Millainen lapsi huutaa ja tiuskii omille vanhemmilleen tai sisaruksille, mutta ei vieraille?

meillä 4v. tyttö huutaa joskus meille ja kyllä mekin hänelle välillä korotamme ääntä...

Hänelle ei huudeta kotona koskaan. Ja vieraita kohtaan on kohtelias ja hyvätapainen.

ei muille. Sisaruksiaan kiusaa aivan hulluna, mutta ei muita.

Yleensä ihmiset tuuiskivat enemmän läheisilleen, kuin vieraille. Varsinkin lapset vanhemmilleen. Aivan erityisesti pienet nelivuotiaat.

ja sen että äiti on tyhmä!

Olin aivan järkyttynyt kun ekan kerran tuli "Äiti on tyhmä kommentti.." :)

Aikoinani kun minulla oli vain yksi yksivuotias helppo ja kiltti tyttö mietin että:

- en ikinä huuda lapsilleni (meni metsään)

- perustelen aina kantani (sekin meni metsään)

- pidän kotini siistinä (juupajuu)

- Pidän itseni kunnossa aina (just ja silleen..)

Moni asia muuttuu kun lapsi kasvaa ja kun niitä on useampi yhtä aikaa niin muuttuu itsekin ja suhtautuminen asioihin..

Oma lapseni on vasta 1v.

Lapsi hakee rajoja turvallisten vanhempien kanssa.

Normaaliin kehitykseen kuuluu, että lapsi testaa ja hakee rajojaan ja se on merkki turvallisesti ja normaalista suhteesta.

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän tekee eroa vanhemmistaan ja osoittaa omia luonteenpiirteitään (toivottavasti). Lapset ovat lapsia, vielä 18-vuotiaskin on mielestäni vähän keskenkasvuinen. He tarvitsevat vanhempiaan, koska eivät ole vielä kypsiä ja käyttäytyvät hölmösti. Itse luulin joskus, että kouluikäiset ovat jo tosi fiksuja. Ovathan ne taaperoihin verrattuna, mutta aikuisuuteen on vielä piiiiiiitkä matka.



Eli tarkoitan sitä, että lapsen käytöstä ei varsinkaan ulkopuolisena kannata yrittää analysoida liian tarkkaan. Yleensä menee metsään.

Lapsi hakee rajoja turvallisten vanhempien kanssa.

Normaaliin kehitykseen kuuluu, että lapsi testaa ja hakee rajojaan ja se on merkki turvallisesti ja normaalista suhteesta.

Viha ja kiukku on positiivinen voima siinä mielessä, että sillä lailla ihminen voi myös osoittaa muille omia rajojaan. Minulle tehdään vääryyttä, huomaan sen, reagoin. Näitä juttuja lapsi harjoittelee opetellessaan hallitsemaan omaa kiukkuaan. Enempi olisin huolissaan siitä kiltistä tytöstä, joka ei koskaan uskalla olla kiukkuinen ja joka aikuisena ei osaa sanoa ei ja kärsii masennuksesta. Enkä tarkoita tässä nyt ap:n vauvaa, vaan yleensä.

jolle uskaltaa tunteensa näyttää.

Minulla on 4-vuotias varautunut poika, joka on ollut päiväkodissa kuin "herranenkeli". Se, että hän alkoi loppuvuodesta kiukuttelemaan ja näyttämään temperamenttia päiväkodissakin on sekä minun että päiväkodin tätien mielestä hyvä merkki =)

Meidänkin 4v kovin vieraskorea, mutta himassa antaa välillä paukkua oikein olan takaa.

vaikka toki kiukuttelee täälläkin, mutta kun ollaan pitkään kylässä alkaa kiukku ja haukkuminen sekä ikävä kyllä lyöminen. Olen todennut, että lapseni stressaa, jos olemme liikaa liikkeessä. Esim. nyt kesällä, kun olemme mökkeilleet anoppilassa ja omien vanhempieni kanssa. Äitinä minä saan kaiken kiukun, minähän olen se turvallisin vaihtoehto. Kaikki katsovat vierestä säälien, mutta onneksi nämä ovat vain hetkellisiä tilanteita. Tosin kyllä minä välillä häpesin, kun huomasin, että kaikki vähän katselivat vierestä, että eikö tuo hallitse lastaan, mutta minullekin nämä tilanteet ovat outoja, sillä kotona näitä ei juuri ole. Poika siis haukkuu ja lyö minua, yritän siinä sitten viedä hänet vähän syrjään ja jutella rauhallisesti, kun yritän nimenomaan vältellä sitä huutamista. 4-vuotiashan todella opettelee kiukkunsa hallitsemista ja pojallani menee niin sanotusti pinna heti jos hän ei osaa jotain tai saa jotain tavaraa.

ihan normaalia käyttäytyä huonommin oman perheen kesken, tuskin se mistään sen suuremmasta kertoo.



Mun esikoinen 14 vee on koulussa ja muuten todella hyvinkäyttäytyvä, mutta kotona itte piru.

On aina ollut tosi hankala kotona. Kiukuttelee, pahoinpitelee sisarustaan jne. Mutta tarhassa ja muualla hoidossa aina kiltii ja hyvätapainen.

Kerjää myös huomiotani huonolla käytöksellä.



Meillä ei kuulu ikään. On aina ollut tuollainen ja on nyt jo 7v.



Perheneuvolassa ynm. ihmettelevät moista. Niiden mielestä kotona täytyy olla jotain pielessä ja erityisesti vanhemmissa.



Poika itsekin sanoo, että kyllä tarhassakin suututtaa,mutta hän pidättelee. Kotona voi olla oma itsensä ja purkaa pahan olon.



Kiva, että on muitakin tuollaisia lapsia ja tuntuu olevan aika normaalia.

Meillä oli kaksi vanhempaa lasta kun hän syntyi. Koko perhe palvoi tätä prinsessaan ja täytti jokaisen toiveen. Annettiin paljon vaihtoehtoja ja kyseltiin mikä neidille sopii. Huonosti käyttäytyvällä lapsella ei ole ollut tarpeeksi sääntöjä ja kuria. Älkää vaan tehkö samaa virhettä kuin me!!

Rajat ja kuri puuttuu.

osoitus siitä että asiat on "kuten pitää". Luottaa vanhempi-lapsi suhteeseen niin paljon, että uskaltaa sen testata. Ja samalla harjoittelee eron ottoa ja oman mielipiteen / minuuden muodostamista vanhemmasta erilleen.



Muiden kanssa ollaan sitten "vieraskoreita". Sehän on hienoa jos tämän taidon osaa.



Tuollaine käytös on siis täysin normaalia, ja pahemmat kiukkukaudet varmaan kärjistyy tiettyihin ikäkausiin... 2-v., 6-v. minimurrosikä, ja varsinainen murrosikä.





t: 2-v:n ja kahden murrosikäisen äiti jolla siis tällä hetkellä kolme "pahimmassa testausvaiheessa" olevaa lasta...

Lapsi, jolla ON RAJAT, haluaa testata niiden pitävyyttä ja sen vuoksi uhmaa.

Sellainen lapsi, joka ei koskaan kiukuttele, eikä uhmaa, ei ole hyvinkasvatettu vaan alistettu! Sääli sellaisia lapsia, joilla ei ole lupa näyttää tunteitaan.

Rajat ja kuri puuttuu.

( + sisaruksilleen), mutta eivät niinkään vieraille.

tai kasvatuksessa on jotain vikaa jos tiuskiminen ja kiukuttelu tapahtuu aina vieraille ihmisille eikä läheisille. Samaten jotain vikaa aikuisen ihmisen päänupissakin on jos kaikille muille huudetaan ja puretaan kiukku, mutta ei läheisille.