Lue keskustelun säännöt.
Tosi hienoa. Entisestä koulukiusaajastani tulee pomoni.
25.11.2015 |
Pomo vaihtaa työpaikkaa ja uusi lähiesimies kävi tänään esittäytymässä. Tunnistin tyypin heti, mutta hän ei ilmeisesti minua. Minulla on eri sukunimi, olen laihtunut yläasteajoista 30 kiloa. Hän on itse edelleen ihan samannäköinen, ohimoilta vain harmaantunut ja ehkä hieman naururyppyjä silmien ympärillä.
Kiusaamista ei koskaan hoidettu koulun puolelta mitenkään. Kotona äiti lohdutti ja sanoi, ettei kiusaajista koskaan tule mitään. He eivät menesty elämässä. Äiti otti kyllä kiusaajan vanhempiin yhteyttä, kun koulu ei tehnyt mitään, mutta kiusaajan vanhemmat eivät uskoneet äitiäni. Koska eihän heidän lapsensa kiusaa..
Mitä teen? En tiedä. Sanonko jotain? Olen sanomatta? Nielen kaikki ne tunteet, jotka tänään nousivat taas esiin? Vaihdan työpaikkaa?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäpä sulle oivallinen tilaisuus keskustella asiasta kiusaajasi kanssa. Voit tietysti yrittää unohtaa ja ignoorata koko paskan menneisyytenne, mutta luultavasti et onnistu ja jossain pikkujouluissa pienessä pöhnässä luultavasti avaat sanaisen arkkusi kuitenkin. Joten parempi varmaan tehdä se selvinpäin?
Kiusaajan ei ole tarvinnut muuttua pyhimykseksi tai miksikään muuksikaan, mutta jos et tee jotain, et luultavasti edes pysty toimimaan työpaikassasi koska vanhojen traumaattisten asioiden kelailu vie aika paljon energiaa.
Anteeksi antaminen ei ole kiusaajan "päästämistä pälkähästä" vaan oman mielenrauhasi saavuttamista. Anteeksi voi antaa, unohtaa ei tarvitse.