Mihin ikään asti ok käydä vanhempien kukkarolla?

Itse olen miettinyt että kuinka paljon vanhemman täytyy vihata lastaan, että rahahanat menee kiinni joskus 18v tai kun lapsi muuttaa pois. Olettaen että lapsi on fiksu nuori ja vanhemmilla rahaa auttaa. Minulle ja miehelleni joku 200e on pieni summa kuussa, mutta opiskeleva poika saa sillä melkein kuukauden

sapuskat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isä laittaa joka toinen kuukausi minun tilille 500e ja jouluksi yleensä 1500e. Ja olen 43v. Rahaa varmaan siksi, koska ei osaa juurikaan muistaa erikseen syntymäpäivinä tai jouluna lapsenlapsia. Sanoo suoraan, että osta mitä tarvitsee.

Veli (10v vanhempi) asuu ilmaiseksi vanhempien omistamassa asunnossa, joten ehkä kompensoi sitä.

Tästä ei taida verottaja tykätä. Pankilla on velvollisuus ilmoittaa veronkierrosta. 

 

Vanhempi saa osallistua lapsensa elatukseen ikään katsomatta. Raha voidaan käyttää esim. ruokakauppaan tai vaatteisiin.

Mutta suoraan rahaa ei saa antaa. Raha on aina lahja, ja lahjaveron alainen.

Idiootit alapeukuttaa, kun eivät osaa lukea verottajan ohjeita:

"Lahjaveroa ei tarvitse maksaa lahjasta, joka on käytetty toisen kasvatusta, koulutusta tai elatusta varten. Edellytyksenä on, ettei lahjansaajalla ole ollut mahdollisuutta käyttää lahjaa muuhun tarkoitukseen. Tällainen verovapaa lahja voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun vanhemmat maksavat lapsensa opiskeluja ulkomailla. Jos lahja annetaan lapselle rahana, sitä pidetään verotettavana lahjana, koska rahat voisi käyttää muuhunkin kuin opiskelumaksuihin. "

https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Lahja/Verottomat_lahjat(9187)

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt että kuinka paljon vanhemman täytyy vihata lastaan, että rahahanat menee kiinni joskus 18v tai kun lapsi muuttaa pois. Olettaen että lapsi on fiksu nuori ja vanhemmilla rahaa auttaa. Minulle ja miehelleni joku 200e on pieni summa kuussa, mutta opiskeleva poika saa sillä melkein kuukauden

sapuskat.

Mä taas olen sitä mieltä, että vanhemman täytyy vihata lastaan jos sitä napanuoraa pidetään kiinni vielä täysi-ikäisessäkin. Itse muutin kotoa 18-vuotiaana enkä kehdannut kotoa rahaa ruinata. Syömässä tosin kävin useinkin äitin herkkuja kotosalla ja vaatteita sain lahjoiksi enemmän kuin vaan juhlapäivinä. Mutta että olisin mennyt kotio ruinaamaan rahaa... Ei vaan pokka kestänyt vaikka välillä käärin vanhoista tumpeista sätkiä ja keräilin tyhjiä pulloja pientareilta.

Saan omilta vanhemmilta satunnaisesti rahaa - käyn pari kertaa vuodessa kotipaikkakunnalla ja äiti saattaa sujauttaa 20-50e käteen lähteissä, mutta yleensä esim jos ollaan veljen kanssa samaan aikaan kylässä niin voi antaa 50e meille yhteiseksi että käykää leffassa/syömässä - vissiinkin arvostaa sitäkin että ollaan ylipäänsä hyvissä väleissä veljen kanssa ja haluaa tukea meidän yhteisen ajan viettoa.

Jouluna tai synttäreinä saan heiltä yleensä satasen pari, samoin isovanhemmilta.

Isovanhemmat antaa myös vanhemmille joulahjaksi yleensä rahaa.

Pyytää en kehtaisi ikinä, eikä kyllä ole tarvettakaan. Saatoin sillon vielä 18 vuotiaana kun asuin vielä porukoilla ja opiskelin niin pyytää välillä pari kymppiä ihan yleiseen huvitteluun kun en saanut opintotukea vanhempien tulojen takia ja töitäkään en tehnyt.

Vanhemmat on eronneet ja itse olen 27v.

Millä mä eläisin, kun palkkaa saan 500e/kk ja Kelalta vähän yli 300e asumistukia. Ei ole mun vikani, että tässä maassa on niin paska taloustilanne, ettei kunnon töitä saa. Noh, lähdenkin 3kk päästä ulkomaille töihin.

T. 24v

Aina kannattaa ottaa rahaa vanhemmilta. Jossain kohtaa ne kuitenkin saa perintönä, mutta silloin niistä menee veroa. Ja mihin yli 6-kymppiset edes tarvitsevat rahaa? Tietysti vanhainkotipaikka maksaa jonkin verran, mutta aina voi viedä kunnalliseen halvemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt että kuinka paljon vanhemman täytyy vihata lastaan, että rahahanat menee kiinni joskus 18v tai kun lapsi muuttaa pois. Olettaen että lapsi on fiksu nuori ja vanhemmilla rahaa auttaa. Minulle ja miehelleni joku 200e on pieni summa kuussa, mutta opiskeleva poika saa sillä melkein kuukauden

sapuskat.

Mä taas olen sitä mieltä, että vanhemman täytyy vihata lastaan jos sitä napanuoraa pidetään kiinni vielä täysi-ikäisessäkin. Itse muutin kotoa 18-vuotiaana enkä kehdannut kotoa rahaa ruinata. Syömässä tosin kävin useinkin äitin herkkuja kotosalla ja vaatteita sain lahjoiksi enemmän kuin vaan juhlapäivinä. Mutta että olisin mennyt kotio ruinaamaan rahaa... Ei vaan pokka kestänyt vaikka välillä käärin vanhoista tumpeista sätkiä ja keräilin tyhjiä pulloja pientareilta.

Kyse onkin siitä jos vanhemmat HALUAVAT auttaa, ei mistään ruinaamisesta. En itsekään ole koskaan mitään pyytänyt vanhemmiltani. He itse tuputtavat rahaa ja tavaroita. Aina toki kiitän kauniisti. -Viestin 16 kirjottaja, n26

Me miehen kanssa tienataan yhteensä noin 5500eur nettona ja silti minun vanhemmat antavat rahaa silloin tällöin lasten menoihin tms. :)

Kysymys ei ole siitä, että me rahaa tarvittaisi, mutta äiti vaan haluaa, että nyt kun lapset ovat pieniä ei tarvitse pihistellä ja heillä kun kulut ovat pienet kun lainat on maksettu ja molemmat kuitenkin vielä töissä ja tienaavat ihan hyvin ja ylikin.

Mutta mun vanhemmat myös käy meillä syömässä kerran-pari viikossa ja ollaan muutenkin paljon tekemisissä, minä käyn äidin puolesta kerran pari kuussa isommin kaupassa kun hän ei pysty kävelemään pitkiä matkoja ja kuskailen autolla viikottain kun tarvii asioille päästä tms. Eli ollaan tekemisissä toistemme kanssa muutenkin keskimääräistä enemmän, joten välit on sen verran läheiset, että puolin ja toisin autellaan toisiamme, välillä rahallisesti välillä muuten.

Siihen asti kun se vanhemmille sopii.

Itse kun muutin pois kotoa heti 18 vuotta täytettyäni niin vuoden tai pari tehtiin välillä niin et isä käytti mua ruokakaupassa ja maksoi mun viikon ruoat. Olin kyllä töissä jo ja pikkuhiljaa aloin siitä sit maksella omat juttuni. Nykyäänkin saatan vielä pyytää joulu- tai synttärilahjaksi jonkun täsmäjutut, vaikka tehosekoittimen tai imurin jne mitä tarviin mut ei oo itellä ylimäärästä laittaa moiseen ostokseen.

Miehen äiti tuppaa aina siellä kyläillessä (n. 2 kertaa kuukaudessa) sujautta 20-50 euron setelin "ettei nyt nälkään kuolla", ne laitetaan yleensä säästöön tai joskus suoraan käyttöön jos on tiukempi tilanne rahallisesti.

Mä oon siis nyt 29 ja mies 34, ja omia lapsiakin jo on. Ite aattelin sit olla vähän ton anopin tyyppinen omia lapsia kohtaan, jos vaan suinkin sit on rahaa ylimääräistä, että kyläillessä mukaan saavat jonkun pienen "osta itelles jotain kivaa"-setelin ja tietty sit jos jotain akuutisti tarvitsevat niin autan tietysti parhaan kykyni mukaan. En ihmisenä muutenkaan tykkää käyttää rahaa itseeni, mieluummin rakkaisiin. :)

Riippuu elämäntilanteesta. Minusta oli noloa, kun vielä 26-vuotiaana opiskeluaikana olin kesätöissä vanhempien kotipaikkakunnalla, asuin vanhempien luona kesän ja söin ruokaa heidän jääkaapistaan. Ennemmin kuitenkin töissä, kuin työttömänä opiskelupaikkakunnalla.