Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miehestä tullut ilkeä :(

Vierailija

Meillä on 1,5 v tytär. Vauva-aika oli minulle todella henkisesti rankkaa, koska mieheni laukoi suustansa todella ilkeitä, ajattelemattomia kommentteja. " Ooks vaan taas maannu sohvalla ton pennun kanssa? Olis kiva saada edes ruokaa kun tulee kotiin töistä, hirvee sotku, olis kiva jos olisit edes laittautunu jotenkin, olis mullekin kivempaa."
Nämä siis pahimmat. Meillä oli refluksivauva, joka laittoi oman jaksamiseni todella kortille ensimmäiset 5 kk. Mies ei sitä ymmärtänyt, miksi en vain voinut jättää vauvaa lattialle yksin leikkimään ja mennä itse esim. siivoamaan, tai laittamaan ruokaa HÄNELLE.
Olin todella itkuinen tuohon aikaan, nykyään minusta on tullut todella kyyninen miestäni kohtaan, ja tuntuu, etten rakasta häntä enää. Arvet, jotka hän sai minuun aikaan pelkillä kommenteilla, ovat todella syvät, ja tuntuu, etten pääse hänen ilkeydestään yli.
Ennen lasta mies oli siis rakastava ja odotti innolla vauvan syntymistä. Välillä tuntuu, että olen suhteessa yksinhuoltaja, hän ei päivääkään ollut lapsen kanssa kaksin siihen saakka, kun palasin töihin. Minulla on kaksivuorotyö, joten hän on aika paljon iltoja tytön kanssa kaksin, minä päivät. Nyt mies valittaa minulle siitä, kuinka meillä ei ole enää kahdenkeskistä aikaa, kun teen " niin helvetisti töitä". Viikossa hän "joutuu" olla n. 3 iltaa tytön kanssa, muuten olen aamussa, jolloin olen illat kotona. Ilkeät kommentit ovat vain jatkuneet ja jatkuneet. Edelleen.

Tässä viimeisten kahden kk aikana olen kuullut valituksia aivan S**TANAN tyhmistä asioista, ärsytän häntä kuulema tahallani, kun en vie "ikinä" roskista, sitten jos sen vien niin kommentteja " OHO, IHME" ei voi tietenkään jättää sanomatta. Jos en ole rätillä pyyhkinyt likaista keittiön pöytää HETI ruokailun jälkeen, vaan jätän sen myöhemmälle, se on maailmanloppu. En ole lakaissut lattiaa, enkä imuroinut.
Olen miljoona kertaa sanonut, että tämä on perhe, jossa tietääkseni on kaksi aikuista, jotka molemmat pitävät asunnosta huolta. Minä pidän kaksi siivouspäivää viikossa, jolloin siis pyyhin kaikki tasot, imuroin yms. Ns. Kunnollinen siivous. Menee pari päivää, kun yksi tytön lelu on "keskellä lattiaa" TAAS TÄÄLLÄ ON IHAN HELVETIN SOTKUSTA.
Olen alkanut harkita eroa, koska olen henkisesti niin poikki tähän tilanteeseen, enkä todellakaan halua viettää loppuelämääni hänen kanssaan. Olen jopa tajunnut, että kokisin asian erittäin helpottavana, jos saisin vain huolehtia yhdestä lapsesta. Pääsisin yhdestä keskenkasvuisesta kakarasta eroon.

Ainoa huoli on nyt vain se, pärjäänkö taloudellisesti yksinhuoltajana? Palkkani on alle 2000e kuussa, eikä sillä paljoa ylimääräistä pysty tehdä muiden laskujen lisäksi. Uudesta asunnosta puhumattakaan.
Ai niin, ja voitte myös kuvitella, mikä haloo syntyy, jos en halua seksiä hänen kanssaan, silloin kun hän haluaa...

Miten te, jotka olette päättäneet lähteä yksinhuoltajaelämään rahallisen pelon ohella? Miten meni? Miten menee? Kiitos.

Kommentit (9)

Vierailija

Meillä vähän vastaavanlainen tilanne joka on alkanut vasta ihan lähiaikoina ja ihmetyttää mua kovasti. Meillä tyttö 2v ja olen raskaana. Voimat on kyllä tosi loppu ja eroa pohdin lähes taukoomatta. Oletko yrittänyt puhua miehesi kanssa tästä tilanteesta? Jos muutat lapsen kanssa pois niin saathan kuitenkin lapsilisä korotuksen ja elarit. Ja kai voit asumistukea hakee? Onko sulla millanen tukiverkosto?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän vastaavanlainen tilanne joka on alkanut vasta ihan lähiaikoina ja ihmetyttää mua kovasti. Meillä tyttö 2v ja olen raskaana. Voimat on kyllä tosi loppu ja eroa pohdin lähes taukoomatta. Oletko yrittänyt puhua miehesi kanssa tästä tilanteesta? Jos muutat lapsen kanssa pois niin saathan kuitenkin lapsilisä korotuksen ja elarit. Ja kai voit asumistukea hakee? Onko sulla millanen tukiverkosto?

Olen yrittänyt puhua, mies suuttuu, kun väitän häntä ilkeäksi, ja minä vain kuulema otan asiat liikaa itseeni. En saisi olla niin herkkä. Suuttuu, odottaa minun anteeksipyyntöä, pitää mykkäkoulua yms. kiukuttelee. Niin, erosta puhuminen hirvittää minua jo ajatuksen tasolla, en tiedä mistä alottaisin siitä hänen kanssaan. Olen myös ehdottanut, että menisimme yhdessä käymään eri paikoissa perheenä, mutta häntä ei saa mihinkään kotoa, koska ukkikin aina sanonut että " kotona on hyvä olla". Eli neljän seinän sisällä on kaikki päivät. En olekaan perehtynyt noihin tukiasioihin oikeastaan juuri ollenkaan, kiitos vinkistä :) Minulla asuu vanhemmat täällä, he ovat todella läheisiä. Auttavat paljon hoidossa, ostavat välillä ruokaa yms vaatteita. Voimia sulle <3 toivottavasti kaikki kääntyy teillä vielä hyvin. Hyvää loppuodotusta :)

ap

Vierailija

Oliko tulo brutto vai netto?

Laskehan Kelan sivuilla, paljonko saisit paikkakunnallasi asumistukea esim. kaksioon bruttotuloillasi. Lisäksi saat elarit (minimi mieheltä perittynä on nolla ja riippuu miehesi tuloista, mutta Kelan minimielari on n. 150 euroa) ja yh-lapsilisän n. 150 euroa. Parempi yksin lapsen kanssa kuin minä ja lapsi paskan kanssa, niin se neuvoi mummonikin.

Ei tarvitse jäädä kärsimään. Yksi sukulainen erosi vastaavanlaisesta, osti itselleen neliön  ja otti kämppäkaveriksi serkkunsa, jolla oli myös erotilanne. Serkku maksaa hänelle vuokraa. Sanoi että kivempi siisti akka huushollissa kuin kusipäinen mies, ja talouskin voi paremmin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän vastaavanlainen tilanne joka on alkanut vasta ihan lähiaikoina ja ihmetyttää mua kovasti. Meillä tyttö 2v ja olen raskaana. Voimat on kyllä tosi loppu ja eroa pohdin lähes taukoomatta. Oletko yrittänyt puhua miehesi kanssa tästä tilanteesta? Jos muutat lapsen kanssa pois niin saathan kuitenkin lapsilisä korotuksen ja elarit. Ja kai voit asumistukea hakee? Onko sulla millanen tukiverkosto?

Olen yrittänyt puhua, mies suuttuu, kun väitän häntä ilkeäksi, ja minä vain kuulema otan asiat liikaa itseeni. En saisi olla niin herkkä. Suuttuu, odottaa minun anteeksipyyntöä, pitää mykkäkoulua yms. kiukuttelee. Niin, erosta puhuminen hirvittää minua jo ajatuksen tasolla, en tiedä mistä alottaisin siitä hänen kanssaan. Olen myös ehdottanut, että menisimme yhdessä käymään eri paikoissa perheenä, mutta häntä ei saa mihinkään kotoa, koska ukkikin aina sanonut että " kotona on hyvä olla". Eli neljän seinän sisällä on kaikki päivät. En olekaan perehtynyt noihin tukiasioihin oikeastaan juuri ollenkaan, kiitos vinkistä :) Minulla asuu vanhemmat täällä, he ovat todella läheisiä. Auttavat paljon hoidossa, ostavat välillä ruokaa yms vaatteita. Voimia sulle <3 toivottavasti kaikki kääntyy teillä vielä hyvin. Hyvää loppuodotusta :)

ap

Kiitos ap :)
Meillä kun olen ottanut eron puheeksi nii alkaa mykkäkoulu mikä vaan pahentaa asiaa. Pikku neidin kans kyllä touhuaa mutta välillä muuttaa mielensä koko perhe elämästä ja tekee mitä ite huvittaa. Eli on tosi itsekäs. Sun pitää kysyä iteltäs haluatko erota? Haluatko tosiaan olla miehesi kanssa. Kuulostaa ihan siltä kun olisit vankina omassa kodissa :/

Vierailija

Voimia ap:lle. Onko sinulla jotain läheistä ystävää, jolle voisit avautua ja puhua mm. tuosta miten ottaa ero esille miehelle?

Jos ap ja mies eroavat on varmaan taas yksi mies, jolle "ero tuli täytenä yllätyksenä", hohhoijaa...

Vierailija

Ap, taidat olla naimissa minun miehen kanssa... Oikeasti, aivan kuin meillä , tismalleen jokainen asia minkä kirjoitit. Tilanne meni meillä siihen että yhtenä päivänä mies sanoa pamautti että on pettänyt minua, koska kuulemma si huomiota toiselta. What? Luulin ensin vitsiksi, mutta totta se oli.

Sanoin että haluan eron heti. Mies rupesi uhkailemaan mua niin paljon. Että en saa erota, hän rakastaa kuulemma mua ja korjaa tapansa. Uhkasi viedä lapset , rahat jne jos eroan. En uskaltanut. Paransi käytöstään hetkeksi, noin vuodeksi, mutta nyt se on taas palautunut jäkättäväksi ja haukkuvaksi ärripurriksi. Ja auta armias jos seksiä ei ole joka päivä tarjolla , pitää olla joku riittävän hyvä syy kuten vatsatauti tai runsaat menkat. Suosittelen eroa, ei tuollaiset miehet muutu. Mä yritän vielä sinnitellä muutaman vuoden käytännön syistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Elarit? Miksi helvetissä pitäisi saada elarit, jos haluaa itse vaan lähteä kävelemään lapsen kanssa? Miestä ei enää tarvita mutta rahat kelpaa kyllä?
Toivon sydämmestäni pelkkää pahaa tuollaisille elari-loisille, toivottavasti rahanahne ämmä halvaantuu ja lapsi annetaan yh-isälle ja halvaantunut paskaämmmä elää loppuelämänsä yksin ja ilman mitään armorahoja.

Lapsi on yhdessä hankittu niin yhdessä se maksetaankin. Ei kusipäisyys ole isille joku jokerikortti päästä pälkähästä, jos lapsen kanssa oleminen on pelkkää "pakkoa" ja rahatkin käyttäisi mieluummin johonkin omiin juttuihin.

Ja jos isällä ei ole varaa mimimielaria maksaa niin senhän saa kelasta. Ei tässä keskustelussa ole pyritty kyseiseltä isältä rahaa nyhtämään, joten haukut väärää puuta.

Siinä olen kyllä tämän erittäin rakentavasti kommentoivan vierailijan kanssa samaa mieltä, että jos päättää lähteä lapsen kanssa lätkimään niin ei sillä voi ainakaan yrittää tai edes kuvitella rahoiksi lyövänsä. Elareita siltä isältä otetaan vain sen verran mitä lapsen elatukseen tarvitaan, ja loppu eläminen maksetaan omasta pussista. Jos päättää lähteä, on myös totuttava alhaisempaan elintasoon. Toivottavasti sitten edes se henkinen elintaso nousisi :)

Mutta ap, keskustele ensin miehesi kanssa siitä miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu, ja että olet pohtinut eroa. Anna hänelle mahdollisuus parantaa tapojaan ja kuuntele myös häntä - hänellä voi olla kovin erilainen käsitys asioiden tilasta ja siitä kuka tekee mitäkin pieleen.

Ja jos ero kuitenkin tulee, suothan isälle ja lapselle mahdollisimman laajat tapaamiset! Sinun ollessa vuorotyössä olisi varmasti lapsen etu viettää esim iltavuoro-illat/yöt isänsä luona. Tosipaikan tullen lapsen kanssa oleminen on tuskin miehellesikään pelkkää pakkopullaa. :)

Vierailija

Voi iso kiitos kaikille vastanneille ❤️❤️ Vastaan tässä viestissä hieman jokaiseen viestiin :) Tulot ovat siis nettotuloja, tuo vajaa 2000. Vaihtelee tuntipalkan takia 1400-1800.
Rehellisesti ajatellen, ajatus jäämisestä suorastaan ahdistaa! Ajatus elämästä kaksin tyttäreni kanssa tuntuu taivaalliselta...
Voi nro 7 vastaaja... En tiedä mitä sanoa... Voimia ❤️ Tavallaan toivon, että mies menisi vieraisiin, siitä saisin "kunnon" syyn erota, itsekäs ajatus, tiedän...
Otan itseäni niskasta kiinni joku päivä, ja rohkaistun sanomaan ajatukseni. Kiitos teille :)
Ap

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat