Vierailija

Missä iässä ja ovatko olleet sinkkuja siihen saakka vai eronneita, leskiä?

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Kummitätini löysi miehen yli 60 vuotiaana :-) takana yksi nuoruuden lyhyt ja väkivaltainen suhde parikymppisenä, sitten yksi 20-60 vee asui aina yksin eikä seurustellut koskaan. Sitte 60 + löysi miehen, jonka kanssa meni naimisiin melkein heti ja ovat nyt olleet noin 8 v naimisissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tuttavani oli pitkässä avioliitossa 30v ja se päättyi. Vuosi sen jälkeen tapasi miehen ja ovat nyt ikionnellisia. Tavatessaan olivat lähemmäs 60v.

Vierailija

Aika raakaa kidutusta olisi olla yksin vanhukseksi asti ja vasta sitten löytää/saada ensimmäinen kumppani. Melkein mieluummin olisin silloin yksin kuolemaan asti.

Tosin uskon edelleen, että vanhuksena olen kuumaa kamaa ja mummoja pyörii ympärillä niin, että kävelykepillä joutuu pois tökkimään. Tai ainakin oma tasoni naisten keskuudessa on silloin korkeimmillaan kun kenekään ei tarvitse käydä töissä, ulkonäkö on kaikilla kuin rusinalla, ei haittaisi toistuvat juttuni kun kukaan ei muista mitkä on kerrottu, näkökin on niin huono ettei toisen rumuutta edes huomaa ja kaikki haisee kuolemalle. Kiva kuitenkin ajatella, että edes joskus kelpaisi.

Terveisin Naispelko22

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aika raakaa kidutusta olisi olla yksin vanhukseksi asti ja vasta sitten löytää/saada ensimmäinen kumppani. Melkein mieluummin olisin silloin yksin kuolemaan asti.

Tosin uskon edelleen, että vanhuksena olen kuumaa kamaa ja mummoja pyörii ympärillä niin, että kävelykepillä joutuu pois tökkimään. Tai ainakin oma tasoni naisten keskuudessa on silloin korkeimmillaan kun kenekään ei tarvitse käydä töissä, ulkonäkö on kaikilla kuin rusinalla, ei haittaisi toistuvat juttuni kun kukaan ei muista mitkä on kerrottu, näkökin on niin huono ettei toisen rumuutta edes huomaa ja kaikki haisee kuolemalle. Kiva kuitenkin ajatella, että edes joskus kelpaisi.

Terveisin Naispelko22

Kyllä sinä sitä ennenkin kelpaat jollekulle kivalle ja kauniille!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aika raakaa kidutusta olisi olla yksin vanhukseksi asti ja vasta sitten löytää/saada ensimmäinen kumppani. Melkein mieluummin olisin silloin yksin kuolemaan asti.

Tosin uskon edelleen, että vanhuksena olen kuumaa kamaa ja mummoja pyörii ympärillä niin, että kävelykepillä joutuu pois tökkimään. Tai ainakin oma tasoni naisten keskuudessa on silloin korkeimmillaan kun kenekään ei tarvitse käydä töissä, ulkonäkö on kaikilla kuin rusinalla, ei haittaisi toistuvat juttuni kun kukaan ei muista mitkä on kerrottu, näkökin on niin huono ettei toisen rumuutta edes huomaa ja kaikki haisee kuolemalle. Kiva kuitenkin ajatella, että edes joskus kelpaisi.

Terveisin Naispelko22

Mikset löytäisi elämäsi rakkautta vaikkapa kymmenen vuoden kuluessa? Ryhdy elämään, älä etsi mitään. Silloin alkaa kaikkea tapahtua, kun vähiten odottaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pahapa tässä enää on löytää, kun on työtön, ei ole ammattia, ei anneta kouluttautua, ulkonäkö rapistuu.

Kuka ei anna sun kouluttautua?

Vierailija

Hyvä ystäväni löysi miehen 40-vuotiaana ja nyt ovat olleet yhdessä 10 v. Ystävälläni oli ollut yksi 10 v kestänyt seurustelu ja avoliitto 18-28-vuotiaana.

Naapurin mies löysi naisen myös nelikymppisenä, hänellä ei aiemmin ollut ollut naista, he ovat olleet yhdessä nyt jotain 15 v.

Ihan vasta sain kuulla (tai paremminkin näin facesta) että eräs tuntemani mies on alkanut seurustelemaan, mies on n. 55v. Miehellä ei ole koskaan ennen ollut naista, nainen on eronnut ja hänellä on lapsia. Nainen on aivan korviaan myöten rakastunut, hehkuttaa joka päivä onneaan, ei kuulemma voinut kuvitellakaa, että noin ihanan romanttisia ja miehekkäitä miehiä on edes olemassa. Ja mieskin loistaa kuin Hangon keksi :).

Isosetäni jäi leskeksi pitkän avioliiton jälkeen n. 70-vuotiaana, mutta löysi muutaman vuoden kuluttua uuden rakkauden ja ehtivät olla naimisissakin lähes 25 v, sillä molemmat elivät lähes 100-vuotiaaksi.

Äitini on yli 80-v ja häntä piirittää muutaman vuoden nuorempi leskimies. Minusta olisi ihanaa, jos alkaisivat seurustelemaan, mutta äitiäni ei kiinnosta, vaikka pappa on tosi mukava ja kätevä kaikinpuolin. Äitini on vähän tylsä, hän sanoo vaan, että mitä sitä miehistä kun hauta odottaa nurkan takana molempia :(.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika raakaa kidutusta olisi olla yksin vanhukseksi asti ja vasta sitten löytää/saada ensimmäinen kumppani. Melkein mieluummin olisin silloin yksin kuolemaan asti.

Tosin uskon edelleen, että vanhuksena olen kuumaa kamaa ja mummoja pyörii ympärillä niin, että kävelykepillä joutuu pois tökkimään. Tai ainakin oma tasoni naisten keskuudessa on silloin korkeimmillaan kun kenekään ei tarvitse käydä töissä, ulkonäkö on kaikilla kuin rusinalla, ei haittaisi toistuvat juttuni kun kukaan ei muista mitkä on kerrottu, näkökin on niin huono ettei toisen rumuutta edes huomaa ja kaikki haisee kuolemalle. Kiva kuitenkin ajatella, että edes joskus kelpaisi.

Terveisin Naispelko22

Kyllä sinä sitä ennenkin kelpaat jollekulle kivalle ja kauniille!

Tuo on juuri sitä katteetonta ja tympeää optimismia josta ei ole asian kanssa painiskelevalle mitään iloa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika raakaa kidutusta olisi olla yksin vanhukseksi asti ja vasta sitten löytää/saada ensimmäinen kumppani. Melkein mieluummin olisin silloin yksin kuolemaan asti.

Tosin uskon edelleen, että vanhuksena olen kuumaa kamaa ja mummoja pyörii ympärillä niin, että kävelykepillä joutuu pois tökkimään. Tai ainakin oma tasoni naisten keskuudessa on silloin korkeimmillaan kun kenekään ei tarvitse käydä töissä, ulkonäkö on kaikilla kuin rusinalla, ei haittaisi toistuvat juttuni kun kukaan ei muista mitkä on kerrottu, näkökin on niin huono ettei toisen rumuutta edes huomaa ja kaikki haisee kuolemalle. Kiva kuitenkin ajatella, että edes joskus kelpaisi.

Terveisin Naispelko22

Mikset löytäisi elämäsi rakkautta vaikkapa kymmenen vuoden kuluessa? Ryhdy elämään, älä etsi mitään. Silloin alkaa kaikkea tapahtua, kun vähiten odottaa.

Myöskin tuo on jokseenkin kulunut läppä jolle ei löydy vastinetta todellisuudessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mikset löytäisi elämäsi rakkautta vaikkapa kymmenen vuoden kuluessa? Ryhdy elämään, älä etsi mitään. Silloin alkaa kaikkea tapahtua, kun vähiten odottaa.

Myöskin tuo on jokseenkin kulunut läppä jolle ei löydy vastinetta todellisuudessa.[/quote]

Mä olen aina löytänyt juuri silloin kun vähiten odottaa.

Vierailija

Tunnen. Isäni löysi uuden suuren rakkauden äitini kuoltua ollessaan 74v ja ystävättärensä oli 70v. Heillä oli ihana rakkaussuhde 4v isäni kuolemaan saakka.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Mikset löytäisi elämäsi rakkautta vaikkapa kymmenen vuoden kuluessa? Ryhdy elämään, älä etsi mitään. Silloin alkaa kaikkea tapahtua, kun vähiten odottaa.

Myöskin tuo on jokseenkin kulunut läppä jolle ei löydy vastinetta todellisuudessa.

Mä olen aina löytänyt juuri silloin kun vähiten odottaa.[/quote]

Minä olen viisikymppinen sinkku, enkä ole vieläkään löytänyt ketään, vaikka lakkasin odottamasta yli 15 vuotta sitten. Nyt ovat siis puntit tasan.

Vierailija

Minä olen 55v mies jolla on ongelma, en uskonut että kukaan kiinnostuisi mutta laitoin ilmoituksia treffi palstalle ja nyt olisi viidet treffit lyhyen aja sisällä, en oikein tiedä mitä teen, sillä olen sen verran rehellinen ( yksinkertainen ) etten nyt kaikkien kanssa yritä.

Vierailija

Tätini löysi elämänsä rakkauden viisikymppisenä. Valitettavasti saivat vain muutaman yhteisen vuoden, mies kuoli ja tätini seurasi pian perässä :(

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuttavani oli pitkässä avioliitossa 30v ja se päättyi. Vuosi sen jälkeen tapasi miehen ja ovat nyt ikionnellisia. Tavatessaan olivat lähemmäs 60v.

No toi on tuota muka muka rakkautta. Ensiksi tulee elämänkumppani jopta muka rakastetaan ja halutaan viettää sen kanssa loppuelämä. Mutta sitten erotaan.

Sitten tulee toinen joka on muka elämän mies ja sitä muka rakastetaan. Sitten erotaan.

Sitten tulee seuraava mies joka on SE oikea. Mutta sitten erotaan.

Sitten tulee seuraava....

Kärsii aika inflaation tuo  "rakkaus" ja elämänkumppanuus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Mikset löytäisi elämäsi rakkautta vaikkapa kymmenen vuoden kuluessa? Ryhdy elämään, älä etsi mitään. Silloin alkaa kaikkea tapahtua, kun vähiten odottaa.

Myöskin tuo on jokseenkin kulunut läppä jolle ei löydy vastinetta todellisuudessa.

Mä olen aina löytänyt juuri silloin kun vähiten odottaa.[/quote]

Miten niin AINA? Ei elämänrakkautta voi löytää kuin kerran. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Mikset löytäisi elämäsi rakkautta vaikkapa kymmenen vuoden kuluessa? Ryhdy elämään, älä etsi mitään. Silloin alkaa kaikkea tapahtua, kun vähiten odottaa.

Myöskin tuo on jokseenkin kulunut läppä jolle ei löydy vastinetta todellisuudessa.

Mä olen aina löytänyt juuri silloin kun vähiten odottaa.

Minä olen viisikymppinen sinkku, enkä ole vieläkään löytänyt ketään, vaikka lakkasin odottamasta yli 15 vuotta sitten. Nyt ovat siis puntit tasan.[/quote]

Mä olen vuosien varrella löytänyt ja ollut löytämättä ja monesti olen löytänyt kun olen ollut nimenomaan silmät avoinna ja esim. baarissa ja esim. nettipalstoilla. Kun olen päättänyt että en hae, eipä ole kukaan tullut ovelta hakemaan. Tuo on kulunein ja turhin "totuus" jonka varjolla naiset alkavat harrastaa vaikka sukellusta tai muuta jossa "eletään eikä etsitä" ... 

Vierailija

Avioeron jälkeen tätini löysi vuosia myöhemmin uuden miehen, joka oli ollut naimaton 60-vuotiaaksi saakka. He menivät naimisiin ja ovat olleet erittäin onnellisesti yhdessä nyt kohta vuosikymmenen.

Isoisäni löysi mummini kuoleman jälkeen nuoruuden tuttunsa uudelleen ja he seurustelivat ikionnellisina noin viisi vuotta, kunnes isoisäni kuoli (75-vuotiaana, sääli, koska olisi saattanut vielä vuosikymmenkin olla ihanaa yhteiselämää edessä).

Oma isäni löysi uuden naisen 40-vuotiaana sinänsä moraalittomasti vielä ollessaan naimisissa äitini kanssa. On kuitenkin ollut yhdessä tämän "toisen naisen" kanssa nyt 20 vuotta ja he ovat yhä umpirakastuneita.

Yli kolmekymppisiä täydellisen elämänkumppanin löytäneitä tunnen useita, mutta he eivät ole mielestäni mitenkään vanhoja. Ainoa miinus elämänkumppanin löytymisessä vasta 40+ vuotiaana on se, jos ei ole kerennyt saada omia lapsia, mutta kovasti olisi tahtonut. Tuo ensimmäisenä mainittu tätini uusi mies on kuitenkin ihastuksissaan vanhalla iällä saamistaan lapsista ja lastenlapsista.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla