Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Jännitykseen/punastumiseen apua

Vierailija

Olen 20v lähes koko elämän kärsinyt sosiaalitilanteiden jännittämisestä ja punastun todella helposti aivan punaiseksi, jos vaikka joku katsoo pitkään minua tai huomio millään tapaa minua. Tästä on tullut aivan kamalan härisitsevää, ja ahdistusta...
Samoin sydän alkaa hakkaamaan ja hiki puskee.
Netistä olen lukenut beetasalpaajista yms lääkkeistä, onko täällä ketään kellä olisi semmoista ongelmaa?

Ajattelin varata yksityiselle yleislääkärille ajan reseptin toivossa kunhan vaan saisin soitettua. Jännittää niin pirusti.

Onko yleislääkäri hyvä vaihtoehto vai pitäisikö jokin psykiatri tilata? Mutta haluiasin vain "nopeasti" selittää vaivan ja saada apua en jutella tolkuttomasti ongelmistani.

Kommentit (11)

Jsj

Beetasalpaajat on hyvä tapa aloittaa. Se on vaan että niittenkin saamiseksi pitää käydä läpi hirveä todistelu.

Vierailija

Minun ei tarvinnut hirveästi todistella saadakseni beetasalpaajia (Propral). Ihan tk:ssa kävin ja lääkärille kerroin punasteluongelmastani. Olihan se tosi jännittävää, mutta lääkäri suhtautui asiallisesti ja tarjosi ratkaisuun beetasalpaajia. Ja ne ovatkin auttaneet minua kun olen löytänyt oikean annostuksen. Tsemppiä ap! Minä uskalsin käydä lääkärillä, sinäkin uskallat! :)

Vierailija

Haluatko kokeilla lääkkeetöntä vaihtoehtoa vai syödä lääkkeitä loppuelämäsi?

Ajattelin vain, että kaikkeen oppii, ellet nyt ihan psykopaatti ole.

Etsi kansalaisopistosta jokin kurssi, jossa "esiinnytään", vaikka ilmaisutaitoa tai suullinen englannin alkeet -kurssi, runonlausuntaa tms. Kun siellä pakotettuna olet esillä, totut siihen ja jännitys hälvenee.

Olen itse esiintynyt lapsena ja nuorena paljon, enkä sitten jännittänyt sitä juuri ollenkaan. Vanhemmiten sitten esiintymispelko sai yliotteetn ja jouduin kerran erääseen hyvin noloon tilanteeseen yliopiston kurssilla. Olin punainen kuin tomaatti ja puhuin puutaheinää :D Vieläkin häpeän sitä.

Mutta olen myös pakottanut nykyään itseäni esim. esitelmän pitoon n.100 hlölle. Ja yksikin kerta sai minut taas rohkeammaksi.

Tsemppiä!

Vierailija

Niin ollut mielessä esiintymiskurssit mutta niin paha arkajalka olen, ettei taida onnistua :D pelottaa jo soittaa lääkäriaikaa niin perkeleen paljon.

Vierailija

Lääkitys on todennäköisesti ihan hyvä tapa aloittaa. Kuitenkin, sanotaanko että jännitys/punastuminen ja vastaavat on ongelmia joita ei välttämättä oikeasti pysty korjaamaan täysin lääkityksellä, vaan jossain vaiheessa pitää myös sitten heittäytyä ja harjoitella esiintymistä. Lääkkeet voivat auttaa tässä. Älä siis ehkä kuitenkaan odota ihmeitä lääkkeiltä, vaan ajattele niitä enemmän apukeinona.

Tiedän, että ajatus siitä että esiintymiseen voi tottua ja punastumista hallita tuntuu aluksi erittäin haastavalta. Niin se tuntui minullekkin. Punastumisen kanssa varsinkin, kun olin saanut kokea pahaa koulukiusaamista asian takia. Tarpeeksi kun sain kuitenkin harjoiteltua ja opeteltuani vähän nauramaankin itselleni, esiintyminen menee nykyään helposti. Joskus tulee punastuttua, mutta senkin pystyy kuittaamaan sillä että mä nyt välillä punastun, älkää välittäkö, kyllä se väri siitä pian katoaa. Hyvä mattapintainen puuteri voi myös esimerkiksi antaa pikkaisen hyvää itseluottamusta siitä että punastuminen ei paista ihan yhtä hyvin sen läpi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Niin ollut mielessä esiintymiskurssit mutta niin paha arkajalka olen, ettei taida onnistua :D pelottaa jo soittaa lääkäriaikaa niin perkeleen paljon.

3 jatkaa..

Ota ensin jokin pienempi tavoite! Sano jotain kivaa kassajonossa, Mä uskallan nykyään avata usein suuni, kun oma kärryni on täpötäynnä ja perässä tulevalla vain muutama tavara: "Menkää vain edelle, kun teillä on noin vähän ostoksia!"

Kokeilepa! Ja sitten kun tuon uskallat, kokeilet joku kerta kysyä neuvoa joltain tuntemattomalta pariskunnalta: "Anteeksi, osaatteko sanoa missä päin kirkko/Sale/Kauppakatu mahtaa olla?"

Olen minäkin jännittänyt lääkäriin/vakuutusyhtiöön/kelaan soittamista, mutta kun lasten lääkäriaikoja piti varailla viikottain, niin jopa se ei enää tunnu missään.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että rohkeammaksi voi opetella. :)

Vierailija

Mä kun hain ekat propralit niin multa otettiin ekg sen takia muistaakseni, mut olin sillon 16 v et liittyskö se ikään jotenki. Propral on kyllä helpottanu mun elämää niin paljo, esitelmienpidossa just ei kädet eikä ääni tärise, kasvot ei helota punasena yms. En varmaan vois opiskella jos mulla ei olis näitä. Kyllä se nostaa vähän itseluottamusta, kun on saanu pidettyä sen esitelmän yhtä hyvin niinku muutkin luokkakaverit, eikä oo just se luokan ainoo änkyttäjä siel luokan eessä. 

Nyt soitat vaan sinne lääkärille. Mulle lääkäri sano et monet käyttää näitä varsinki esiintyjät, että sä ole ainoa tän jännittämis ongelman kans. 

Vierailija

Kuitos paljon avusta :-) pitää ottaa niskasta itteää kiinni ja soittaa lääkäriin.
Toivottavasti en panikoi lääkärillä liikaa että saisin selitwttyä tilanteeni kunnolla.

Vierailija

Minäkin suosittelen beetasalpaajia, joita esim. monet esiintyvät taiteilijat käyttävät ramppikuumeeseen. Niillä ei ole sivuvaikutuksia eivätkä ne aiheuta riippuvuutta. Niitä voi käyttää jännitykseen tarpeen mukaan (niitä ei tarvitse syödä koko ajan eikä loppuelämää). Söin itse beetasalpaajia paniikkiihäiriöön ja sain niistä hyvän avun. Nykyään en tarvitse niitä. 

Punastuminen on refleksi, joiten siihen ei ole lääkettä. Mutta jos jännitysoireet helpottavat, saat enemmän itsevarmuutta ja ikää, tuo refleksi saattaa heiketä. Punastumisessa ei ole mitään pahaa, se on yhtä normaalia kuin esim. hikka. 

Saaaaaar

Yleislääkäri varmaan paras vaihtoehto :) kyl se reseptin voi kirjottaa, turhaa mennä psykiatrille maksaa vaan enemmän ja jos et ole halukas puhumaan muuta kuin selittämää tilanteen

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat