Raivoavat äidit

Miksi puhuisit hänelle ikävästi? Ajatteletko, että hänellä on voimavaroja ottaa vastaan TIETOA siitä, miten pitäisi käyttäytyä? Onhan tuo aivan kamalaa, mutta ehkä sen äidin käytös on jonkinlainen hätähuuto sille, että joku huomaisi ja sanoisi jotain, joka auttaa. En tosin tiedä, onko sellaista. Lapselle pitäisi ehkä saada ihan tukiperhe, niin pahalta tuo kuulostaa.

Sille äidille on voitu lapsena käyttäytyä samalla lailla, esimerkiksi vaadittu ikätasoon nähden liikaa ja huudettu ja haukuttu (nätisti vain kotona), kun hän ei onnistu, ja hän olisi lapsena mahdollisesti toivonut, että kunpa vanhempien käytökseen puututtaisiin. Saattaa tuoda siksi omaansa päivänvaloon, jotta joku puuttuisi.

Tai sitten ei ajattele yhtään mitään, mutta niin tai näin, niin olet aivan oikeassa ollessasi huolissasi lapsesta. Tuollainen on täysin tuhoavaa pienen lapsen elämän kannalta. Hankala paikka todellakin.

Mä huudan lapselleni. Oon masentunut, ei voimia.

Väsymys ja stressi aiheuttaa aikuisellekin halun kiukutella. Eihän sen tietenkään pitäisi lapseen kohdistua. Toivottavasti päiväkodin henkilökunta on huomannut saman kuin sinä, he voivat tarvittaessa ohjata tuota äitiä hakemaan apua.

Juu, totta. Olen miettinyt pitäisikö kysyä silä äidiltä, että tarvitsetko apua, vaikutat väsyneeltä jne. 

Olen myös sitä mieltä, että vaikka olisi kuinka saanut huonon kohtelun itse lapsena, niin se ei oikeuta oman lapsen laiminlyömiseen. itse olen myös elänyt rikkinäisessä kasvuympäristössä, mutta ei tulisi mieleenkään kostaa sitä omalle lapselle - päinvastoin. 

Ihmettelen myös, eikö päiväkoti puutu asiaan?

Mitenköhän kannattaisi lähteä purkamaan tät aisaa?

ap

Tuossa ei ole enää vika siinä, miten lapselle puhutaan.

Tuossa koko tilanteesta paistaa läpi, miten lapsi on taakka ja hidaste ja ärsyttävä tapaus. Teini huutaisi: sä teet mun elämästä helvettiä, mikset sä voinut jättää syntymättä!

Jos tuohon jotenkin kommentoisi, niin sen kautta että kehuisin lasta äidille. Vähän sen kautta, että sulla on siinä jotain arvokasta, vaikka elämä muuten olisikin paskaa niin sulla on hieno poika.

Vierailija kirjoitti:

Juu, totta. Olen miettinyt pitäisikö kysyä silä äidiltä, että tarvitsetko apua, vaikutat väsyneeltä jne. 

Olen myös sitä mieltä, että vaikka olisi kuinka saanut huonon kohtelun itse lapsena, niin se ei oikeuta oman lapsen laiminlyömiseen. itse olen myös elänyt rikkinäisessä kasvuympäristössä, mutta ei tulisi mieleenkään kostaa sitä omalle lapselle - päinvastoin. 

Ihmettelen myös, eikö päiväkoti puutu asiaan?

Mitenköhän kannattaisi lähteä purkamaan tät aisaa?

 

ap

Vaadittiinko sinulta kohtuuttomuuksia ja aiheutettiin sillä sulle huono itsetunto, kun mikään mitä teit ei voinut olla kiitoksen aiheista tai oikeastaan edes onnistua? Jos ei, niin "huono lapsuutesi" ei saa olla myöskään tekosyysi tuomita toinen.

Kysy tarhatädeiltä onko lapsen tilanteeseen puututtu ja jos ei niin tee vaikka lasu.

No miksi et sano?

Niin tarkoitan sitä, että äiti ei todellakaan mahda itse sille mitään, että häntä on haukuttu ja tuollainen asia ei välttämättä tule kaverisuhteissa esille ongelmana, koska aikuiset kaverisi nyt keskimäärin osaavat huolehtia itsestään, eikä synny asetelmaa, jossa sinun pitäisi antaa liekaa pikkuihmiselle, jolta ei voikaan vaatia asioita kuten aikuiselta.

Kun ei sinulle itsllesikään ole annettu, niin mistäs otat sitä?

Mutta lapselle se äiti on käytännössä hirviö, mutta en sitten tiedä mikä olisi ratkaisu, kun vanhemmuustaitoja ei opeta lempeästi mikään taho.

Neuvolasysteemiä pitäisi ehdottomasti valjastaa rasvahappojen syöntiohjeistuksesta siihen suuntaan, että omassa lapsuudessaan rikkoutuneita aikuisia autettaisiin vanhemmuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen seuraillut erästä äitiä poikani päiväkodissa. Tuo monesti lapsensa samaan aikaan hoitoon ja se, miten hän lastaan kohtelee on kamalaa.

Hän raivoaa ja huutaa kuin joku murrosikäinen. Kun lapsi yrittää ottaa kenkiä jalasta pois niin äiti huutaa vietellä: "yritän nyt saada ne kengät jalasta pois, mikä siinä on niin vaikeaa!!" Ja samankaltaista sättimistä ja lapsen mitätöintiä muissakin tilanteissa.

Tekisi mieli sano tuolle äitille muutama valittu sana. Lapsi säälittää, koska hän on todella arka ja sisäänpäinkääntynyt eikä ainakaan tuosta äidin kohtelusta reipastu.

Mikä aikuisia vaivaa kun pitää käyttäytyä noin? Luulisi, että nykyään olisi kaikille tiedossa, miten haitallista tuollainen kasvatus on lapselle.

Se on totta ettei lapselle pidä huutaa. Mutta aivan selvästi tulee sellainen tunne että tuolla naisparalla on ongelmia kotona tai töissä joka aiheuttaa sen että kärsivällisyys on tipotiessään. Ei kuitenkaan pidä tuomita häntä siitä mehän ei tiedetä mitä helvettiä hänen elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seuraillut erästä äitiä poikani päiväkodissa. Tuo monesti lapsensa samaan aikaan hoitoon ja se, miten hän lastaan kohtelee on kamalaa.

Hän raivoaa ja huutaa kuin joku murrosikäinen. Kun lapsi yrittää ottaa kenkiä jalasta pois niin äiti huutaa vietellä: "yritän nyt saada ne kengät jalasta pois, mikä siinä on niin vaikeaa!!" Ja samankaltaista sättimistä ja lapsen mitätöintiä muissakin tilanteissa.

Tekisi mieli sano tuolle äitille muutama valittu sana. Lapsi säälittää, koska hän on todella arka ja sisäänpäinkääntynyt eikä ainakaan tuosta äidin kohtelusta reipastu.

Mikä aikuisia vaivaa kun pitää käyttäytyä noin? Luulisi, että nykyään olisi kaikille tiedossa, miten haitallista tuollainen kasvatus on lapselle.

 

Se on totta ettei lapselle pidä huutaa. Mutta aivan selvästi tulee sellainen tunne että tuolla naisparalla on ongelmia kotona tai töissä joka aiheuttaa sen että kärsivällisyys on tipotiessään. Ei kuitenkaan pidä tuomita häntä siitä mehän ei tiedetä mitä helvettiä hänen elämä on.

 

Vaikka me emme tuomitsekaan, niin lasta se ei auta yhtään. Siksi näihin pitäisi puuttua! Toivottavasti päiväkoti auttaa.

Minä kysyisin äidiltä että "huudat usein lapselle, tarviitko apua". Jos se suuttuu niin sitten suuttuu, mutta ehkä siitä lähtisi kuitenkin ajatus itämään.

"Äiti ei varmaan mahda itselleen mitään" <- hyi yrjö mitä vastuunpakoilua, aikuinen on vastuussa omasta käytöksestään vaikka oma lapsuus olisi millainen. Todellakin päiväkodin henkilökunnalla on _velvollisuus_ puuttua tuossa tilanteessa. Juttele ap vaikka esimiehelle tai kollegalle tilanteesta jos et yksin uskalla tehdä asialle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhuisit hänelle ikävästi? Ajatteletko, että hänellä on voimavaroja ottaa vastaan TIETOA siitä, miten pitäisi käyttäytyä? Onhan tuo aivan kamalaa, mutta ehkä sen äidin käytös on jonkinlainen hätähuuto sille, että joku huomaisi ja sanoisi jotain, joka auttaa. En tosin tiedä, onko sellaista. Lapselle pitäisi ehkä saada ihan tukiperhe, niin pahalta tuo kuulostaa.

Sille äidille on voitu lapsena käyttäytyä samalla lailla, esimerkiksi vaadittu ikätasoon nähden liikaa ja huudettu ja haukuttu (nätisti vain kotona), kun hän ei onnistu, ja hän olisi lapsena mahdollisesti toivonut, että kunpa vanhempien käytökseen puututtaisiin. Saattaa tuoda siksi omaansa päivänvaloon, jotta joku puuttuisi.

Tai sitten ei ajattele yhtään mitään, mutta niin tai näin, niin olet aivan oikeassa ollessasi huolissasi lapsesta. Tuollainen on täysin tuhoavaa pienen lapsen elämän kannalta. Hankala paikka todellakin.

Näin on. Vaikka nainen raiskaisi, kiduttaisi kuoliaaksi ja silpoisi lapsensa, hänessä ei ole mitään vikaa vaan hän on uhri. Varmaan niinku väsyny ja tuen tarpeessa, special little snowflake.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seuraillut erästä äitiä poikani päiväkodissa. Tuo monesti lapsensa samaan aikaan hoitoon ja se, miten hän lastaan kohtelee on kamalaa.

Hän raivoaa ja huutaa kuin joku murrosikäinen. Kun lapsi yrittää ottaa kenkiä jalasta pois niin äiti huutaa vietellä: "yritän nyt saada ne kengät jalasta pois, mikä siinä on niin vaikeaa!!" Ja samankaltaista sättimistä ja lapsen mitätöintiä muissakin tilanteissa.

Tekisi mieli sano tuolle äitille muutama valittu sana. Lapsi säälittää, koska hän on todella arka ja sisäänpäinkääntynyt eikä ainakaan tuosta äidin kohtelusta reipastu.

Mikä aikuisia vaivaa kun pitää käyttäytyä noin? Luulisi, että nykyään olisi kaikille tiedossa, miten haitallista tuollainen kasvatus on lapselle.

 

Se on totta ettei lapselle pidä huutaa. Mutta aivan selvästi tulee sellainen tunne että tuolla naisparalla on ongelmia kotona tai töissä joka aiheuttaa sen että kärsivällisyys on tipotiessään. Ei kuitenkaan pidä tuomita häntä siitä mehän ei tiedetä mitä helvettiä hänen elämä on.

 

Joo, ei naiset ole aikuisen ihmisen lailla vastuussa omasta käytöksestään. Miehet on, totta kai, aina vastuussa ja tämäkin kuulostaa siltä että on lähimmän miehen vika. Paheksutaan sitä kurjaa äijää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mä huudan lapselleni. Oon masentunut, ei voimia.

Hyvä, näytä sille äpärälle että on tullut tieten tahtoen maailmaan pilaamaan mamin elämän. Jos ei huuto auta niin lyö, lyö niin saatanasti että oppii olemaan masentamatta sua.

En tajua tuollaisia äitejä, miksei hae apua jos ei pärjää?

Jos on itsellä ollut raivohullu äiti, niin ei todellakaan käyttäydy samoin omaa lastaan kohtaan, jos edes lapsia hankkii. Nää on aina näitä. Pedofiili muka tullut hyväksikäytetyksi lapsena, väkivaltainen hakattu, raiskaaja ei tiennyt ettei saa jne. just joo. Kun juttu menee just päinvastoin pilalle hemmoteltu ei kestä lapsen tarvitsevuutta ja käyttäytyy noin, ettei vain joudu olemaan itse aikuinen.

Eilen oli kaupassa nainen joka haukkui noin lapsiaan koko kaupassakäynnin ajan. No toinen lapsi varasti jotain ja oho, äiti meni vihdoin hiljaiseksi. HUOmionkerjäys muilta kaupan aikuisilta päättyi tähän.

Ei sentään hakkaa häntä niinkuin minun äiti teki tai luultavasti kotona hakkaa.

Tuollainen käytös on sairasta ja ei missään nimessä hyväksyttävää. Mistä aikuiset löytääkin aina selittelyt itselleen miksi on ok kiusata omaa lastaan?!

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen käytös on sairasta ja ei missään nimessä hyväksyttävää. Mistä aikuiset löytääkin aina selittelyt itselleen miksi on ok kiusata omaa lastaan?!

Älä muuta sano, fyysinen väkivalta oli pikkujuttu sen henkisen väkivallan rinnalla ,mitä oma äiti harjoitti. Ulospäin oltiin täydellisiä äitejä, sanomattakin selvää, että katkaisin välit äitiini heti kun muutin 17v pois kotoa, yksinäinen ja katkera ihminen nykyään, miettikööt yksin kotona tekemisiään ja kuolkoot yksinäisenä.