tuolla yhdellä nyt taas on ja mitä uskaltaa sanoa tai tehdä. Siis miten työyhteisössäkään pystyy olemaan tuollaisten kanssa vai ovatko nämä ihmiset muutenkin syrjäytyneitä ja välttelevät tiimityötä vaadittavia töitä? Ja parisuhteessa tuo on ihan kamalaa. Syyllistää kumppaniaan jollain, mihin kumppanilla ei ehkä ole edes osaa tai arpaa! Jos niin paljon kyrsii, miksi ei voi vain sanoa muille suoraan, että ei hitsi en muuten aukaisisi suutani asiasta, mutta nyt kyllä ärsyttää tämä ja tämä... Ja sitten jos tuntuu, että joutuisi koko ajan valittamaan ja aukaisemaan suutaan milloin mistäkin asiasta, voi mennä itseensä ja pohtia, ärsyynnytkö vain liian pienest ja helposti.

Vierailija

Haisen happamalta kilometrin päähän.
Mutta tosi harvoin oleen vee-käyrällä, onneksi, eli tyytyväinen yleensä 😊.

Tohtori Outokiukku

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen todella kyrpiintynyt alan naurahtelemaan itsekseni ja laulamaan älyttömiä versioita hittibiiseistä, joihin keksin omia sanoja (tyyliin "Jos mä oisin mä niin määkin oisin mun kaa...") Tätä muutamat on erehtyneet pitämään merkkinä hyvästä tuulesta. Eivät erehdy uudestaan...

Pelottavaa!

Juu, niin mulle on sanottu. Nämä "oireet" tulee jos sattuu olemaan ns. huono päivä. Toisaalta sitä sattuu todella harvoin.

Raivostumisprosessi on mulla muutenkin omaperäinen. Toimin aikasytyttimellä. Jos joku henkilö saa mut toiminnallaan todella raivostumaan, niin ensin alan tuntea suunnatonta väsymystä ja halua mennä torkuille. Haukottelen ja olen silmät killissä parhaimmillaan melkein tunnin (sitä kauemmin mitä raivostuneemmaksi olen tulossa) ennen kuin se mahanpohjassa tuntuva tulikuuma pommi lopulta räjähtää ja olen hetkessä sitten aivan totaalisen virkeä.

Olen jo oppinut tunnistamaan nämä merkit ja tiedän etukäteen, että jaahas nyt multa menee kohta hermot. Olen asiakaspalveluhommissa ja siinä tästä ominaisuudesta on ollut suunnattomasti hyötyä :D

Vierailija

Oon hiljainen ja eristäydyn, mutten yleensä näytä sitä ulospäin koska lapsuudenkodissa sai selkäänsä tunteiden näyttämisestä, niin en uskalla vielä kolmekymppisenäkään.

Vierailija

Perheenjäsenille saatan sanoa olevani huonolla tuulella. Perheen ulkopuoliset eivät huomaa huonotuulisuuttani mistään. En näytä sitä kenellekään.

Vierailija

Vittuuntuneena hymyilen, suuttuneena kiroilen, ja raivostuneena puhun hiljaisella, matalalla ja hyvin myrkyllisellä äänellä. Pelkkä huono fiilis ei näy, ja harvoin on syytä olla vihainen.

Valitettavasti hyvä tuuleni näyttää huonolta tuulelta, kun on luonnostaan mutrusuu.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat