Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko tässä suhteessa enää järkeä?

Vierailija

Tämä on varmasti todella puhkikaluttu aihe, mutta se napsahti nyt omalle kohdalle ja tuntuu, että tarvitsee hieman tuulettaa omia tuntemuksia johonkin.

Olemme miehen kanssa n 30v ja yhdessä pian 7 vuotta. Lapsia ei ole, eikä näillä näkymin ole tulossa. Tämä oli miehen toive ja vaikka itse ehkä olisin lapsen halunnut, en silti kokenut niin suurta tarvetta hankkia lasta, että olisin halunnut erota. Punnitsin asiaa kauan ja tulin siihen tulokseen, että pystyn elämään ja jatkamaan parisuhdetta.

Nyt olen ilmaissut miehelle haluni mennä naimisiin tulevaisuudessa. Asialla ei ole kiire, eikä minulla ole mitään tarvetta alkaa sopimaan päivämääriä ja kirkkoa varata. Miehen vastaukset ja asiasta käydyn keskustelun perusteella minulle jäi tunne, että mies tuskin haluaa koskaan mennä kanssani naimisiin. Olemme jo kumminkin suhteellisen "varttuneita" ja pitkähkö vakituinen parisuhde takana. Eli mistään hetken huumassa tehdystä hätiköidystä päätöksestä ei olisi kyse. Mies ei omien sanojensa mukaan ole vielä valmis avioliittoon. Koitin kysyä, että miksi hänestä näin tuntuu, mutta en saanut mitään vastausta. "Ei vain tunnu siltä vielä."

Vaikka en itsekään ole vielä hääpukuja sovittamassa, kyllä silti TIEDÄN haluavani hänen kanssaan naimisiin. Mies ei tunnu olevan ollenkaan varma minusta tai meidän suhteesta. Tuleekohan mies ikinä muuttamaan mieltään tästä asiasta? Onko kyse oikeasti vain siitä, että mies ei ole valmis avioliittoon vielä, vai onko vika ns minussa eli ei vain ole valmis avioliittoon MINUN kanssani?

En halua missään tapauksessa painostaa miestä naimisiin. Haluan, että halu ja tahto avioliittoon tulee aidosti häneltä, ei vain minun pakottamana.

Tiedän olevani onneton, jos en pääse naimisiin ja katuvani, jos jään suhteeseen, jolla ei minun silmissäni ole tulevaisuutta. En vain saa miehestä selkoa ja osaa sanoa onko tämä suhde juuri sellainen.

Sivut

Kommentit (23)

n32

Meillä eletään uusperheenä,minulla 2 lasta ja omaa yhteistä toivotaan...yhdessä 5v. Mieheni kanssa ollaan puhuttu naimisiin menosta,joskus hän sanoi,että voitais mennä naimisiin ja onhan  sitä on sukulaisetkin kyselleet.

Noh aika ajoin mies on todennut  ja nyttemmin pättänyt ettei yhdessä olemiseen pappia ja kirkkoa saati maistraatti tarvita. Suullinen sopimus kuulemma riittää.

Itse olen sanonut,että voisin mennä naimisiin nykyisen mieheni kanssa vaikka joskus olinkin toista mieltä koko avioliitto jutuista. Mutta onhan se niin et kun kaikki kaverit ja tutut menee naimisiin ja ite elät vaan parisuhteessa niin kyllä tässä välillä pahamieli iskee. Olenkin sanonut miehelle et jos meidän parisuhde laimenee ja elettäis ku kämppikset ja  tapaan uuden miehen joka olis valmis menemään naimisiin kanssan niin se on sit tän suhteen loppu. Ja vaikkei uutta miestä olis ikinä enää tulossa jos erottais niin pääsempähän tuosta helpommin eroon..

Kyllä  se on ottanut päähän kun mies on sanonut et voidaan mennä naimisiin muttei sit todella oo tarkottanut sitä.

Myötäelän kyllä tuossa mitä olet kirjoittanut,mieti ja pohdiskele asiaa,etköhän jonkun ratkaisun keksi ja tee se omaa parastasi ajatellen :)

Vierailija

No jos tuo naimisiin meno-asia on ainoa asia joka "hiertää" niin pysy suhteessa. Miksi naimisiin meno pitää olla "make or break"? Toki jos se sulle sitä on niin silloinhan olet jo päätöksesi tehnyt.

t: 8 vuotta ihanassa ja onnellisessa parisuhteessa, ei naimisissa

Vierailija

Jos ei ole lapsia niin mikä hyöty tulee avioliitosta? Periminen jos toinen kuolee? Taloudellinen etu pienituloiselle mahdollisessa erossa? Vai onko tässä tosiaan kyse vain statuksesta ystäväpiirissä?

Vierailija

Olen arvoiltani ehkä hieman "vanhanaikainen" ja haluaisin naimisiinmenolla osoittaa miehelleni, sekä muille, että rakastan ja olen sitoutunut häneen. Tiedän, että avioliitto ei tee rakkaudesta tai suhteesta yhtään sen vahvempaa tai oikeaa.

Tunnen monia pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä yli 10 vuotta eivätkä ole koskaan naimisiin menneet. En kummeksu tai paheksu heidän päätöstään lainkaan.

Minulle tärkeintä avioliitossa ja kosinnassa on se ele ja sanoma sen takana. Uskonnon tai lain tuomat näkökulmat minua ei kiinnosta.

-Ap

Vierailija

Myöskään taloudellista etua en avioliitolla tavoittelisi. En halua miehen elättävän minua ennen, jälkeen tai avioliiton aikana.

-Ap

Vierailija

Ei kai siinä pelkästään, ettei toinen halua naimisiin, ole mitään. Mutta jos tulee tunne, ettei toinen olekaan varma, että haluaa yhteisen tulevaisuuden. Tiedän tapauksia, joissa mies ei ole halunnut lapsia eikä naimisiin, mutta kas kummaa, kun on erottu, onkin sitten aika pian halunnut niitä jonkun muun kanssa. En tietenkään väitä, että ap:n mies kuuluisi tähän ryhmään.

Vierailija

Kirjoitat, että "Mies ei omien sanojensa mukaan ole vielä valmis avioliittoon. Koitin kysyä, että miksi hänestä näin tuntuu, mutta en saanut mitään vastausta. "Ei vain tunnu siltä vielä."" Ja olette olleet yhdessä jo 7 vuotta? Valitettavasti mielestäni kuulostaa, että sitä hetkeä ei tule välttämättä koskaan tulemaan, jolloin miehesi olisi valmis. Vika ei ole sinussa, vaan kyse on hänen ajatusmaailmastaan ja tunteistaan (tai niiden puutteista). Sinuna itse pohtisin sitä, ovatko toiveenne tulevaisuuden ja suhteen jatkon kannalta liian erilaisia? Onko lapsettomuuspäätös sellainen, joka joskus myöhemmällä iällä pulpahtaa sinulla pintaan ja tunnet siitä katkeruutta? Mieti myös, että jos tilanne ja suhde jatkuvat sellaisina kuin ne nyt ovat, oletko onnellinen esim. 20 vuoden päästä? 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen arvoiltani ehkä hieman "vanhanaikainen" ja haluaisin naimisiinmenolla osoittaa miehelleni, sekä muille, että rakastan ja olen sitoutunut häneen. Tiedän, että avioliitto ei tee rakkaudesta tai suhteesta yhtään sen vahvempaa tai oikeaa.

Tunnen monia pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä yli 10 vuotta eivätkä ole koskaan naimisiin menneet. En kummeksu tai paheksu heidän päätöstään lainkaan.

Minulle tärkeintä avioliitossa ja kosinnassa on se ele ja sanoma sen takana. Uskonnon tai lain tuomat näkökulmat minua ei kiinnosta.

-Ap

No olet todellakin "vanhanaikainen"... miksi se on kosinta ja naimisiinmeno joka ainoastaan todistaa toisen rakkauden? Eihän niillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa! Monet parit menevät naimisiin vaikka eivät toisiaan rakasta (todellakin!) ja monet ovat menemättä vaikka rakastavatkin.

Siis yritän sanoa että eihän rakkaudella ja naimisissa ololla ole mitään suoranaista yhteyttä eikä sanomaa.

Mitä oikeastaan yrität sanoa on se että haluat vain ja ainoastaan miehesi kosivan ja haluat häät! Muulla ei tunnut olevan väliä ja se, jos noin on, on tyhmää jos mikä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat, että "Mies ei omien sanojensa mukaan ole vielä valmis avioliittoon. Koitin kysyä, että miksi hänestä näin tuntuu, mutta en saanut mitään vastausta. "Ei vain tunnu siltä vielä."" Ja olette olleet yhdessä jo 7 vuotta? Valitettavasti mielestäni kuulostaa, että sitä hetkeä ei tule välttämättä koskaan tulemaan, jolloin miehesi olisi valmis. Vika ei ole sinussa, vaan kyse on hänen ajatusmaailmastaan ja tunteistaan (tai niiden puutteista). Sinuna itse pohtisin sitä, ovatko toiveenne tulevaisuuden ja suhteen jatkon kannalta liian erilaisia? Onko lapsettomuuspäätös sellainen, joka joskus myöhemmällä iällä pulpahtaa sinulla pintaan ja tunnet siitä katkeruutta? Mieti myös, että jos tilanne ja suhde jatkuvat sellaisina kuin ne nyt ovat, oletko onnellinen esim. 20 vuoden päästä? 

Juuri tätä olen miettinyt/pelännyt.

-Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä pelkästään, ettei toinen halua naimisiin, ole mitään. Mutta jos tulee tunne, ettei toinen olekaan varma, että haluaa yhteisen tulevaisuuden. Tiedän tapauksia, joissa mies ei ole halunnut lapsia eikä naimisiin, mutta kas kummaa, kun on erottu, onkin sitten aika pian halunnut niitä jonkun muun kanssa. En tietenkään väitä, että ap:n mies kuuluisi tähän ryhmään.

Minäpä väitän että kuuluu. Itsellä oli samanlainen. Jätin sen sian.

Vierailija

Mieti nyt tarkkaan, onko hän todella kaiken tuon arvoinen. Ehkä ehdit vielä saada avioliiton ja ehkä jopa sen lapsen, jonkun sellaisen kanssa, joka haluaa niitä myös?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen arvoiltani ehkä hieman "vanhanaikainen" ja haluaisin naimisiinmenolla osoittaa miehelleni, sekä muille, että rakastan ja olen sitoutunut häneen. Tiedän, että avioliitto ei tee rakkaudesta tai suhteesta yhtään sen vahvempaa tai oikeaa.

Tunnen monia pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä yli 10 vuotta eivätkä ole koskaan naimisiin menneet. En kummeksu tai paheksu heidän päätöstään lainkaan.

Minulle tärkeintä avioliitossa ja kosinnassa on se ele ja sanoma sen takana. Uskonnon tai lain tuomat näkökulmat minua ei kiinnosta.

-Ap

No olet todellakin "vanhanaikainen"... miksi se on kosinta ja naimisiinmeno joka ainoastaan todistaa toisen rakkauden? Eihän niillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa! Monet parit menevät naimisiin vaikka eivät toisiaan rakasta (todellakin!) ja monet ovat menemättä vaikka rakastavatkin.

Siis yritän sanoa että eihän rakkaudella ja naimisissa ololla ole mitään suoranaista yhteyttä eikä sanomaa.

Mitä oikeastaan yrität sanoa on se että haluat vain ja ainoastaan miehesi kosivan ja haluat häät! Muulla ei tunnut olevan väliä ja se, jos noin on, on tyhmää jos mikä.

Kosinta ja naimisiinmeno eivät ole asioita, jotka ainoastaan todistavat rakkauden. Näin en ole väittänyt enkä näin ajattele. Minulle rakkauden todistamista on pienet teot ja hetket joka päivä. On monia tapoja todistaa rakkauttaan ja avioliitto nyt vain sattuu olemaan minulle yksi monien joukossa. On totta, että monet menevät naimisiin ilman rakkautta ja vice versa. Minulle kumminkin rakkaudella ja avioliitolla on yhteys.

-Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä pelkästään, ettei toinen halua naimisiin, ole mitään. Mutta jos tulee tunne, ettei toinen olekaan varma, että haluaa yhteisen tulevaisuuden. Tiedän tapauksia, joissa mies ei ole halunnut lapsia eikä naimisiin, mutta kas kummaa, kun on erottu, onkin sitten aika pian halunnut niitä jonkun muun kanssa. En tietenkään väitä, että ap:n mies kuuluisi tähän ryhmään.

Minulla tuli mieleen ihan tämä asia. AP on varmasti katkera, jos mies vaikka 5 vuoden kuluttua rakastuu nuorempaan ja tekee tämän kanssa lapsia. AP:llä tu7lee kiire hankkia uusi ennen kuin hedelmällisyysikä on ohi. 

Onko teillä omistusasunto? Onko mies sitoutunut silläkään tavalla sinuun?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä pelkästään, ettei toinen halua naimisiin, ole mitään. Mutta jos tulee tunne, ettei toinen olekaan varma, että haluaa yhteisen tulevaisuuden. Tiedän tapauksia, joissa mies ei ole halunnut lapsia eikä naimisiin, mutta kas kummaa, kun on erottu, onkin sitten aika pian halunnut niitä jonkun muun kanssa. En tietenkään väitä, että ap:n mies kuuluisi tähän ryhmään.

Minulla tuli mieleen ihan tämä asia. AP on varmasti katkera, jos mies vaikka 5 vuoden kuluttua rakastuu nuorempaan ja tekee tämän kanssa lapsia. AP:llä tu7lee kiire hankkia uusi ennen kuin hedelmällisyysikä on ohi. 

Onko teillä omistusasunto? Onko mies sitoutunut silläkään tavalla sinuun?

Asumme vuokralla. Mies on puhunut asunnon ostamisesta, mutta ei yhteisestä. Hän haluaisi asunnon ostaa yksin, omiin nimiinsä. Tämä myöskin on hieman aiheuttanut pahaa mieltä minulle, koska tämäkin viestittää minulle, että mies ei halua sitoutua minuun.

-Ap

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat