kertokaahan kokemuksia espanjanvesikoirasta

:) ja hyviä kasvattajia saa vinkata

Minua myös kiinnostaa. Ja onko kyseessä rotu jolla paljon allergioita?

Ehdotan espanjanvesikoiran tilalle sulle kiharakarvaista noutajaa. Innokas lähtemään aina ulos ja varsinkin metsäretkelle. Ei turhaudu jos pääsee mukaan tavalliseen tekemiseen. Mukava jääräpää, paljon itsenäisempi kuin muut noutajat. Ei kärsi eroahdistuksesta, ei ole yhtään arka, leikkisä, sosiaalinen ja rohkea. Kaunis, lempeä ja voimakas koira.

Vierailija kirjoitti:

Ei kärsi eroahdistuksesta, ei ole yhtään arka, leikkisä, sosiaalinen ja rohkea.

Siis ei ole arka tai pelokas vaan on leikkisä, sosiaalinen ja rohkea. Tosta alkuperäisestä voi saada hiukan eri käsityksen :P

Oon saanut käsityksen että Kiharakarvaiset noutajat on aika sähliä luonteeltaan. Ja miten karvanlähtö? Koko verrattuna perroon?

Oon saanut käsityksen että Kiharakarvaiset noutajat on aika sähliä luonteeltaan. Ja miten karvanlähtö? Koko verrattuna perroon?

?

?

Tuttavaperheessä on yksi sellainen vesikoira. Aivan hurmaava tapaus, vaikka kissaihminen olenkin.

Up

Meille osui aivan ihana perro. Ei ole vaatinut hirveästi aktivointia, nyt isompana siitä on tullut enemmän sohvaperuna, mutta toki lapset usein leikkivät sen kanssa. Pentuna puuhailtiin sen kanssa paljon. Emme harrasta mitään "erityistä" koiran kanssa. Käyttäytyy tosi nätisti, ei hauku kävelyllä vieraille ihmisille tai koirille, ainoastaan siinä tapauksessa haukkuu, että joku vieras ihminen tulee äkisti ja yllättäen aivan lähelle. Ei siis ole mikään semmoinen koira mitä vieraat ihmiset voisi silittää. Vahtikoira-tyyppinen, haukkuu, jos on joku ovella tai joku tulee kotiin. Saattaa myös haukkua vieraille kotona, mutta lähes aina vain muutaman kerran. Pentuna oli tosi arka ja pelkäsi ihan kaikkea, nykyisin ei juuri ollenkaan, paitsi vähän niitä vieraita ihmisiä, jotka tunkeutuvat kotiimme eli sen reviirille. Meillä onneksi arkuus ei ole ilmennyt aggressiivisuutena, olen kuullut, että niinkin voi käydä. En voisi ikinä kuvitella, että meidän perro vaikkapa purisi jotakuta tai hyökkäisi jonkun kimppuun. 

Kyselkää jos haluatte tietää jonkin tietyn asian, voin kertoa lisää :) 

Niissä on huonojen jalostuksessa käytettyjen yksilöiden takia arkuutta. Lisäksi on ollut huonoja kasvattajia. Mutta arkuus on yleistä ihan hyvienkin kasvattajien koirissa. Se voi ilmetä agressiivisuutena, tunnen kaksi tämän takia lopetettua koiraa ja muutaman muuten vain aran. Leimautuvat omistajiin ja purevat vieraita. Lisäksi luonteissa on valtavia eroja. Toiset on älykkäitä, toiset ei. Yhteistä niille on älytön toiminnan tarve. Älyllistä ja fyysistä. Rakastin meidän perroja mutta en ikimaailmassa enää ottaisi. Toista ei voinut hetkeksikään jättää vieraiden, varsinkaan miesten tai lasten kanssa yksin. Kovaa kuria vaativat verrattuna meillä muutoin olleisiin koiriin. Tottelivat kyllä kuin ajatus ja olivat helppoja kouluttaa. Hauskoja persoonia ja todella ihania niinkuin aina omat koirat on. Mutta olivat erittäin arvaamattomia. Kannattaa varmaan etsiä joku muu rotu. Vaikka lagotto? Niitä en tunne mutta on mielikuva että ovat tasapainoisempia.

Meillä on perro. Ihana kotikoira, jolla on työhalua (etsitään sieniä ja esineitä ihan amatöörimäisesti).

Arkuutta on, mutta ei aggressiivisuutta. Vahtii laumaansa, varoittaa vieraista, mutta päästää sisälle kyllä.

Pysyy lauman lähellä, ei karkaile edes juoksuissa. Pysyy metsässä aina n. 5m päässä laumastaan. Voi siis pitää huoletta vapaana.

Haluaa miellyttää ja oppii nopeasti uutta. Meillä myös kissoja, joiden kanssa tulee toimeen, tosin joskus innostuu paimentamaan...

Lapsia vahtii, kamalaa on jos ovat lenkillä mukana ja juoksevat edellä (karkuun).

Karvoja ei irtoa ja löylyissä istuu vierellä. Ihana koira :)

Kiitoksia tiedoista. Vaikuttaa sille että tuo arkuus on perrojen suurin ongelma.

Up

ei kannata ottaa ainakaan ensimmäiseksi koiraksi..todella vaativa koira,valtavia luonne eroja ei yhtään tiedä minkälaisen yksilön saa,samassa pentuessa isoja eroja.varautuneisuun ja arkuus yleisimmät ongelmat väitän että yli puolet berroista on arkoja.plussaa on että fiksu ja turkiltaan helppo hoitoinen.

Jos vertaa noutajiin, joista sinulla oli kokemusta, niin todellakin tuo arkuus tulee ensimmäisenä mieleen. Noutajissa ei juuri sitä ongelmaa ole, joten voi tulla yllätyksenä, mitä ongelmia se aiheuttaa. Samoin terävyys. Luultavasti vesikoira on myös älykkäämpi kuin noutaja, noin keskimäärin, mutta sekään ei aina ole omistajan kannalta plussaa. Tottelevaisuus ja sidonnaisuus ihmiseen on suunnilleen samaa luokkaa, ehkä vesikoira voi olla jopa epäitsenäisempi ja tottelevaisempi. Vahva suositukseni on, että jos tykkäät noutajista, niin pysy niissä tai laajenna valikoimaa seisojaan tai spanieliin.

Vast`ikään oli lehdissä artikkeli koirien käyttäytymispiirteistä ja niiden esiintymisestä eri roduissa. Espanjan vesikoira loistaa ykkösenä vieraiden ihmisten pelossa. Arkuus vieraita ihmisiä kohtaan voi tuoda koiralle niin suurta stressiä ja siitä johtuvaa ei-toivottua käytöstä (esim. agressiivisuutta) , että koirasta joudutaan huonossa tapauksessa luopumaan. Espanjan vesikoiran arkuus on jopa 18x verrattuna tutkimuksessa mukana olleeseen vähiten arkaan rotuun. 

Itse en tuosta syystä ottaisi em. rotua. 

Meillä on tässä lähellä kaksi, ja molemmat olivat pentuina mukavia, mutta sitten tapahtui jotakin ja koirista tuli varautuneita sekä toisia koiria että ihmisiä kohtaan. Ne räjähtävät huutamaan kurkku suorana toisen kohdatessaan. Ihan arvoitus, mikä voisi olla syynä kun kumpaakaan ei ole kukaan kaltoin kohdellut ja olivat kivoja pentuja. 

Kaverilla ollut noita useampia. Yks kuoli kolmevuotiaana sudänvaivoihin. Toinen sokeutui nelivuotiaana. Periytyviä vaivoja. Arkoja koville äänille.