Hannes Hynönen on nukkunut pois.

Minäkin otan osaa tähän venäläisviha-keskusteluun, vaikka menee vähän aiheen ohi. Nykyään pystymme tarkastelemaan sotaa objektiivisemmin ja ymmärtämään, kuinka sota oli tragedia kaikille osapuolille, eikä tavallisella venäläisellä tai tavallisella suomalaisella ollut muuta vaihtoehtoa kuin totella määräyksiä. Nykypolvien onkin kovin helppo moralisoida sodan nähneitä polvia. Ja kyllä suurin osa sodan kokeneistakin nämä faktat tietää, eikä haasta riitaa kadulla vastaantulevan venäläisen kanssa. 

Minä en kuitenkaan osaa samaistua siihen, miltä tuntuu, kun joku tappaa oman pojan, veljen, puolison tai isän. Tai miltä tuntuu, kun joku räjäyttää oman jalan tai näkee, kun kaverin pää ammutaan tohjoksi. Minusta nuo ovat sen mittaluokan asioita, että kaikesta järkeilystä huolimatta musertavan negatiiviset tunteet ja jopa viha tuntuvat luonnolliselta reaktiolta. Ymmärrän myös, jos järkeilystä huolimatta on vaikea oikeasti kaikesta sydämestään antaa anteeksi. Nykyajan ihmiset ovat ottaneet etäisyyttä sota-ajan tapahtumiin, eivätkä osaa enää kunnolla samaistua niihin. Tulisi kuitenkin muistaa, että nuo tunteet olivat yhtä todellisia ja kamalia aikalaisille kuin nykyajan ihmiselle, jolta tapetaan tai murhataan läheinen. 

Ymmärrän, jos sodan nähneiden polvien tuntuu vaikealta päästä kaikesta tunnelatauksesta venäläisiä kohtaan. Eivät kaikki aikalaiset ole ammattipsykiatreja, jotka pystyisivät täysin hallitsemaan tunteitaan järjellä. Ja juuri tällaiset symboliset eleet, kuten venäläisten maanhankinta Suomesta, saattavat osua kipeään paikkaan. Tuskin enemmistö sota-aikanakaan vihasi vaikkapa venäläistä henkensä vuoksi käskyjä tottelevaa perheenisää ihmisenä, vaan pikemminkin näki venäläiset Pahan (vallanpitäjien) kätyreinä - työkaluina, joilla Paha yritti vahingoittaa rakkaita ja anastaa kaiken, ja joiden eliminoiminen oli isku Pahaa vastaan ja pois Pahan toimintakyvystä. 

Manu Koivisto (s. marraskuussa 1923) on melkein 11 vuotta nuorempi kuin nyt edesmennyt Hannes Hynönen (s. tammikuussa 1913). Siinäkin mielessä oli kovakuntoinen mies loppuun saakka. Tietysti Koivisto on ollut jo aika monta kertaa linnassa, Hynöselle taas ainutlaatuinen tapahtuma.

Lepää rauhassa. Ja kiitos, Hannes.

Hän sai elää pitkän ja rikkaan elämän ja terveenä ja vireänä loppuun asti.

Kuoli juotuaan aamukahvin. Aina kuolemalle on välitön syy. Tuossa varmaan sairaskohtaus. Eli ehkä vaikka sydänkohtaus tai aivotapahtuma? Eihän sitä vielä voi tietää ennen kuin kuolinsyy on selvitetty. kotona kuolleista se selvitetään, ellei ole ihan selvä muuten.

Tuntuu, että tämä Hannes sai elää hienon elämän. Vaimokin oli rinnalla vuoteen 2010 asti ja pää leikkasi hyvin. Ja liikkuikin ok, koska asui kerrostalon kolmannessa kerroksessa (hissitön) ja viime vuonna kertoi kuntoilevansa kapuamalla portaat kahdesti päivässä. Sitten se loppu tuli vaan nukahtaen todennäköisesti. Hänhän sanoi itse vuosi sitten, että kuolee 102-vuotiaana, koska hänelle oli käki kukkunut kuusi kertaa viisi vuotta aiemmin. Olisihan se hienoa elää noin vanhaksi, jos on kunnossa loppuun asti ja jaksaa nauttia elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Mihin kuoli?

Nukkui pois.

ikävä on kova