Sain keskenmenon, en halua viettää joulua sukulaisten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaatko, että jos sukulaiset tietäisivät, et saisi myötätuntoa osaksi? Kuulostaa epätodennäköiseltä.

 

Ei kyse ole siitä. Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla, enkä ikinä olisi kertonut niistä tuoreeltaan ja avoimesti miehen puolen suvulle. Olisi takuulla tullut myötätuntoa, mutta myös paljon hössöttämistä (tiedän tämän pitkästä kokemuksesta).

"Missä olette käyneet hoidossa, voi voi, kyllä se teilläkin vielä tärppää, Matin Maijan serkun avopuolisolla onnistui kahdeksannen keskenmenon jälkeen, oletko kokeillut sitä-ja-tätä, ethän vaan juo kahvia, kofeiini voi aiheuttaa keskenmenoja, ollaan niin pahoillamme teidän puolesta, on hirveetä, on kamalaa..." 

En tarkoita tätä pahalla - he ovat ihania ihmisiä. Tietyissä tilanteissa itsellä on vaan voimat ihan loppu. En halua puhua aiheesta mitään. En halua edes sitä pahoittelua. Ei mitään. Haluan vaan olla, nuolla omat haavani ja lohduttautua niillä sanoilla, joita ei edes sanota. Enkä haluaisi pilata kenenkään toisen joulua tai aiheuttaa muille ahdistusta ja pahaa mieltä kertomalla juuri jouluaattona jotain niin valtavan surullista, kuin keskenmeno. 

Paljon rakkautta ja haleja ap:lle.

Joo, edellinen vastasi hyvin. Nimenomaan en halua sääliä, tuntuu että se vain voimistaisi omaa surua. Mieluummin annan sukulaisten miettiä itsekseen, että yritämmekö lasta vai emme (tiedän että osa heistä miettii). En myöskään halua kenenkään kertovan eteenpäin meistä, että ovat yrittäneet niin ja niin kauan ja ovat hoidoissa ja taas tuli keskenmeno, en halua antaa yleisen päivittelyn ja voivottelun aihetta.

Ja samoin kuin edellinen kirjoittaja, en halua pilata kenenkään joulua, enkä tuoda siihen surullista tunnelmaa.

Kiitos vielä uudelleen kaikista kauniista sanoista, ne todella lämmittävät mieltä.

Ap