Voiko joku uskovainen tmv. selittää tämän Maan korvessa -laulun ongelmakohdan?

Oho... Vaikka onhan se hyvä ajatella, että kirkon opit ovat linjassa, lauluja myöten. Muuten virsissä kohta vilisi keijukaisia ja reinkarnaatiota, joka ei meidän oppeihimme kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Oho... Vaikka onhan se hyvä ajatella, että kirkon opit ovat linjassa, lauluja myöten. Muuten virsissä kohta vilisi keijukaisia ja reinkarnaatiota, joka ei meidän oppeihimme kuulu.

No mut hei.. siis että lapsi ei voisi ottaa kättä enkelin kädestä pois on jotenkin saatanallinen säe?

Tuon kohdan voi tulkita muullakin tavalla, esim. se voisi tarkoittaa, että henkilö lakkaa uskomasta Jumalaan ja näin ottaa kätensä pois enkelin kädestä. Tällainen vapaa tahtogan meille ihmisille on suotu. En oikein ymmärrä tuon Marjasen huolta asiasta.

Mun mielestä mielenkiintoista! Aika syyllistävä tuo lause kyllä on, vaikka ei ehkä saatanallinen. Ehkä tiedostamattani juuri tuosta syystä en ole ikinä sietänyt ko. laulua...?

Jos tälle linjalle lähdetään, niin mitenkäs se kohta

"Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." ???

Tässähän ihminen neuvoo jumalaa, että tee sinä kuten me teemme! Eli ihminen asettuu jumalan yläpuolelle neuvomaan jumalaa! Eihän se nyt niin voi mennä!

Tämä kolmas säkeistö usein jätetään välistä.

Ja syntikin mustia verkkoja vaan

on laajalle laskenut korpehen maan.

Niin pianhan niihinkin tarttua vois,

:,: jos käsi ei enkelin kädessä ois. :,:

Kyllä se on vertauskuva siitä, että ihminen päättäisi irrottautua yhteydestä Jumalaan ja siten joutua kadotukseen. Että lastakin/ Jumalan lasta varoitetaan irrottamasta kättään/ ajatustaan uskonyhteydestä.

Ja kuten ylläkin perusteluissa oli, ei tällaista vastuuta tavallaan voi jättää ihmislapselle, "– Tämä säe jättää Jumalan huolenpidon ihmisen oman jaksamisen varaan. Luterilaisen uskontulkinnan mukaan Jumalan armo on aina Jumalan teko, Marjanen sanoo."

Kyllä minä tuon opillisena ajatuksena ymmärrän, vaikken itse uskokaan enää mihinkään. Tavallaan siis olen irrottanut käteni, mutta jos se usko on joskus ollut, kenties olen kuitenkin Jumalana varjeluksessa? Teologia on mielenkiintoista. vaikka ei uskonvakaumusta olisikaan.

no:1

Jotenkin tuntuu taas niin oikealta ratkaisulta, että erosin aikoinaan kirkosta. Kun heidän ongelmansa ovat todellakin tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

– Tämä säe jättää Jumalan huolenpidon ihmisen oman jaksamisen varaan. Luterilaisen uskontulkinnan mukaan Jumalan armo on aina Jumalan teko, Marjanen sanoo.

Onpas nyt tekopyhää. Missä se huolenpito silloin näkyy, kun lapsille tapahtuu jotain pahaa?

Vierailija kirjoitti:

Tuon kohdan voi tulkita muullakin tavalla, esim. se voisi tarkoittaa, että henkilö lakkaa uskomasta Jumalaan ja näin ottaa kätensä pois enkelin kädestä. Tällainen vapaa tahtogan meille ihmisille on suotu. En oikein ymmärrä tuon Marjasen huolta asiasta.

Näin minäkin sen ymmärtäisin, että lapsi (tai aikuinen) haluaisi itse irrottautua enkelin kädestä, eli pyrkiä kauemmas Jumalasta.

Lauluhan on tosi vanha, ja yksi säkeistö on aika synkkä: "Ja syntikin mustia verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin tarttua vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois. jos käsi ei enkelin kädessä ois." Tämä säkeistö jätetään usein pois, kun virttä lauletaan lastentapahtumissa, ristiäisissä tms.

Tuohon uskontunnustustukseen ei kannata verrata, koska siinähän menee jo suomen kielioppikin ihan päin vihkoa, jos mietitte pyhä henki -osuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on vertauskuva siitä, että ihminen päättäisi irrottautua yhteydestä Jumalaan ja siten joutua kadotukseen. Että lastakin/ Jumalan lasta varoitetaan irrottamasta kättään/ ajatustaan uskonyhteydestä.

Ja kuten ylläkin perusteluissa oli, ei tällaista vastuuta tavallaan voi jättää ihmislapselle, "– Tämä säe jättää Jumalan huolenpidon ihmisen oman jaksamisen varaan. Luterilaisen uskontulkinnan mukaan Jumalan armo on aina Jumalan teko, Marjanen sanoo."

 

Kyllä minä tuon opillisena ajatuksena ymmärrän, vaikken itse uskokaan enää mihinkään. Tavallaan siis olen irrottanut käteni, mutta jos se usko on joskus ollut, kenties olen kuitenkin Jumalana varjeluksessa? Teologia on mielenkiintoista. vaikka ei uskonvakaumusta olisikaan.

 

no:1

Mutta onhan ihmisellä vapaa tahto uskoa tai olla uskomatta? Eikö se kädestä irrottaminen voisi siis viitata siihen, että ei enää usko? Ei kai kristinuskon jumala väkisin pelasta niitä, jotka eivät halua tulla pelastetuiksi?

MInäkään en ymmärrä tuota kaikkivaltiuden määritelmää, kun se kuitenkin sallii niin paljon pahaa tapahtuvan. Ristiriitaisuuksiin ja käsittämättömyyksiin on vastauksena "tutkimattomat ovat Herran tiet" tai "Se on osa suurempaa suunnitelmaa, jota ei ihminen voi ymmärtää". "Jumala käyttää meitä/ tarvitsee heitä/ se valkenee meille kun pääsemme ajasta ikuisuuteen". "Riittää että uskot, ei tarvitse ymmärtää Jumalan tarkoitusta". "Jumala kutsui hänet taivaankotiin varhain, koska tarvitsi häntä siellä".

Tällainen epäloogisuus ei pidä rationaalista ihmistä aatteen mukana.

no:1

No ihan yhtä fiksua kuin se ettei konfirmaatiossa saa laulaa "tuu mun vaimoksein" kappaletta kun tyttöjen on epäsopivaa laulaa sitä.

12: Niin, jotenkin kammottavaa, että ensin luodaan tarkoituksella olento, jolla on oma tahto, ja sitten aletaan syyllistää siitä omasta tahdosta. Samalla väitetään, että tämä kaiken luoja on armollinen.

Olen uskova. Tuon kohdan voi tulkita eri tavoin, jos haluaa. Sen voi tulkita tosiaan noin, että ihmisen pitäisi tehdä laulun mukaan oma osuutensa pelastuksessa... tai sitten niin, että Jumalan armo on tarjolla kaikille, ja Jumala lähettää enkelinsä meidän turvaksemme. Meidän pitää vain ottaa armo vastaan, eli tarttua siihen turvaan. Tuo käsi voi olla se armon ja turvan symboli.

Ei tuo lause ihan ongelmaton ole. Ei tule mieleen Raamatusta ihan suoraan mitään kohtaa, mihin tuota laulunkohtaa voisi verrata. En kuitenkaan haluaisi tehdä siitä suurta ongelmaa niin kauan kuin kirkossa saarnataan Jeesuksen veren evankeliumia ja tuodaan kirkkaasti esille se, missä meillä on pelastus.

Vierailija kirjoitti:

Olen uskova. Tuon kohdan voi tulkita eri tavoin, jos haluaa. Sen voi tulkita tosiaan noin, että ihmisen pitäisi tehdä laulun mukaan oma osuutensa pelastuksessa... tai sitten niin, että Jumalan armo on tarjolla kaikille, ja Jumala lähettää enkelinsä meidän turvaksemme. Meidän pitää vain ottaa armo vastaan, eli tarttua siihen turvaan. Tuo käsi voi olla se armon ja turvan symboli.

Ei tuo lause ihan ongelmaton ole. Ei tule mieleen Raamatusta ihan suoraan mitään kohtaa, mihin tuota laulunkohtaa voisi verrata. En kuitenkaan haluaisi tehdä siitä suurta ongelmaa niin kauan kuin kirkossa saarnataan Jeesuksen veren evankeliumia ja tuodaan kirkkaasti esille se, missä meillä on pelastus.

Selittäisitkö myös viestin 5 ?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on vertauskuva siitä, että ihminen päättäisi irrottautua yhteydestä Jumalaan ja siten joutua kadotukseen. Että lastakin/ Jumalan lasta varoitetaan irrottamasta kättään/ ajatustaan uskonyhteydestä.

Ja kuten ylläkin perusteluissa oli, ei tällaista vastuuta tavallaan voi jättää ihmislapselle, "– Tämä säe jättää Jumalan huolenpidon ihmisen oman jaksamisen varaan. Luterilaisen uskontulkinnan mukaan Jumalan armo on aina Jumalan teko, Marjanen sanoo."

 

Kyllä minä tuon opillisena ajatuksena ymmärrän, vaikken itse uskokaan enää mihinkään. Tavallaan siis olen irrottanut käteni, mutta jos se usko on joskus ollut, kenties olen kuitenkin Jumalana varjeluksessa? Teologia on mielenkiintoista. vaikka ei uskonvakaumusta olisikaan.

 

no:1

Minusta tuossa on jotenkin sekoittuu kaksi asiaa: muistelen, että kristityn pitää uskoa Jumalaan, jotta hän pelastuisi (s.o. kuoleman jälkeinen ikuinen elämä). Siitä en muista kuulleeni, kohdellaanko ihmisiä "maan päällä" tasapuolisesti, eli saako uskomisesta lisäturvaa ja etuja.  Virsi kuitenkin mielestäni kuvaa enemmän jälkimmäistä. Voisin kuvitella että tarkka teologi ei haluaisi antaa sitä kuvaa, että lapsia pelotellaan uskonnon pariin onnettomuusuhkakuvien kanssa.

En kuulu kirkkoon, mutta olen ripikoulun käynyt joten teologian alkeita tuli opeteltua vaikkei ehkä opittua.

Vierailija kirjoitti:

Jos tälle linjalle lähdetään, niin mitenkäs se kohta

 

"Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." ???

 

Tässähän ihminen neuvoo jumalaa, että tee sinä kuten me teemme! Eli ihminen asettuu jumalan yläpuolelle neuvomaan jumalaa! Eihän se nyt niin voi mennä!

Minä ajattelen tämän kohdan niin, että me pyydämme tässä Jumalalta armoa. Tämä on Jeesuksen (Jumalan) opettama rukous, joten lähtökohta on se, että näin meidän tulee rukoilla. Tämä rukous ei ole ihmisen keksimä, joten siinä ei voi olla mitään väärin. Raamatussa Matteuksen evankeliumin luvussa 6, jakeissa 14-15 sanotaan:

"14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.

15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

Tuo rukouksen kohta siis muistuttaa meitä siitä että meidän tulee myös antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Me emme voi ylpein mielin kovasydämisinä pyytää Jumalalta armoa, ellemme itse nöyrry ja ole myös armollisia muille. Se armollisuus ja rakkaus ei tule meistä itsestämme, vaan sekin on Jumalan lahjaa. On tottakai aika paljon vaadittu, että meidän pitäisi antaa anteeksi muille täydellisesti, niin kuin Jumalakin antaa. Vielä vaativammaksi tämä vaatimus muodostuu, kun luetaan Matteuksen evankeliumista, luku 5, jae 48:

"Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen."

Tämä on siis se, mitä Jumala vaatii meiltä. Me emme siihen kykene. Jokainen tajuaa viimeistään tässä vaiheessa olevansa syntinen. Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan kuolemaan ristillä meidän syntiemme tähden. Hänen veressään meillä on syntien anteeksiantamus. Vain Jeesuksen verellä pestyinä meidän syntimme ovat poissa. Armo synnyttää ihmisessä halun seurata Jeesusta. Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tälle linjalle lähdetään, niin mitenkäs se kohta

 

"Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." ???

 

Tässähän ihminen neuvoo jumalaa, että tee sinä kuten me teemme! Eli ihminen asettuu jumalan yläpuolelle neuvomaan jumalaa! Eihän se nyt niin voi mennä!

"Ja anna meille anteeksi jne" on pyyntö, ei kehotus tai käsky.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen uskova. Tuon kohdan voi tulkita eri tavoin, jos haluaa. Sen voi tulkita tosiaan noin, että ihmisen pitäisi tehdä laulun mukaan oma osuutensa pelastuksessa... tai sitten niin, että Jumalan armo on tarjolla kaikille, ja Jumala lähettää enkelinsä meidän turvaksemme. Meidän pitää vain ottaa armo vastaan, eli tarttua siihen turvaan. Tuo käsi voi olla se armon ja turvan symboli.

Ei tuo lause ihan ongelmaton ole. Ei tule mieleen Raamatusta ihan suoraan mitään kohtaa, mihin tuota laulunkohtaa voisi verrata. En kuitenkaan haluaisi tehdä siitä suurta ongelmaa niin kauan kuin kirkossa saarnataan Jeesuksen veren evankeliumia ja tuodaan kirkkaasti esille se, missä meillä on pelastus.

 

Selittäisitkö myös viestin 5 ?

En ole tuo ja vastasinkin jo ennen kuin pääsin sinun kommenttiisi asti; on kyse pyynnöstä, ei neuvomisesta, käskemisestä tms.