Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Häpeän ja huonommuuden tunteet

Vierailija

Muuttuvat kamalammiksi vuosi vuodelta. Ovat varmasti yhteydessä huonoon itsetuntooni. Nykyään koen hirveää häpeää kaiken sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen. Mietin jälkeenpäin typeriä sanojani ja eniten harmittaa se, kun en koskaan ole viileä, hillitty ja hallittu. Jos annan itsestäni jotain, kerron omia asioitani jne. niin kadun sitä joka kerta. Pidän itseäni ihan kaikkia ihmisiä huonompana, tyhmempänä, rumempana. En oikeastaan edes huomaa muiden vikoja tai mokia, ainakin pidän niitä täysin inhimillisinä ja hyväksyttävinä. Itseltäni en hyväksy mitään, jokainen pienikin virhe (ja näitähän tulee jatkuvasti) vahvistaa käsitystäni siitä, että olen jotenkin henkisesti jälkeenjäänyt idiootti.

Nytkin vellon näissä tunteissa ja vaikka miten koitan hokea itselleni, 1. Etten ole mokannut pahasti, 2. Mitä väliä sillä oikeastaan on mitä muut minusta ajattelevat, niin eipä juuri auta. Miksi jotkut kokevat häpeää niin vahvasti? Voiko omalle herkkyydelle tehdä jotain? En kestä olla tällainen.

Kommentit (5)

Vierailija

Tuttuja tunteita minullekin. Onko tästä mahdollista päästä eroon vielä aikuisiässä? Useinhan sanotaan, ettei aikuisen persoona juuri enää muutu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voi muuttua aikuisenakin jos on tahtoa.

1. Kysymys: mitä olet tehnyt sen eteen, että muuttuisit?

Olen koittanut järjellä perustella asioita itselleni. Silti se häpeä ja muut tunteet puskevat läpi ja posket punehtuvat. Olen koittanut olla kovempi ja olla välittämättä pienistä asioista. Olla vähemmän tunteellinen muutenkin. Helpommin sanottu kuin tehty. Mitään konkreettista en keksi tähän. -ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voi muuttua aikuisenakin jos on tahtoa.

1. Kysymys: mitä olet tehnyt sen eteen, että muuttuisit?

Alottanut tänä syksynä opiskelut alalla, joka varsinaisesti kiinnostaa. Pyrkinyt menemään mukaan eri juhliin yms, ennen en ois uskaltanu. Pyrkiny olemaan sosiaalisissa tilanteissa aktiivinen ja myös tutustumaan uusiin ihmisiin, tämä on kyllä mulle tosi hankalaa... vaikkakin onnistunut yllättävän hyvin. Arvottuuden ja häpeän tunteet kuitenkin vieläkin korostuu, jos menen paikkaan jossa en tunne ketään, menen ihan lukkoon ja ihmiset saa väärän kuvan musta.

Ja vastakkaisen sukupuolen kanssa: en todellakaan usko että voisin romanttisessa mielessä kelvata ikinä kellekään. Olen 28 mutten oo edes pitänyt kädestä :S Ja viime aikoihin asti oon vellonut huonossa itsetunnossa niin rankasti, etten oo ees osannut kaivata asiaa.

Vierailija

Olen se, joka kysyin mitä olette tehneet muutoksen eteen. Tosi hyviä toimia olette tehneet, mutta ei yksinään useinkaan riittäviä jos taustalla on vuosien arvottomuutentunne. Puhun omasta kokemuksesta :( Tie on pitkä ja takapakkeja tulee aina, mutta aivan kuten teille syntynyt häpeäkään ei ole syntynyt hetkessä, kestää sen hävittäminenkin.

Oletteko lukeneet kirjallisuutta? Häpeästä on Ben Malinen kirjoittanut kirjoja. Tunnelukko -kirja voi auttaa havaitsemaan niitä syviä lukkoja, joita usein on taustalla juuri sosiaalisessa jännityksessä. Itse sain vahvimman lukon miltei kaikissa osioissa.

Yksi todella hyvä kirja koskien mm. sosiaalisten tilanteiden pelkoa on Vapaaksi ahdistuksesta, jossa seikkaperäisesti selitetään mitä on taustalla, miten omaa ajattelua voi muuttaa ja yhdistää konkreettisiin toimiin. Minua kirjat ja niiden neuvojen käyttäminen ovat toimineet suurena apuna, parhaintahan olisi terapia, mutta siihen ei ole varaa.

Omat ongelmani minulla vieläkin on, en usko mm. koskaan pääseväni parisuhteeseen oman negatiivisen minäkäsitykseni takia.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat