Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin mennä opiskelemaan teologiaa vain helpon sisäänpääsyn ja pappeuden työetujen takia?
02.12.2015 |
En usko ainakaan kristinuskon jumalaan, mutta osaan kirjoittaa ihan hyviä puheita ja tykkään auttaa ihmisiä. Lisäksi kissanristiäisissä ravaaminen ja ilmaisen kakun, kahvien ja viinasten ahtaminen viehättävät kovasti. Rippileirejäkin tykkäisin vetää - istuksia nyt nuotiolla tikkupullan ja kitaran kanssa, voi juku.
Mutta niin siis, varsinaiseen kysymykseeni: onko tämä jotenkin todella väärin ja ihmisten huijaamista? Hoitaisin hommani tietysti ihan asiallisesti ja ymmärtäväisesti halveksumatta toisten vakaumusta ja kuuluttamatta omaani.
Kommentit (43)
Olin työelämään tutustumassa seurakunnalla (ei ollut muutakaan paikkaa), ja sillä perusteella sanoisin että papin työ on paljon tylsempää, kuin voisi olettaa. Itselle ainakin tuli 15-vuotiaana tyttönä sellainen olo, että tämmöistäkö se oikeasti on :D Tylsiä kokouksia ja tapaamisia, paperihommia, virsien laulamista vanhainkodissa, jumalanpalveluksen valmistelua... Harvassa oli ne hauskemmat hommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon luettuani, mietin millaisia työsuhde-etuja papeilla onkaan...okei, ilmaista kahvitarjoilua:). No, onhan se houkutin sekin.
Työajattomuus ja pyhinä työskentely ei haittaa pätkääkään - pyhillä kun ei ole hirveästi arvoa minulle kun en edes usko, eikä lapsiakaan ole tarkoitus vääntää joten en edes pilaa kenenkään perhejoulua. Ja tykkään puhua ihmisille ja kuunnella ja auttaa heitä murheissaan, ei ole pelkoa että olisin kylmä ja inhottava pappi :).
Kun joku tuolla varoitteli opintojen haastavuudesta, varmasti ihan aiheesta, niin tulin pohtineeksi että teologian vierestä uskontotiede kiinnostaisi minua kyllä oikeastikkin tai ainakin sen opintoihin saisin itseni motivoitua ehkä paremmin, ei samanlaista tylsää rajausta tutkimuskohteisiin - ja eikös sieltäkin pääse papiksi? Työllistyvyys nyt taitaa vähän kaikkialla olla vähän heikko, enkä hirveän leveää leipää ole tavoittelemassa tai tarvitse joten nuokaan huolenne eivät nyt ihan lannista. Yrittäkää kovempaa!
-AP
Opiskelen teologisessa aineenopettajaksi ja en itse ole uskovainen. Mitä olen papiksi opiskelevien puheista ymmärtänyt, niin ei papiksi ihan noin vain päästä. Ennen sitä täytyy selviytyä psykologisista soveltuvuuskokeista, jossa mitataan mm. luonteenpiirteitä, kuten sosiaalisia taitoja ja älykkyyttä, omaa papillista identitettiä ja
käsitystä papin työn luonteesta. Kannattaa siis pohtia, onko sinulla realistiset mielikuvat papin työstä.
Tunnen useita pappeja, ja ainoakaan heistä ei nauti näistä alituisista kahvikekkereiden tarjottavista. Vatsakumpua kasvattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se suoranaisesti VÄÄRIN ole. Mutta kyllä mulle tulee vähän mieleen, että jotenkin kiero ihminen täytyy olla jos papiksi ryhtyy vaikkei uskovainen ole. Tai siis sellainen ihminen joka muussakin elämässä on hieman epärehellinen ja "sniikki" tyyppi... Tulee jotenkin Alexander Stubb mieleen ensimmäisenä... :D Susi lampaan vaatteissa heh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko ainakaan kristinuskon jumalaan, mutta osaan kirjoittaa ihan hyviä puheita ja tykkään auttaa ihmisiä. Lisäksi kissanristiäisissä ravaaminen ja ilmaisen kakun, kahvien ja viinasten ahtaminen viehättävät kovasti. Rippileirejäkin tykkäisin vetää - istuksia nyt nuotiolla tikkupullan ja kitaran kanssa, voi juku.
Mutta niin siis, varsinaiseen kysymykseeni: onko tämä jotenkin todella väärin ja ihmisten huijaamista? Hoitaisin hommani tietysti ihan asiallisesti ja ymmärtäväisesti halveksumatta toisten vakaumusta ja kuuluttamatta omaani.
Ilmaisia kakkuja ja kahvia kyllä riittää kyllästymiseen asti, ilmaisia viinaksia ei niinkään, jollei sitten tyhjää ehtoollisvierailta ylijäänyttä sankoa. En pitäisi tällaista ammattihoukuttimena. Hanki mielummin ammatti esim. psykologina tai lääkärinä, saat auttaa ihmisiä ja saat paremman palkan kuin pullaa kärkkyvä leipäpappi. Lääkäreilläkin kun on nuo lääke-edustajien järjestämät pullakahvitukset joka viikko...
Papin työ on aika puuduttavaa, saarnojen valmisteluun menee aikaa ja hyvin vähän on aikaa oikeaan kuunteluun. Seurakunnissa usein huono työilmapiiri. Kasteissa ja hautajaisissa myös enemmän työtä kuin päälle näkyy.
Rippileirit on oikeasti rankkoja, olet vastuussa 24 h vuorokaudesta nuorista jotka pahimmassa teini-iässä. Kaiken lisäksi virkoja on papeille harvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota noin. Itse olen töissä seurakunnassa enkä edes hengellisessä työssä, ja uskon jumalaan omalla tavallani mutta en ole uskovainen siinä mielessä kuin papit ja suuri osa hengellisistä työntekijöistä on. Voin varoittaa että alkaa seinät kaatumaan päälle kun altistaa itseään jatkuvalle uskonnolliselle aivopesulle, vaikka olisi miten vahva ihminen henkisesti. Ei minusta ollenkaan väärin ole lukea papiksi työn "helppouden vuoksi", mutta se uskovainen hengellinen työyhteisö voi muodostua ongelmaksi. Siellä on ihan eri maailma.. Kokoajan on käynnissä hirvittävä pyhyyskilpailu, ihmiset tästä syystä tekopyhiä vaikka eivät haluaisi olla, mitään poikkeavaa ei hyväksytä, kiusaamiseen tai laiminlyönteihin puututaan heikosti ja siitäkin pitäisi selvitä yhdessä rukoilemalla, asiat on "johdatusta" jne.. En suosittele hakeutumaan sellaiseen virkaan vaikka olisi toisaalta siistiä saada vihkiä omia ystäviään :D mutta jos ei itse usko, se kirkasotsaisten uskontoon kasvaneiden ihmisten kyseenalaistamattomuus omaa maailmankuvaansa kohtaan on aika iso pala sulattaa. Myös yleinen ajatus on se että kristityt on parempia kuin muut ihmiset ja se tulee esille jatkuvasti niin virallisissa kuin epävirallisissa yhteyksissä.
Harkitse tarkkaan mitä teet :)
T:useammassa seurakunnassa työskennellyt
Vierailija kirjoitti:
Olin työelämään tutustumassa seurakunnalla (ei ollut muutakaan paikkaa), ja sillä perusteella sanoisin että papin työ on paljon tylsempää, kuin voisi olettaa. Itselle ainakin tuli 15-vuotiaana tyttönä sellainen olo, että tämmöistäkö se oikeasti on :D Tylsiä kokouksia ja tapaamisia, paperihommia, virsien laulamista vanhainkodissa, jumalanpalveluksen valmistelua... Harvassa oli ne hauskemmat hommat.
Kuulostaa just ihan unelmahommaltani :D virret ja vanhukset on ihania <3
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kyllä kysyä että mitä viinaksia ajattelit pappien saavan? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko kyllä kysyä että mitä viinaksia ajattelit pappien saavan? :D
Eikö ainakin vihkijäisissä ruukaa olla jotain tarjolla? Ja ehtoollisviinit tietenkin ;)
-AP
Minusta on hyvin väärin mennä papiksi, jos ei usko. Olisit kuitenkin uskoville esikuvana ja joutuisit valehtelemaan.
Mene töihin pitopalveluun. Siinäkin voi höpötellä ja syödä kuormasta.
Onko teidän valmistuneiden työpaikka varma? Yksi osoite: erokirkosta.fi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kyllä kysyä että mitä viinaksia ajattelit pappien saavan? :D
Eikö ainakin vihkijäisissä ruukaa olla jotain tarjolla? Ja ehtoollisviinit tietenkin ;)
-AP
Ei siinä vihkimishetkessä alttarilla mitään tarjoilua ole. Ja vihkipappia ei useinkaan kutsuta juhliin vieraaksi.
Yksinkaverini lopetti papin työt loppuunpalamisen takia. Hänelle ei sopinut se, ettei työaikoja ollut vaan töihin meni loputtomasti aikaa.
Ilman uskoa seurakunta on varmasti rasittava työympäristö. Oletko ikinä ollut mukana missään kirkollisessa toiminnassa? Kokeile ensin seurakunnan touhuja ja päätä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Otsikon luettuani, mietin millaisia työsuhde-etuja papeilla onkaan...okei, ilmaista kahvitarjoilua:). No, onhan se houkutin sekin.
Niin aika monella työpaikalla saa kahvit ilmaiseksi ja pullaakin et ei kovin suuri houkutin voi olla.
Se työ ois sulle varmasti aika rankkaakin, kun siinä kun selittäisit hautajaisissa miten vainaja on taivaassa, miettisit että oikeasti se on kyllä pelkkä raato ja ei millään tavalla olemassa. Se on varmasti niin erilaista tehdä uskovaisena papin työtä, kun vakaasti uskoo kuoleman jälken olevan elämää jne. Se tekee kuolemasta helpommin kestettävää, ainakin nuorten ja lasten kuolemista.