Ystäväni erosi miehestään ja nyt päättänyt,

Vierailija

että haluaakin vielä yrittää yhteistä elämää miehen kanssa. Erosta on kulunut jo pitkähkö aika. Mutta mies ei olekaan yhtään innostunut ja ystäväni on aivan rikki. Itkee minulle tilannettaan ja on loukkaantunut miehelle, että miten voi jättää kaiken yhteisen menneisyyden huomioimatta ja eikö arvosta sitä, mitä heillä voisi olla. En jaksaisi lohduttaa, koska ero tapahtui ystäväni aloitteesta ja silloin oli ihan toinen ääni kellossa. Silloin neuvoin harkitsemaan huolella, onko ero ainoa vaihtoehto. Mies ei silloin eroa todellakaan toivonut, mutta on vähitellen sopeutunut tilanteeseen ja kuulemani mukaan tapaillut nyt jotain naista. Miksi ystäväni juuri nyt haluaa miehensä takaisin? Soittelee miehelle, itkee ja yrittää tuhota miehen mahdollisuudet uuteen suhteeseen. Ihan järkevä ja koulutettu nainen kysymyksessä. Ehdotanko psykologin tapaamista hänelle. Itse en enää jaksa sitä itkua ja alakuloa, pakkomiellettä saada mies takaisin.

Kommentit (8)

Vierailija

Ystäväsi ei kestä nähdä ex.kumppaniaan onnellisena toisen kanssa? Ystävän ennestäänkin huono itsetunto on nyt entistä matalammalla, kun toinen on selkeästi mennyt eteenpäin omassa elämässään eikä enää anna huomiota, joka ennen pönkitti itsetuntuntoa? Jotkut ihmiset vain haluavat koko ajan draamaa ihmissuhteisiinsa, tasainen perushyvä arki ei riitä ja siksi keksitään haluta erota? Tällaista tuli mieleen, mutta vaikea sanoa tuntematta tarkemmin ko. tapausta...

Vierailija

On jotenkin raskasta nähdä ystävän menevän viikko viikolta huonommaksi. Itkee aina, kun tapaamme, on laihtunut, vaikka oli ennenkin hyvin hoikka, eikä näytä enää terveeltä. Omatkin tunteet on niin ristiriitaisia, kun tekisi mieli huutaa hänelle, että kerää itsesi ja muutu takaisin normaaliksi ja hyväksy uusi elämäntilanteesi, sulla voi olla edessä vaikka mitä ihanaa. Toisaalta olen surullinen ja haluaisin auttaa, toisaalta vihainen. Välillä tuntuu, että hänen käytös miestä kohtaan on jonkinlaista vallankäyttöä. Jos hänen mielenterveytensä horjuu, hän pystyy sitomaan miehen itseensä? Miehen on pakko pysyä hänen tukenaan.

Vierailija

Faktat, joita sinun pitää toistamalla toistaa, ovat:
- elämä on valintoja. Hän teki valintansa.
- toista ihmistä ei voi pakottaa. Jokaisella on vapaus tehdä omat valintansa. Myös miehellä.
- juna meni jo.

Vierailija

Mun mielestä ystävän tehtävä on tukea ja kuunnella.
Kyllä se ystävä varmaan itseään syyllistää ihan tarpeeksi jo siitä erosta ja tajuaa ns mokanneensa.
Sitä en ainakaan itse toistelisi.
Ei se mitään auta jos hokee että mene eteenpäin. Ei se vaan välttämättä siinä tilanteessa ole mahdollista.
Se itkee nyt nää itkut ja sitten jatkaa matkaa.

Jos käytös on tietty ihan hullua että vainoaa miestä esim niin sitten sanoisin.

Vierailija

Tuntuupa ikävältä lukea tällaista, kun olen itse tullut jätetyksi hiljattain, mielestäni niin hyvästä suhteesta, että olisi kannattanut vielä yrittää korjata sitä, sen sijaan että kaikki laitetaan säpäleiksi tässä iässä (emme ole ihan nuoria enää ja mm. perheen perustamiseen olisi omalla kohdallani viimeiset hetket käsillä).

Olen yrittänyt ymmärtää tilannetta siitä näkökulmasta, että mies ei vain jaksanut enää, kun oli vuosia ollut niin rajusti ylikuormittuneessa tilassa. Minä en sitä nähnyt, koska hän piti yllä vahvan ihmisen naamiota, kunnes se aivan lopussa sitten putosi kasvoilta, jolloin vasta tajusin kuinka vakava tilanne oli. Siinä vaiheessa ei ollut enää sitten miehen mielestä mitään tehtävissä. Tuntuu, että en ole saanut edes mahdollisuutta muokata elämäämme miehen kannalta paremmaksi. Mies kuitenkin vielä erikseen sanoi viimeksi keskustellessamme, että ei ero johtunut jaksamisen loppumisesta vaan siitä, että hän ei vain enää halunnut olla yhdessä.

Olen nyt paneutunut henkiseen ja fyysiseen eroprosessiin, jonka lopputuloksena tulen irtautumaan miehestä lopullisesti. En osaa edes kuvitella, miltä tuntuisi tämän prosessin läpi käytyäni kuulla mieheltä, että tämä haluaisikin minut takaisin. Hän on näet ainoa ihminen, jonka kanssa minulla on edes teoriassa mahdollisuus saada sellainen parisuhde, johon minut mielestäni on tarkoitettu. Suhde, joka on alkanut nuorena ja jossa elämän avainhetket on koettu sen saman ihmisen kanssa yhdessä. Hän on se ihminen minulle, ja kenenkään muun kanssa en voi enää samaa kokea. Olen vihainen hänelle siitä, että hän vei tuon suhteen minulta.

Toisaalta tuntisin varmaan tarvetta vielä tuossakin vaiheessa yrittää rakentaa suhdetta uudelleen, mutta toisaalta: kun nyt ohjelmoin itseni irtautumaan hänestä lopullisesti niin siinä menee kyllä peruuttamattomasti rikki sellaisia rakenteita, että en usko suhteen voivan toipua tästä prosessista enää koskaan täysin ehjäksi. Tapahtunut jäisi todennäköisesti aina välillemme ja muistaisin miehen aina sinä ihmisenä, joka ei synkimpänä hetkenä halunnut seisoa rinnallani. Minulle parisuhde on sitä, että kun on kaikkein kamalinta, niin varsinkaan siinä tilanteessa toista ei jätetä. Siihen asiaan haluaisin voida luottaa.

Selitä ap ystävällesi, että hän on todennäköisesti pilannut suhteensa tuohon mieheen jossain määrin lopullisesti, ja parasta mitä hän nyt voi tehdä on mennä elämässään eteenpäin. Muitakin miehiä maailmassa on. Pohtikoon itsekseen, miksi hän tuli tämän virheen tehneeksi, ja miten hän voi seuraavassa suhteessaan toimia toisin.

Vierailija

Minulle kävi niin että omista peloistani johtuen erosin.
En vain osannut tai pystynyt silloin käsittelemään asioita itsessäni tai keskustelemaan.
Sitten muutama kk eron jälkeen huomasin kuinka paljon sitä miestä rakastin. Tiesin että hänelläkin oli tunteita minua kohtaan.
Olisin halunnut yrittää ja jutella asioista koska niin paljon jäi puhumatta.
Miehen pointti oli että hän ei enää usko että olisin tosissani ja että hän oli ns ohjelmoinut itsensä menemään eteenpäin niin paluu tuntuisi oudolta.
Tämä on sitten vain pitänyt hyväksyä.
Monet itkut siinä tuli itkettyä mutta toisaalta eropäätöksen tein sen hetken tilanteen mukaan.

Mies on myös ulkoistanut minut täysin elämästään. Ei halua että olen siinä enää osallisena. Ja mulle se on ollut kova juttu sillä oisin halunnut pitää edes jonkinlaisen kaveruuden.
Että voisi toivottaa edes hyvää joulua.
Mutta ilmeisesti hän tarvitsi näin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
että haluaakin vielä yrittää yhteistä elämää miehen kanssa. Erosta on kulunut jo pitkähkö aika. Mutta mies ei olekaan yhtään innostunut ja ystäväni on aivan rikki. Itkee minulle tilannettaan ja on loukkaantunut miehelle, että miten voi jättää kaiken yhteisen menneisyyden huomioimatta ja eikö arvosta sitä, mitä heillä voisi olla. En jaksaisi lohduttaa, koska ero tapahtui ystäväni aloitteesta ja silloin oli ihan toinen ääni kellossa. Silloin neuvoin harkitsemaan huolella, onko ero ainoa vaihtoehto. Mies ei silloin eroa todellakaan toivonut, mutta on vähitellen sopeutunut tilanteeseen ja kuulemani mukaan tapaillut nyt jotain naista. Miksi ystäväni juuri nyt haluaa miehensä takaisin? Soittelee miehelle, itkee ja yrittää tuhota miehen mahdollisuudet uuteen suhteeseen. Ihan järkevä ja koulutettu nainen kysymyksessä. Ehdotanko psykologin tapaamista hänelle. Itse en enää jaksa sitä itkua ja alakuloa, pakkomiellettä saada mies takaisin.

Psykiaria tuossa tarvitaan, psykologista tuskin haittaa olisi, mutta ei mitään hyötyäkään.

Vierailija

Vaikea sanoa mitään kun ei tiedetä miksi edes erosivat. Ei kukaan lähde onnellisesta parisuhteesta huvin vuoksi. Ehkä mies oli kamala kontrollifriikki ja alisti naista, joka lopulta lähti. Sitten kun ei enää joka päivä tarvitse pelätä ja olla toisen pompoteltavana, aika kultaa muistot ja nainen uskottelee itselleen, että mies voisi olla erilainen kuin mitä todellisuudessa oli/on. Ehkä mies eroprosessin aikana yritti vakuutella naista, että on nyt uusi mies tjsp. Syitä voi olla monia.

Jotkut pariskunnat palaavat yhteen eron jälkeen entistä ehompina, useimmat eivät. Kaikki ovat yksilöitä. Tärkeintä olisi että ap:n ystävä ei rankaisisi itseään enempää vaan yrittäisi keksiä jotain iloa elämäänsä. Ei terve nainen miestä kaipaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat