Anoppini syntymäpäivälahja 4v tyttärelleni. Itkiskö vai nauraisko.
Anoppi on iäkäs, eikä ajatus ole ihan kirkkaimmillaan enää.
Juttelimme muutama viikko sitten 4v:n synttärilahjasta ja anoppi kysyi, mitä hän voisi hankkia. Kerroin, että tyttö on hurahtanut Pet Shoppeihin ja että niitä voisi hankkia. Anoppi totesi, että jaa, ne ovat taas muotia. Ihmettelin tuota vähän. Anoppi sanoi, että hänellä taitaakin olla poikansa vanhoja lukioajoilta (siis puolisoni). Selitin, ettei taida olla 80-90-luvun juttuja nämä, eikä varsinkaan miehelleni mieluisia lukioajoilta. Anoppi oli vähän mietteliäs ja sanoi, että hänen mielestään näki niitä Pet Shoppeja nimenomaan viime viikolla, kun siivosi. Annoin olla ja sanoin, että laitan vielä tekstiviestillä sen nimen, niin muistaa kaupassa hankkia oikeita. Anoppi kysyi, että eikö ne vanhat sitten käy ja sanoin, että tottakai. Ja että niitä myydäänkin kirpputoreilla läjäpäin. Kaikki käy.
Kävinpä äsken hakemassa postipaketin pakettiautomaatista. Avasin pahvilaatikon ja siellä oli minun mielestäni oudon muotoinen paketti. Ei näyttänyt Pet Shopeilta ollenkaan. Avasin sitten lahjan, koska mietin, että anoppi on saattanut höynähtäneenä paketoida sinne ihan mitä vaan, eikä 4v:n ole kiva avata synttäreillään jotain ihan höpöhöpöä.
Ja mitäs paketista tulikaan! Kolme CD-levyä: Pet Shop Boys Please, Pet Shop Boys Introspective ja Pet Shop Boys Actually.
Jei.
Kommentit (88)
Littlest Pet Shoppeja on tosiaan ollut markkinoilla vuosikausia, mistä se ntietää jos apn mies tosiaan olisi niitä keräillyt? =D
Enkä minä tiedä mikä on pet shop. Katson televisiota tosi vähän. Koettakaa äidit ymmärtää, että ne lastenlelu-mainokset tulee useimmiten lastenohjelmien välissä, joita ei lapsettomat katsele enkä minä ainakaan lue lelukuvastoja tai ylipäätään juuri mitään mainoksia. Kyllä minulle pitää erikseen kertoa, mistä on kyse, jos sellaisia haluaa. N51, ei vielä anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misä kohtaa pitää nauraa? Anoppisi on harvinaisen fiksu, sillä jos et näyttänyt kuvaa siitä, mitä halutaan, niin saman lahjan olisin antanut minäkin. Tosin kiusallani.
Kaltaisesi miniä on taas yksi lisäsyy siihen, miksi en koskaan osta tai anna mitään pojan lapsille. Aina ne on vääriä, liian halpoja tai muuten vain typeriä. Tytön lapsille voi antaa rahaa tai mennä yhdessä ostoksille. Ei kuule jälkeenpäin, että taas se teki väärin.
Siis oikeasti? Et anna poikasi lapsille lahjoja koska miniäsi valittaa niistä? Eli kostat lasten äidin käytöksen lapsille?
Kyllähän ne pojanlapsetkin pahoittaa mielensä, kun paketista tulee jotain ihan väärää ja äitinsä sadattelee, että näin huonon lahjan se mummi taas osti, ei sillä ole mitään järkeä. Parempi olla antamatta mitään kuin itkettää lapsia.
No just joo. Kuka tahansa aikuinen olisi sanonut tajutessaan anopin olevan ulalla, että Pet shopit - siis ne sellaiset muovilelut. AP:llä tuli varmaan yskös kurkkuun siinä kohtaa ja pian olikin jo taksi pihassa odottamassa, niin ei ehtinyt tarkentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misä kohtaa pitää nauraa? Anoppisi on harvinaisen fiksu, sillä jos et näyttänyt kuvaa siitä, mitä halutaan, niin saman lahjan olisin antanut minäkin. Tosin kiusallani.
Kaltaisesi miniä on taas yksi lisäsyy siihen, miksi en koskaan osta tai anna mitään pojan lapsille. Aina ne on vääriä, liian halpoja tai muuten vain typeriä. Tytön lapsille voi antaa rahaa tai mennä yhdessä ostoksille. Ei kuule jälkeenpäin, että taas se teki väärin.
... Ehkä ihan fiksua, ettet hankia mitään poikasi lapsille. En tiedä mitään typerämpää kuin pilata juhlapäivät antamalla lahjan muodossa kaiken maailman opetuksia "kiusallaan".
*
Hauska erehdys. :) Ei kai siinä, lahja on lahja, ja olisihan se voinut olla paljon pahempaakin.
Voi kun miniäkin tajuaisi sen, että lastensa on parempi olla ilman lahjaa kuin saada 300 euron legopaketti! Sellaista hän ryhtyi vaatimaan viime jouluna, kun tyttäreni poika sellaisen sai. Väitti, että en ole tasapuolinen. MInä en halunnut pilata pojan lasten joulua taas kerran väärällä lahjalla, joten jätin heidät ilman paketteja.
Ai, marttyyrianoppi: jos pojan perhe ei tee justiin niin kuin mää sanon, mää meen ihan toiseen ääripäähän. Tyyliin "Jos ei saa tulla yhdeksältä aamulla pesemään ikkunoita, ei tulla sitten koskaan kun ei apu kelpaa".
Ei marttyyrianoppi vaan onnellinen anoppi: miniällä on taas yksi syy vähemmän valittaa. Kun en anna lapsilleen lahjoja, ei voi itkeä, että vääriä tavaroita tuli taas, vaikka miten selitin, että Petshoppeja!
Joo, tämähän on sitä marttyyriutta. Annetaan serkkuperheelle ylenpalttisen kalliit lahjat, ja jos toinen perhe siitä närkästyy (no, kieltämättä minua kiinnostaa, miksi tietyissä tapauksissa kaikki maailman resurssit menevät sille toisen lapsen, esim. tyttären perheelle, ja toinen perhe jää lähinnä kahvipaikaksi kerran vuodessa), ei osteta yhtään mitään, kun ei miniälle kelpaa. Ja jos ei reaktio ole toivotunlainen, alleviivataan vielä vähän ja viedään vaikka se tyttären perhe kanarianlomalle lapsineen, ostetaan vielä kalliimpia lahjoja ja kahvitellaan siellä vaikka joka päivä yökyläilyineen... ja toiseen paikkaan ei mennä, kun ei sille miniälle kuitenkaan kelpaa.
Voihan tuolle keksiä jonkun nätimmältä kuulostavan termin, jos haluaa. Minä näen tuon vallankäyttönä, ja todellisuudessa näpäytyksenä omalle pojalle, kun ei valinnutkaan äidille mieluista miniää.
P.S Puhun yleisellä tasolla. Minusta tuo Petshop-keissi oli ihan hauska.
Kun on tehnyt sen virheen, että vie lapsenlapselle lahjaksi vihreän haalarin, vaikka miniä oli halunnut vedenvärisen, ja saa kuulla kaikkien ristiäisvieraiden edessä haukut siitä, että on typerä värisokea lehmä, joka ei tajua mitään, niin ihmeesti ne yhteydenpitohalut vähenee. Ja kun kaikki mummin tuomat lahjat todetaan huonoiksi ja halvoiksi ja krääsäksi (myös duplot) ja sanotaan lapsille, että älkää itkekö, äiti tiesi tämän ja osti mieluisia, niin vikahan on siinä mummissa, joka ei ymmärrä.
Onneksi tyttärenlapset ei ole yhtä tarkkoja siitä, mitä paketista tulee. Isoäitinä sitä ei halua itkettää pojanlapsia huonoilla lahjoilla vaan on mieluummin antamatta mitään.
Tyttären perheen kanssa ei lomailla Kanarialla vaan Sveitsissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misä kohtaa pitää nauraa? Anoppisi on harvinaisen fiksu, sillä jos et näyttänyt kuvaa siitä, mitä halutaan, niin saman lahjan olisin antanut minäkin. Tosin kiusallani.
Kaltaisesi miniä on taas yksi lisäsyy siihen, miksi en koskaan osta tai anna mitään pojan lapsille. Aina ne on vääriä, liian halpoja tai muuten vain typeriä. Tytön lapsille voi antaa rahaa tai mennä yhdessä ostoksille. Ei kuule jälkeenpäin, että taas se teki väärin.
... Ehkä ihan fiksua, ettet hankia mitään poikasi lapsille. En tiedä mitään typerämpää kuin pilata juhlapäivät antamalla lahjan muodossa kaiken maailman opetuksia "kiusallaan".
*
Hauska erehdys. :) Ei kai siinä, lahja on lahja, ja olisihan se voinut olla paljon pahempaakin.
Voi kun miniäkin tajuaisi sen, että lastensa on parempi olla ilman lahjaa kuin saada 300 euron legopaketti! Sellaista hän ryhtyi vaatimaan viime jouluna, kun tyttäreni poika sellaisen sai. Väitti, että en ole tasapuolinen. MInä en halunnut pilata pojan lasten joulua taas kerran väärällä lahjalla, joten jätin heidät ilman paketteja.
No, pilasit kuitenkin, trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit selittänyt mitä ne on. En minäkään lapsettomana tiedä.
Katsotko ikinä telkkaria tai kuljetko koskaan ulkona? Minäkin olen lapseton, mutta tasan tarkkaan tiedän, että ne on jotain pikkumuovileluja.
Tiedätkö, mikä on vaippa? Entä lastenvaunut? Miten voit tietää, jos olet lapseton??
Sinulla ei ole minkäänlaista suhteellisuudentajua. Minäkään en ollut kuullutkaan mistään Pet Shopeista aikaisemmin ja kyllä käyn ulkona vaikka tv:tä katson lähinnä tietokoneilta ilman mainoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misä kohtaa pitää nauraa? Anoppisi on harvinaisen fiksu, sillä jos et näyttänyt kuvaa siitä, mitä halutaan, niin saman lahjan olisin antanut minäkin. Tosin kiusallani.
Kaltaisesi miniä on taas yksi lisäsyy siihen, miksi en koskaan osta tai anna mitään pojan lapsille. Aina ne on vääriä, liian halpoja tai muuten vain typeriä. Tytön lapsille voi antaa rahaa tai mennä yhdessä ostoksille. Ei kuule jälkeenpäin, että taas se teki väärin.
... Ehkä ihan fiksua, ettet hankia mitään poikasi lapsille. En tiedä mitään typerämpää kuin pilata juhlapäivät antamalla lahjan muodossa kaiken maailman opetuksia "kiusallaan".
*
Hauska erehdys. :) Ei kai siinä, lahja on lahja, ja olisihan se voinut olla paljon pahempaakin.
Voi kun miniäkin tajuaisi sen, että lastensa on parempi olla ilman lahjaa kuin saada 300 euron legopaketti! Sellaista hän ryhtyi vaatimaan viime jouluna, kun tyttäreni poika sellaisen sai. Väitti, että en ole tasapuolinen. MInä en halunnut pilata pojan lasten joulua taas kerran väärällä lahjalla, joten jätin heidät ilman paketteja.
Ai, marttyyrianoppi: jos pojan perhe ei tee justiin niin kuin mää sanon, mää meen ihan toiseen ääripäähän. Tyyliin "Jos ei saa tulla yhdeksältä aamulla pesemään ikkunoita, ei tulla sitten koskaan kun ei apu kelpaa".
Ei marttyyrianoppi vaan onnellinen anoppi: miniällä on taas yksi syy vähemmän valittaa. Kun en anna lapsilleen lahjoja, ei voi itkeä, että vääriä tavaroita tuli taas, vaikka miten selitin, että Petshoppeja!
Oliko ne vaan miniän poikia? Sitten ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Misä kohtaa pitää nauraa? Anoppisi on harvinaisen fiksu, sillä jos et näyttänyt kuvaa siitä, mitä halutaan, niin saman lahjan olisin antanut minäkin. Tosin kiusallani.
Kaltaisesi miniä on taas yksi lisäsyy siihen, miksi en koskaan osta tai anna mitään pojan lapsille. Aina ne on vääriä, liian halpoja tai muuten vain typeriä. Tytön lapsille voi antaa rahaa tai mennä yhdessä ostoksille. Ei kuule jälkeenpäin, että taas se teki väärin.
... Ehkä ihan fiksua, ettet hankia mitään poikasi lapsille. En tiedä mitään typerämpää kuin pilata juhlapäivät antamalla lahjan muodossa kaiken maailman opetuksia "kiusallaan".
*
Hauska erehdys. :) Ei kai siinä, lahja on lahja, ja olisihan se voinut olla paljon pahempaakin.
Voi kun miniäkin tajuaisi sen, että lastensa on parempi olla ilman lahjaa kuin saada 300 euron legopaketti! Sellaista hän ryhtyi vaatimaan viime jouluna, kun tyttäreni poika sellaisen sai. Väitti, että en ole tasapuolinen. MInä en halunnut pilata pojan lasten joulua taas kerran väärällä lahjalla, joten jätin heidät ilman paketteja.
Ai, marttyyrianoppi: jos pojan perhe ei tee justiin niin kuin mää sanon, mää meen ihan toiseen ääripäähän. Tyyliin "Jos ei saa tulla yhdeksältä aamulla pesemään ikkunoita, ei tulla sitten koskaan kun ei apu kelpaa".
Ei marttyyrianoppi vaan onnellinen anoppi: miniällä on taas yksi syy vähemmän valittaa. Kun en anna lapsilleen lahjoja, ei voi itkeä, että vääriä tavaroita tuli taas, vaikka miten selitin, että Petshoppeja!
Joo, tämähän on sitä marttyyriutta. Annetaan serkkuperheelle ylenpalttisen kalliit lahjat, ja jos toinen perhe siitä närkästyy (no, kieltämättä minua kiinnostaa, miksi tietyissä tapauksissa kaikki maailman resurssit menevät sille toisen lapsen, esim. tyttären perheelle, ja toinen perhe jää lähinnä kahvipaikaksi kerran vuodessa), ei osteta yhtään mitään, kun ei miniälle kelpaa. Ja jos ei reaktio ole toivotunlainen, alleviivataan vielä vähän ja viedään vaikka se tyttären perhe kanarianlomalle lapsineen, ostetaan vielä kalliimpia lahjoja ja kahvitellaan siellä vaikka joka päivä yökyläilyineen... ja toiseen paikkaan ei mennä, kun ei sille miniälle kuitenkaan kelpaa.
Voihan tuolle keksiä jonkun nätimmältä kuulostavan termin, jos haluaa. Minä näen tuon vallankäyttönä, ja todellisuudessa näpäytyksenä omalle pojalle, kun ei valinnutkaan äidille mieluista miniää.
P.S Puhun yleisellä tasolla. Minusta tuo Petshop-keissi oli ihan hauska.
Näin sivusta, voihan se olla että toisen perheen kanssa vaan tulee paremmin toimeen, jolloin on kivempi lähteä yhdessä vaikkapa Kanarianlomalle?
Jotenkin outoa ylipäätään ajatella, että serkusten lahjat tulisi olla todella tasapuolisia. En itse ainakaan ole ajatellut, että jos miehen siskonlapset saavat anopilta jotain, niin meidän lapsen tulee saada myös sama juttu mummilta.
Eri asia sitten tietty jos tahallaan pahoitetaan lapsen mieli esim. jos serkukset ovat mummilla kylässä ja mummi siellä antaa toiselle jotain ja toiselle ei. Mutta eiköhän me aikuiset osata tahdikkaita olla näissä lapsien lahjomisissa, toivottavasti ainakin
Eipä tuo osannut.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin ihan tarina.
Ja anoppi hyvinkin ajan hermolla, jos jotkut pet shop boys'n tuntee. Ei kuitenkaan ollut hänen nuoruudessaan ne, jollei nyt ihan nelikymppinen anoppi ole kyseessä.
Maija
No, jos ajatellaan, että ap ja miehensä ovat n. 30-vuotiaita, niin tuskin anoppi n. 60 ikävuotta vanhempi on.
Esim. minun äiti oli Pet Shop Boysien kulta-aikaan v. 1985 34v. ja tykkäsi heidän musiikistaan ja tykkää vieläkin 64-vuotiaana (itse olin 80-luvun keskipaikkeilla vasta 10v./nyt 41v./ ja PSB ei silloin oikein vielä napannut. vähän myöhemmin kyllä).
Joten miksi ap:n anoppi aikoinaan ei olisi voinut olla PSB suuri fani, hän olisi ollut n. 30v. silloin?
Harjoitelkaa laskutoimituksia hyvät ihmiset.
Tuli mieleen, että jos ap:n mies on n. 30-35-vuotias (ap on kolmekymppinen), niin hän on mennyt lukioon siinä n. 1995-2001 vuosien välillä, joten on ollut outo musiikkimaku pojalla silloin, kun kuitenkaan Pet Shop Boys ei pinnalla enää tuolloin ollut. Eli mies olisi silloin sntynyt ~1980-1985, joten suuri fani ~1-5-vuotiaana ei ole voinut olla, kun Pet Shop Boys on nauttinut suurta suosiota.
Ihmettelin vain, kun ap hölisi jotain 80-90-luvuista aloituksessa. Noh, provoksi paljastui, koska ei osaa laskea ja sekoitti monia asioita keskenään. Fakat kuntoon seuraavan kerran. :)
Siis jos tietää, että anoppi on vanha ja vähän viiraa jo päässä, miksei voi vain sopia, että jos isoäiti haluaa osallistua lahjoihin, voi hän antaa sopivan summan rahaa ja äiti käy sitten ostoksilla isovanhempien nimiin. Niin ei isovanhempien tarvitse päätään vaivata siellä miljoonien lelujen ja loputtomien lastenosastohyllyjen seassa pohtimassa, mikä näistä olisi nyt juuri se tämän hetken juttu, josta 2000-luvun kulutushysteriassa kasvanut, hemmoteltu lapsi mahtaa tykätä. Minun 1930-luvulla syntynyt mummini ei edes tiennyt, mikä on dinosaurus.
En tiennyt, että Littlest Pet Shop -lelut ovat vieläkin niin suosittuja, kunnes myin niitä ulkoilmakirppiksellä 2€/kpl ja ne vietiin heti käsistä! :D Muistaakseni laitoin myyntiin 60 Petsietä ja kaikki ostettiin vartin sisällä. Jonkinlaisia Pet Shop -talojakin myin vitosella, myöhemmin katsoin Torista ja ihmiset näyttävät pyytävän samaisista taloista jopa 50€.
Tuli hieman haikea olo niitä myydessä, vaikka kotoa löytyy niitä vieläkin varmaan 100 kappaletta. Olen tällä hetkellä lukiossa ja leikeistä on muutamia vuosia aikaa, mutta lämmöllä muistelen. :) Pienenä maailman paras tunne oli uuden Petsin saaminen ja sen nimeäminen!
Mun mielestä ei ollenkaan höynähtänyt anoppi.
Nokkela ja huumori naisia!
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt, että Littlest Pet Shop -lelut ovat vieläkin niin suosittuja, kunnes myin niitä ulkoilmakirppiksellä 2€/kpl ja ne vietiin heti käsistä! :D Muistaakseni laitoin myyntiin 60 Petsietä ja kaikki ostettiin vartin sisällä. Jonkinlaisia Pet Shop -talojakin myin vitosella, myöhemmin katsoin Torista ja ihmiset näyttävät pyytävän samaisista taloista jopa 50€.
Tuli hieman haikea olo niitä myydessä, vaikka kotoa löytyy niitä vieläkin varmaan 100 kappaletta. Olen tällä hetkellä lukiossa ja leikeistä on muutamia vuosia aikaa, mutta lämmöllä muistelen. :) Pienenä maailman paras tunne oli uuden Petsin saaminen ja sen nimeäminen!
Niistä isommatkin +10 -> tekee kuvapäiväkirjoja instaan ja tuunaa niitä uusiksi, youtubessa voi katsella videoita tiettyjen petshoppien päivästä.
12 v meillä ei ole enää kiinnostunut, mutta moni kaverinsa kuuluu niihin touhuryhmiin ja kuvailevat yms. sillä tiedän. Tää vei viime viikonloppuna kaikki petshop roippeensa tokaluokkalaiselle serkulleen. Näitä oli parisen sataa ja talot sydeemit kaikki.
Veli siinä sitten, että eikö voinut odottaa joulua, että olisi antanut joululahjaksi. NIINPÄ.
Olishan tuo hyvät summat käärinyt kirpparilla, mutta häntä ei kuulemma harmita. Siistii, kun serkku sai niin paljon iloa.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin ihan tarina.
Ja anoppi hyvinkin ajan hermolla, jos jotkut pet shop boys'n tuntee. Ei kuitenkaan ollut hänen nuoruudessaan ne, jollei nyt ihan nelikymppinen anoppi ole kyseessä.
Maija
Höpöhöpö! Olen 53-vuotias ja tietenkin tiedän Pet Shop Boysit. Ja todellakin olivat nuoruudessani eli tiedän tosi monta heidän hittään ja niiden tahdissa tanssittiin discoissa. Tapasin jopa mieheni Pet Shop Boysin tahdissa ;-) Ei me tämän ikäiset ole mitään mummoja, vaan siitä ei ole kauan kun oltiin tuolla baanalla bilettämässä. Tajuat sen itse, kun olet ikäiseni.
"Oon trenditietoinen, kun nimet tuotteiden mä muistan leikiten"
- Movetron
No, minusta räikeä suosiminen luo pahaa verta. Tietenkään täydellinen tasapuolisuus on harvoin mahdollista tai edes mielekästä, mutta lähinnä itse viittaan tapauksiin, jossa todellakin kaikki resurssit menevät vain ja ainoastaan toiselle lapselle, tai vain yhdelle lapselle sisaruskatraasta. Niitä tarinoita täällä on pilvin pimein, ja ne ovat sanalla sanoen surullisia. Ehkä niihin on jokin syvästi looginen peruste, mutta onhan se inhimillistä, että tämä "häviäjä"perhe on pettynyt, kun oma vanhempi ei välitä antaa edes aikaansa.
... Mutta tämä nyt menee jo kauas itse aiheesta. Paluu petshoppeihin -->