Uhkasiko mieheni väkivallalla vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Törkeä ja uhkaava kommentti mieheltä. Suosittelen hänelle käyntiä ammattiauttajan luona ja psyykelääkitystä.

Samaa suosittelen naisia palstalla jatkuvasti uhkaileville ja vähätteleville "miehille".

Miehen kommentti oli kyllä törkeä,mutta mä ainakin haluaisin kuulla,mistä riita alkoi ja miten se eteni ja ennen kaikkea,onko ap:n perheessä tuollaiset kommentit yleisiä vai oliko tämä ensimmäinen kerta?En alkaisi yhden lauseen perusteella tuputtaa kenellekään psyykelääkkeitä.

Onhan tuo väkivallalla uhkailua tietenkin. Pelkurin versio uhkailusta, sama kuin "toivottavasti joku tappaa sut" tms. Voi jälkeenpäin sanoa että enhän MINÄ mitään uhannut tehdä, enhän minä sanonut mitä TEKISIN, sanoin vain että mitä haluaisin tehdä.

Olisiko se sitten ollut OK jos nainen olisi sanonut miehelle: "Tekisi mieli puukottaa sinut kun ensi yönä nukut". Pistää miettimään, uskaltaako toista ärsyttää enempää. Kuten sillä uhkailijalla on tarkoituskin.

Miusta antaa ympäri korvia = selkäsauna. Eli eikö tuo aika fyysiseltä äkivallalta kuulosta, tai siis sillä uhkailulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä huudan mun lapsille samalla tavalla, niin onko ok?

Eihän tuo huutaminen tässäkään tapauksessa ollut OK mutta ei myöskään "uhkaus". Mieliteko ja aie ovat eri asioita,vaikka jotkut muuta vänkäävät.Tietysti olisi aikuismaisempaa pitää tuollaiset mieliteot omana tietonaan,mutta joskus vain keittää yli varsinkin jos riidellään turhasta ja pitkään.

Mitä jos mä sanon kylmän rauhallisesti samat sanat mun lapsille?

Väännetäämpä ratakiskosta:ihmisille,ei lapsille eikä aikuisille ei ole suositeltevaa kertoa,että heitä tekee mieli lyödä,ei minkäänlaisella äänensävyllä.SILTI se että tekee mieli lyödä ei ole sama asia kuin aikoisi lyödä.Sama pätee mihin tahansa mielitekoon.Ehkä varatun tekee mieli harrastaa seksiä jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa,mutta päättää pysyä uskollisena,se ei ole pettämistä.Jos dieetillä tekee mieli karkkia,mutta ei syö sitä,se ei ole repsahdus.Yleensä aikuinen ymmärtää eron ajatuksen ja teon välillä.

Miten luulet lapseni kokevan tilanteen, jos sanon joko kylmän rauhallisesti tai huutaen nuo sanat hänelle? Pitääkö lapsi tilannetta pelottavana tai uhkaavana? Kokeeko lapseni tilanteen pelottavana juuri tuon mahdollisen uhan takia?

Mitä ihmettä jankkaat lapsesi reaktioista? Jos niin kiihkeästi haluat tietää,miten lapsesi reagoi vanhemman epäkypsään käytökseen,kokeile,ei sitä kukaan muu voi tietää.Ja lopetaa aiheen vierestä jankkaaminen.

AP kysyi: UHKASIKO mieheni väkivallalla?

Vastaus on:EI uhannut,koska EI sanonut tekevänsä ap:lle väkivaltaisia asioita.Epäilemättä epämiellyttävä tilanne,mutta vaikka kuinka jankkaatte ja jankkaatte kyseessä ei ollut UHKAUS.Mies ainoastaan kertoi miltä hänestä tuntui.Nyt ap:n pitäisi kertoa miehelle,että koki tilanteen ahdistavana ja uhkaavana.Jatkossa heidän pitäisi riidellä kuin aikuiset,menettämättä itsehillintäänsä.

Jankkaaja tässä, hei! Ajatteletko asiaa lakikirjn kautta eli kun suoraa uhkausta "vittu, vedän sua turpaan" ei tullut, niin kyseessä ei uhkailu väkivallalla vaan vain riita, joka karkasi sanallisesti huonoksi käytökseksi?

Fiksun oloisena ihmisenä olet ehkä myös tutustunut jotain kautta siihen miten väkivalta (pari)suhteisiin usein luikertelee. Ekaksi saattaa tulla juuri tuollaisia "mun tekisi mieli vedällä sua ympäri korvia"-lausahduksia, seuraavaksi sama asia esitetään, niin, että tullaan toista ihmistä liian lähelle, sitten ehkä hajotellaan huonekaluja tai lyödään nyrkkiä seinään ja seuraavaksi ehkä vähän tönimistä (fyysinen kontakti), sitten yksi kaunis päivä se nyrkki tai huonekalu ei enää osukkaan siihen seinään vaan toiseen ihmiseen ja tahallisesti.

Itse voisin nähdä tilanteen uhakailuna väkivallalla riippuen miehen muusta käytöksestä ja käytöksestä muutoinkin kuin vain riitatilanteessa. Mutta koska ap kertoi vain yhden tilannekuvauksen, niin en osaa sanoa tulisiko asia ohittaa vai kannattaisiko ap:n todella alkaa miettimään mitä tapahtuu seuraavilla kerroilla.

Otin lapsen oman kysymykseeni siksi, että uskon lapsen kokevan tilanteen uhkaavana sekä sanoman uhkailuksi. Halusin herättää keskustelua siitä, että onko aikuisten ja lasten kanssa hyväksyttävissä erilainen käytös tällaisissa tilanteissa. Jos lapsi kokee sen uhkailuna, niin eikö myös aikuinenkin voi kokea?