Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö erota vaimosta, joka ei enää rakasta?
surullinen
27.11.2015 |
Tilanne tämä eli ollaan oltu pitkään yhdessä, pari muksua ja päällisin puolin kaikki hyvin.
Mutta viime vuodet menneet kituessa. Tuntuu että vaimo ei enää rakasta ja intohimon liekki on sammunut. Tulevaisuuteen ei ole panostettu enää pitkään aikaan.
Elämä on kuin tyhjäkäyntiä. Itse haluaisin panostaa täysillä suhteeseen, mutta tulee päiviä kuten nyt että ei vain jaksa yrittää, kun vaimo ei vain tunnu haluavan panostaa meihin enää.
Olenko liian kiltti, kun hyväksyn tämän vaimon puolelta? Onko järkeä roikkua tälläisessa liitossa jos toinen ei anna kaikkeansa?
Tuntuu, että vaimoa kiinnostaa seksuaalisestikin kuka vain kaksilahkeinen kunhan se en ole minä :(
Petetty olo, vaikka mitään pettämistä ei tietääkseni ole tapahtunutkaan, se nyt olisi varmasti erolle hyvä syy jos tällainen vääryys kävisi.
Sanotaan vielä, että mielestäni olen ok mies ja isä. Osallistun kotihommiin jne...
Kommentit (66)
Palaan voelä tuohon, että jo otsikkokin kertoo, että olet luovuttanut joskus elämässäsi omaa voimaasi pois itseltäsi. Ainoa, joka voi sinun elämässäsi vastata otsikon kysymykseen olet sinä itse. Ymmärrän, että saatoit laittaa sen jopa hiukan provosoivasti, mutta silti.
Lue se Doreen Virtuen kirja, älä säikähdä sanaa enkeli, se kirja kertoo ihan vain ihmisistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kivalta mieheltä. <3
Kiitos! Mielestäni olenkin, mutta rakkaalleni en kelpaa :(
En tiedä sitten olenko liian kiva ja pitäisi olla enemmän MIES kuin tämä yksi naisellinen NAINEN täällä toivoi omasta miehestään...
Silloin en vain olisi oma aito itseni. Kun vaan kelpaisin sellaisena kuin luoja minut on luonut.Anteeksi :) Älä minusta välitä. Sun vaimolla on varmasti ihan eri syyt. Meillä vaan on ihan sama tilanne ja meillä se johtuu lähinnä vain siitä, kun mies on sellainen ylitossukka ja reppana mikä välillä rasittaa, kun kaipaisi rinnalle sellasta itsevarmuutta huokuvaa kalliota. Vähän niin kuin meillä olisi nyt kaksi heikkoa naista pyörittämässä arkea.
Jospa saisitte asiat kuntoon.
- Se "naisellinen nainen"
Kyllähän minäkin myönnän että olen ehkä hieman tossukka ja olen aina ollut. Luulisi vain vaimoni tienneen tämän jo vuosia. Parhaani yritän ja se ärsyttää kun se ei riitä. Muuksi en voi muuttua ja se vasta tympäsee kun haluaisin että vaimoni voisi rakastaa vioistani huolimatta :(
Paljon on vaimossakin puutteita joita voisin toivoa ihanne naiselta mutta rakastan häntä silti....
Luulisi että aidosti jos antaa kaikkensa se riittäisi :(
Kyllä tossukkakin perhettään puolustaa!
Jos yritätkin jo liikaa? Mä olen miehelleni sanonut, että ei yrittäisi niin paljoa. Se vain ahdistaa enemmän ja luo vielä vahvemmin sen reppanakuvan.
Ja jos vähän yrittäisi olla sellainen ei-niin-varma-tapaus? Sillä tavalla, että vaimo joutuu hiukan varpailleen, että mitäs nyt, niin ehkä sen kautta herää taas pieni saalistusvietti ja himo? En tiedä tosiaan mikä vaimollasi on se ongelma, mutta omalla kohdalla näin ja helposti voisin kuvitella jonkun muunkin naisen kokevan jotain saman kaltaista.
Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kivalta mieheltä. <3
Kiitos! Mielestäni olenkin, mutta rakkaalleni en kelpaa :(
En tiedä sitten olenko liian kiva ja pitäisi olla enemmän MIES kuin tämä yksi naisellinen NAINEN täällä toivoi omasta miehestään...
Silloin en vain olisi oma aito itseni. Kun vaan kelpaisin sellaisena kuin luoja minut on luonut.Anteeksi :) Älä minusta välitä. Sun vaimolla on varmasti ihan eri syyt. Meillä vaan on ihan sama tilanne ja meillä se johtuu lähinnä vain siitä, kun mies on sellainen ylitossukka ja reppana mikä välillä rasittaa, kun kaipaisi rinnalle sellasta itsevarmuutta huokuvaa kalliota. Vähän niin kuin meillä olisi nyt kaksi heikkoa naista pyörittämässä arkea.
Jospa saisitte asiat kuntoon.
- Se "naisellinen nainen"
Kyllähän minäkin myönnän että olen ehkä hieman tossukka ja olen aina ollut. Luulisi vain vaimoni tienneen tämän jo vuosia. Parhaani yritän ja se ärsyttää kun se ei riitä. Muuksi en voi muuttua ja se vasta tympäsee kun haluaisin että vaimoni voisi rakastaa vioistani huolimatta :(
Paljon on vaimossakin puutteita joita voisin toivoa ihanne naiselta mutta rakastan häntä silti....
Luulisi että aidosti jos antaa kaikkensa se riittäisi :(
Kyllä tossukkakin perhettään puolustaa!Jos yritätkin jo liikaa? Mä olen miehelleni sanonut, että ei yrittäisi niin paljoa. Se vain ahdistaa enemmän ja luo vielä vahvemmin sen reppanakuvan.
Ja jos vähän yrittäisi olla sellainen ei-niin-varma-tapaus? Sillä tavalla, että vaimo joutuu hiukan varpailleen, että mitäs nyt, niin ehkä sen kautta herää taas pieni saalistusvietti ja himo? En tiedä tosiaan mikä vaimollasi on se ongelma, mutta omalla kohdalla näin ja helposti voisin kuvitella jonkun muunkin naisen kokevan jotain saman kaltaista.Sama
Vois kyllä pitää paikkansa meidän osalta myös. Se vaan helposti menee yliyrittämiseksi kun itseluottamus alhaalla. Tämä johtuu sitten siitä että vaimo ei osoita rakkautta tai intohimoa. Ja tämä itseluottamuksen puute johtaa siihen että tossukkamaisuus voimistuu jne. Hyrrä pyörii...:(
Eli naiset osoittakaa sille miehellenne että välitätte niin ehkä me tossukat sitten saamme itseluottamusta ja voimme olla vakaita kallioita tai jotain sinnepäin!
Tai jos haikailette jotain muuta kuin mitä aidosti voimme tarjota niin sanokaa se rehellisesti ja molempien kärsimys voidaan lopettaa.
Kiitos!
Millainen on ei-niin-varma-tapaus avioliitossa? Mykkäkoulu, kusipäisyys, vetäytyvä? Jos perusluonne on varma-tapaus niin tarviiko feikata?
Hankala tuollaistakin tehdä pidemmän päälle tai alkaa sillä huonolla itsetunnolla jos on valmiiksi jo väsynyt tilanteeseen.
Minkä ikäinen teidän nuorimmainen on? Aika pieni vissiin jos vaimo kerran on kotona. Kai sä tiedät, että kotona oleminen ja lasten kanssa oleminen voi viedä mehut aika totaalisesti. Pikkulapsivaiheessa sitä elämää on välillä elettävä rutiinilla ja pistettävä ne omat tarpeet sivuun. Sitä ei vaan jaksa olla koko ajan muiden käytettävissä, ensin päivällä lasten ja illalla miehen. Ei vaikka sitä periaatteessa haluaisikin. Kun lapset kasvaa niin sitä saa taas sitä omaa elämää pala palalta takaisin.
Sanoisin että sinnittele vielä, älä anna periksi. Ero pikkulapsivaiheessa on aika turha, useimmat kun lopulta pääsis siitä kriisistä eroon jos vaan olis sitä tahtoa ja kärsivällisyyttä odottaa. Ei se elämä aina herkkua ole, välillä se on aika paskaakin. Mutta paskaa se on eron jälkeenkin. Ei se siitä auvoisemmaksi muutu, samat ongelmat sitä eteen tulee vaikka uuden kumppaninkin löytää + että siihen päälle tulee vielä ne uusperhekuviot ja sen ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen on ei-niin-varma-tapaus avioliitossa? Mykkäkoulu, kusipäisyys, vetäytyvä? Jos perusluonne on varma-tapaus niin tarviiko feikata?
Hankala tuollaistakin tehdä pidemmän päälle tai alkaa sillä huonolla itsetunnolla jos on valmiiksi jo väsynyt tilanteeseen.
No ehkä vähän just sellanen vetäytynyt, ettei ainakaan koko aikaa mielistele. Ei feikkaamaan pidä alkaa, mutta vähän yrittää hillitä jotain omaa piirrettä minkä vois ajatella toista häiritsevän.
Ja mikään ei sitten varmastikaan muutu yhdessä yössä vaikka mitä tekisi. Että ei kannata luovuttaa vaikka heti huomenna ei olisikaan edessä muuttunut vaimo. Plus se, että kannattaa yrittää ihan tosissaan saada vaimolta jotain selvyyttä asiaan. Ei tosin välttämättä itsekään oikein tiedä missä mättää ja voi olla, ettei sinussa edes mitään vikaa ole vaimon mielestä. Ehkä vain tylsistynyt tuttuun ja tasaisen varmaan elämään.
Jos sä olet sittenkin mun mies... ;)
Pitänee yrittää vielä, hankalalta tuntuu tällä hetkellä. Toivoisin niin että vaimo vielä joku kerta yllättää ja himoitsee mua vaikka tossukka saatan ollakin. Kuitenkin olen hänen tukenaan ja turvana aina. Kallio kyllä löytyy jos sitä tarvitaan! Itsevarmana se olisi helpompaa...
Ja uusioperhe tuntuu niin pahalta että ei sellaista toivo kenellekään lapselle tai vanhemmalle.
Vielä kun tietäis miten olla ei-niin-varma-tapaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kivalta mieheltä. <3
Kiitos! Mielestäni olenkin, mutta rakkaalleni en kelpaa :(
En tiedä sitten olenko liian kiva ja pitäisi olla enemmän MIES kuin tämä yksi naisellinen NAINEN täällä toivoi omasta miehestään...
Silloin en vain olisi oma aito itseni. Kun vaan kelpaisin sellaisena kuin luoja minut on luonut.Anteeksi :) Älä minusta välitä. Sun vaimolla on varmasti ihan eri syyt. Meillä vaan on ihan sama tilanne ja meillä se johtuu lähinnä vain siitä, kun mies on sellainen ylitossukka ja reppana mikä välillä rasittaa, kun kaipaisi rinnalle sellasta itsevarmuutta huokuvaa kalliota. Vähän niin kuin meillä olisi nyt kaksi heikkoa naista pyörittämässä arkea.
Jospa saisitte asiat kuntoon.
- Se "naisellinen nainen"
Kyllähän minäkin myönnän että olen ehkä hieman tossukka ja olen aina ollut. Luulisi vain vaimoni tienneen tämän jo vuosia. Parhaani yritän ja se ärsyttää kun se ei riitä. Muuksi en voi muuttua ja se vasta tympäsee kun haluaisin että vaimoni voisi rakastaa vioistani huolimatta :(
Paljon on vaimossakin puutteita joita voisin toivoa ihanne naiselta mutta rakastan häntä silti....
Luulisi että aidosti jos antaa kaikkensa se riittäisi :(
Kyllä tossukkakin perhettään puolustaa!Jos yritätkin jo liikaa? Mä olen miehelleni sanonut, että ei yrittäisi niin paljoa. Se vain ahdistaa enemmän ja luo vielä vahvemmin sen reppanakuvan.
Ja jos vähän yrittäisi olla sellainen ei-niin-varma-tapaus? Sillä tavalla, että vaimo joutuu hiukan varpailleen, että mitäs nyt, niin ehkä sen kautta herää taas pieni saalistusvietti ja himo? En tiedä tosiaan mikä vaimollasi on se ongelma, mutta omalla kohdalla näin ja helposti voisin kuvitella jonkun muunkin naisen kokevan jotain saman kaltaista.Sama
Vois kyllä pitää paikkansa meidän osalta myös. Se vaan helposti menee yliyrittämiseksi kun itseluottamus alhaalla. Tämä johtuu sitten siitä että vaimo ei osoita rakkautta tai intohimoa. Ja tämä itseluottamuksen puute johtaa siihen että tossukkamaisuus voimistuu jne. Hyrrä pyörii...:(
Eli naiset osoittakaa sille miehellenne että välitätte niin ehkä me tossukat sitten saamme itseluottamusta ja voimme olla vakaita kallioita tai jotain sinnepäin!
Tai jos haikailette jotain muuta kuin mitä aidosti voimme tarjota niin sanokaa se rehellisesti ja molempien kärsimys voidaan lopettaa.
Kiitos!
Sä vain ulkoistat omat ongelmasi vaimollesi. "Kiittäkää te naiset.." Miksi et tee itse omaa osuuttasi ja koita kasvaa ja kehittyä? Myönnät vaan, "joo, mä yliyritän, TON pitää siis muuttua ja blaa blaa." Tuollatavalla saat pettyä aivan varmasti elämässä, koska toiset ovat oikeasti epämaaenkeleitä, ja alkavat jopa käyttää hyväkseen sinun huolehtimistasi antamatta mitään tasoitusta. Ja jos annat odottaen että saat takaisin sitä ja tätä et ole oikeasti antanut ollenkaan. Eli voit lopettaa sen.
Maaenkelikirja sanoo yliyrittämisestä (kyllä, sekin on siellä!): Siinä on pakottamiseen pyrkivää energiaa.
Et voi pakottaa ketään pitämään sinusta. Tai tuntemaan sinua kohtaan samoin tai saman verran kuin itse tunnet, noin esimerkiksi.
Jos opettelet ottamaan vastuuta elämästäsi sinun ei tarvitse elää siitä mitä vaimosi tuntee. Et voi kuitenkaan hallita hänen tunteitaan. Se ei tarkoita, etteikö hän haluaisi olla kanssasi, olettehan menneet naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Millainen on ei-niin-varma-tapaus avioliitossa? Mykkäkoulu, kusipäisyys, vetäytyvä? Jos perusluonne on varma-tapaus niin tarviiko feikata?
Hankala tuollaistakin tehdä pidemmän päälle tai alkaa sillä huonolla itsetunnolla jos on valmiiksi jo väsynyt tilanteeseen.
Eikö se ole sellainen, jolla on omia rajoja tai ehtoja? Jotka eivät kuitenkaan polje toisen oikeuksia. Olet varmaankin jo antanut polkea omiasi ja se on omiaan vähentämään muiden (vaimon) sinua kohtaan tuntemaa kunnioitusta. Häntä saattaa alkaa ärsyttää (jos tämä on se tilanne) se, että hänen pitää pitää huolta myös sinun puolistasi, vaikka olisi paljon leppoisempaa, jos huolehtisit siitä itse.
Tuntuu, ettet tunne oikein itseäsi, vaan sinullakin (itseäni vaivaa sama myös) on vaikkapa äitisi sinusta sinulle sanelema kuva itsestäsi. Äitisi on ollut dominoiva persoona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin olen sun mies kun vaimo ei tietääkseni ole netin äärellä, mutta vieläkö sä aiot miehestäsi taistella tai antaa mahdollisuuden? Voisiko tuo "muutos" lähteä sinusta? Miehesi itseluottamusta kohottamalla? Ehkä hän ei tiedä miten toimia ja tossuilee kun haluaa mielistellä?
Josko minäkin saisin vaimoni innostumaan, yritän vetäytymistä vaikka tuntuu että sitäkin olen jo "harrastanut". Pelkään että vaimo ajattelee että en enää pidä hänestä ja katselee muita...se puuttuva itseluottamus, äh!
No siis kokeile vaikka tuota pientä vetäytymistä ensin. Että et koko aikaa yritä pelastaa liittoa jne. Ala vaikka harrastaakin jotain kodin ulkopuolella, jos et vielä harrasta.
Ja jos saisit toisen naisen kiinnostuun susta niin että vaimo näkee, että olet haluttava jonkun toisen mielestä, niin tepsis aika varmasti. Yritäpä juonia jonkun kans tuollainen tilanne. ;)
Nämä on oikeasti vaikeita juttuja... Ei mekään olla oikein saatu ratkaistua tätä kunnolla. Enemmän kai pitäis olla omaa aikaa, vähemmän miettimistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet mieheni, niin kyllä pitäisi. Ei tästä tule mitään. Ja olet muuttunut ja olet enemmän lastenhoidossa mukana, mutta kyse ei ole vain siitä. En vain koe mitään seksuaalista vetoa sinuun ja seksi tuntuu vastenmieliseltä. Olet minulle tärkeä ja läheinen, mutta en voi sille mitään etten halua sinua, enkä pysty enään antamaan ilman että se tuntuisi pahalta.
Et edes vastannut, mitä teet, jos vaimo tekee jotain, mikä ärsyttää tai jopa loukkaa sinua, tai harmittaa. Esimerkiksi Maaenkelikirjan Doreen kertoi hienon esimerkin rajoista. Hänellä on sellainen sääntö, että häntä tulee kohdella kunnioittavasti. Aina. Tämä on asia, josta ei neuvotella. Vastaavasti hän lupaa kohdella kaikkia ihmisiä kunnioittavasti.
Jos joku rikkoo tätä asiaa, Doreen huomauttaa asiasta ja on valmis kuuntelemaan vastapuolen näkemyksen. Jos epäkunnioittava käytös ei lopu, Doreen poistaa kyseisen henkilön elämästään ilman tunnontuskia. Rakastaa tätä yhä, mutta ei jatka kanssakäymistä.
Näin toimii itsestään vastuussa oleva ihminen. Jos tietää ja tuntee itsensä, ettei kestä epäkunnioittavaa käytöstä ja tietää osaavansa itse kunnioittaa toisia, niin miksi neuvotella? Miksi sietää huonoa käytöstä? Tästä osviittaa siis siihen, miten voi arvostaa itseä ja myös muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin olen sun mies kun vaimo ei tietääkseni ole netin äärellä, mutta vieläkö sä aiot miehestäsi taistella tai antaa mahdollisuuden? Voisiko tuo "muutos" lähteä sinusta? Miehesi itseluottamusta kohottamalla? Ehkä hän ei tiedä miten toimia ja tossuilee kun haluaa mielistellä?
Josko minäkin saisin vaimoni innostumaan, yritän vetäytymistä vaikka tuntuu että sitäkin olen jo "harrastanut". Pelkään että vaimo ajattelee että en enää pidä hänestä ja katselee muita...se puuttuva itseluottamus, äh!
Meni vastaukset vähän ristiin.
Kyllä mä olen vielä antanut mahdollisuuden ja mies antanut mulle. Ei haluta perhettä hajottaa ja meillä ei mitään suuria riitoja ole. Olen yrittänyt muuttaa omaa asennetta niin, etten välittäisi niin paljoa miehen tossukkamaisuudesta ja mies yrittää olla liikaa yrittämättä ja painostamatta.
Meillä on takana pitkä liitto, niin korkea kynnys erotakaan. Ja kai ne minunkin tunteet jossain on, kunhan vaan löytäisi ne taas.
Mun miehellä on sama itseluottamuksen puute. Vähän on siinä parannusta tapahtunut, kun olen vähän kuin pakottanut luottamaan enemmän itseensä. Luota sinäkin. Ihan yhtä hyvä ihminen sä olet kuin muutkin vaikka paskaa välillä niskaan tulisikin.
Vierailija kirjoitti:
No siis kokeile vaikka tuota pientä vetäytymistä ensin. Että et koko aikaa yritä pelastaa liittoa jne. Ala vaikka harrastaakin jotain kodin ulkopuolella, jos et vielä harrasta.
Ja jos saisit toisen naisen kiinnostuun susta niin että vaimo näkee, että olet haluttava jonkun toisen mielestä, niin tepsis aika varmasti. Yritäpä juonia jonkun kans tuollainen tilanne. ;)Nämä on oikeasti vaikeita juttuja... Ei mekään olla oikein saatu ratkaistua tätä kunnolla. Enemmän kai pitäis olla omaa aikaa, vähemmän miettimistä...
Ei mitään juonimisia, vaan itseensä tutustumista! Se on turvallista liitossa, jossa toinen ei uhkaile erolla edes. Usein kun joku (itse) muuttuu, niin toisten on muututtava mukana myös (johonkin suuntaan). Mutta sen muutoksen kannattaa olla mahdollisimman kestävälle pohjalle rakennettua ja aitoa, jotta sen varaan voi rakentaa tai jäädä mikäli toinen hylkää. (Vaikka se on siis epätodennäköistä, jos tilanne on jo huono, eikä ole vielä hylännyt. Jos karttaisi teidän huonouttanne, niin kissa olisi ollut pöydällä jo).
Huh toivon vain että 53 ei ole vaimoni. Olen niin paljon uhrannut elämästäni :(
Koetan ylläolevia vinkkejä, tosin en voi vikitellä toisia naisia vaimoni tietäen. Se on niin moraalitonta ja henkisellä tasolla pettämistä.
Pyydän vain kaikkien tossukoiden vaimoja antamaan miehilleen mahdollisuuden! Joskus olette meistä taistelleet ja itsellenne halunneet. Ehkä se mies on vielä siellä koti-isän sisimmässä ja se tarvii kutitella esiin. Itseluottamuksen puutteestahan se tossukkuus johtuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis kokeile vaikka tuota pientä vetäytymistä ensin. Että et koko aikaa yritä pelastaa liittoa jne. Ala vaikka harrastaakin jotain kodin ulkopuolella, jos et vielä harrasta.
Ja jos saisit toisen naisen kiinnostuun susta niin että vaimo näkee, että olet haluttava jonkun toisen mielestä, niin tepsis aika varmasti. Yritäpä juonia jonkun kans tuollainen tilanne. ;)Nämä on oikeasti vaikeita juttuja... Ei mekään olla oikein saatu ratkaistua tätä kunnolla. Enemmän kai pitäis olla omaa aikaa, vähemmän miettimistä...
Ei mitään juonimisia, vaan itseensä tutustumista! Se on turvallista liitossa, jossa toinen ei uhkaile erolla edes. Usein kun joku (itse) muuttuu, niin toisten on muututtava mukana myös (johonkin suuntaan). Mutta sen muutoksen kannattaa olla mahdollisimman kestävälle pohjalle rakennettua ja aitoa, jotta sen varaan voi rakentaa tai jäädä mikäli toinen hylkää. (Vaikka se on siis epätodennäköistä, jos tilanne on jo huono, eikä ole vielä hylännyt. Jos karttaisi teidän huonouttanne, niin kissa olisi ollut pöydällä jo).
No joo, se oli vähän puolittainen vitsi. :) Mutta kyllä se on aina vähän kiihottavaa jos huomaa, että omalla miehellä olisi vientiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis kokeile vaikka tuota pientä vetäytymistä ensin. Että et koko aikaa yritä pelastaa liittoa jne. Ala vaikka harrastaakin jotain kodin ulkopuolella, jos et vielä harrasta.
Ja jos saisit toisen naisen kiinnostuun susta niin että vaimo näkee, että olet haluttava jonkun toisen mielestä, niin tepsis aika varmasti. Yritäpä juonia jonkun kans tuollainen tilanne. ;)Nämä on oikeasti vaikeita juttuja... Ei mekään olla oikein saatu ratkaistua tätä kunnolla. Enemmän kai pitäis olla omaa aikaa, vähemmän miettimistä...
Ei mitään juonimisia, vaan itseensä tutustumista! Se on turvallista liitossa, jossa toinen ei uhkaile erolla edes. Usein kun joku (itse) muuttuu, niin toisten on muututtava mukana myös (johonkin suuntaan). Mutta sen muutoksen kannattaa olla mahdollisimman kestävälle pohjalle rakennettua ja aitoa, jotta sen varaan voi rakentaa tai jäädä mikäli toinen hylkää. (Vaikka se on siis epätodennäköistä, jos tilanne on jo huono, eikä ole vielä hylännyt. Jos karttaisi teidän huonouttanne, niin kissa olisi ollut pöydällä jo).
No joo, se oli vähän puolittainen vitsi. :) Mutta kyllä se on aina vähän kiihottavaa jos huomaa, että omalla miehellä olisi vientiä.
Kait sitä näkee päällepäin oisko sillä?
Mietit sitä että jos eroatte kuinka pian se löytäisi deitin. Jos on susiruma löllykkä, huonoilla tavoilla niin ei pelkoa.
Vai löytäisikö jopa paremman äidin lapsilleen ja sexymmän nuoremman misun vaimokseen...
Jos vastaus kyllä niin kannattanee olla kiihottunut ennenkuin me muut päästään sun miehesi kimppuun ja sä jäät nuolee näppejäsi. Oli ja meni :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on ei-niin-varma-tapaus avioliitossa? Mykkäkoulu, kusipäisyys, vetäytyvä? Jos perusluonne on varma-tapaus niin tarviiko feikata?
Hankala tuollaistakin tehdä pidemmän päälle tai alkaa sillä huonolla itsetunnolla jos on valmiiksi jo väsynyt tilanteeseen.No ehkä vähän just sellanen vetäytynyt, ettei ainakaan koko aikaa mielistele. Ei feikkaamaan pidä alkaa, mutta vähän yrittää hillitä jotain omaa piirrettä minkä vois ajatella toista häiritsevän.
Sähän just kuvasit heikkoitsetuntoisen miehen käytöksen tuossa. Jos yrittää olla vahva naisen mieliksi, ei oikeasti ole vahva, koska miellyttäminen on heikkoutta. Vahvaa miestä ei kiinnosta näyttääkö hän heikolta vai vahvalta naisen silmissä. Hänelle riittää se, että arvostaa itseään.
Toisinsanoen ainoa mitä ap voi tehdä on oikeasti parantaa itsetuntoaan. Kaikki muu vain kusee omaan nilkkaan.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä sä kelpaatki, eikä jämäkkyys tarkoita väkivaltaa. Sinua voisi kiinnostaa yksi kirja, Doreen Virtuen Oletko maaenkeli? Siellä puhutaan sisäisestä lujuudesta, jota ei kellään ole koskaan liikaa. Se ei ole aggressiivisuutta eikä valtaa toisiin, vaan esimerkiksi oman tahdon ilmaisua mutta myös omien rajojen kertomista toisille. Sellainen jo on hyvin miehekästä. Ja seksikästä.