Aioin tappaa itseni edellisyönä...

Olen ajanut itseni tilanteeseen, josta ei ole enää ulospääsyä.
Reilu vuosi sitten olin onnellisesti yhdessä mieheni kanssa. Oma talo ja lapset. Yhdessä nuorista asti.

Sitten tapahtui jotain, joka muutti kaiken. Firman juhlissa yksi asia johti toiseen ja päädyin suutelemaan työkaverin kanssa. Maanantai meni töissä punastellen ja anteeksipyydellen. Olimmehan molemmat varattuja ja meillä on järjetön ikäerokin.
Päivät kuluivat.. Minä vain en unohtanut. Mitään salaista suutelua työmaalla ja kosketuksia ohimennen ei koskaan tapahtunut. Mies oli ihana. Osasi sanoa juuri ne oikeat sanat. Juttelimme paljon.
Mies löi jarrut pohjaan ja olisi halunnut lopettaa. Kuitenkin tilanne jatkui...Ei siis mitään sänkyjuttuja koko aikana. Ihania suudelmia ja semmoista hullua huumaa. Taannuin viisitoistavuotiaaksi.
Lopulta tilanne ajautui siihen että minun oli pakko vaihtaa työpaikkaa. Oletin että tilanne menee kuin kaikki aina vakuuttivat;"Poissa silmistä, poissa mielestä". Mutta tilanne vaan paheni. Aamulla ensimmäiseksi ajattelin tuota miestä, illalla viimeiseksi. Ajoitin lenkkini niin, että voisin nähdä hänet kun hän lähtee töistä. Oma mies ei enää kiinnosta seksuaalisesti. Kaikki ajatukseni on jatkuvasti tuon toisen miehen luona.
Olen itkenyt enemmän kuin elämäni aikana koskaan ennen. Yksin. En voi kertoa tästä koskaan kenellekään. Tätä on jatkunut nyt vuoden
Selvää on,että miehellä ei ole tunteita ja hän ei aio erota koskaan mutta viikonloppu oli se, joka katkaisi kamelin selän. Minulla oli jo avaimet taskussa ja olin lähdössä ajamaan itseni kuoliaaksi.
Tätä tilannetta ei voi korjata.
Huoraksi haukkumisenne ei tunnu miltään. Piti vain saada oksennettua tämä ulos.