KYYNELPÄIVÄKIRJA - mies kirjasi vaimonsa itkun syyt
Brittimies kirjasi ylös kuukauden ajan kaikki ne syyt, joiden takia hänen erityisen kyynelehtimisherkkä vaimonsa itki. Tällaisista syistä itkee muuan nainen:
1. Hänelle selvisi, että joutsenet voivat olla homoja. Hänestä se oli hienoa.
2. Hän näki krapulassa kuvan pikkupossusta.
3. Odotin kunnes tuli pimeää ja teeskentelin olevani The Babadook -kauhufilmin horrorhahmo.
4. Luontodokumentissa pörröinen kani onnistui pakenemaan ketun kynsistä.
5. Kotona ei ollut keksejä.
6. Hän muisti, että joutsenet voivat olla homoja.
7. Tartuin häntä kädestä hetkellä, jolloin hän ei osannut odottaa sitä.
8. Valmistin hänelle pitkän päivän jälkeen illallisen.
9. Hän katsoi koiravideon.
http://www.iltalehti.fi/tosielamaa/2015112420718820_ir.shtml
Mille sinä itket?
Kommentit (36)
Minä itke äärimmäisen harvoin, ehkä pari kertaa vuodessa.
Viimeksi itkin esikoisen vuoksi, oli kiusattu koulussa. Sitä edellisen kerran itkin läheisen hautajaisten jälkeen.
Jos elokuvassa/oikeassa elämässä tapahtuu onnellinen/surullinen hetki. Oon aika herkkä, mutta ihmisten ilmoilla osaan pidättää itkua.
Itken isänmaallista musiikkia kuunnellessani, ja katsellessani sotadokumentteja talvisodasta. Mutta minähän olenkin mies.
Vierailija kirjoitti:
Itken isänmaallista musiikkia kuunnellessani, ja katsellessani sotadokumentteja talvisodasta. Mutta minähän olenkin mies.
Hyi saatana mikä vässykkä! Onneksi mun mies on tosi mies, eikä itke ikinä!
Vain sille, kun mies haukkuu oikein ilkeästi.
Vaimolla hormonit vissiin sekaisin. Miten olisi ehkäisymuodon vaihtaminen.
Itken aika herkästi, esim.
- väsymyksen vuoksi
- vitutuksen vuoksi
- jos koen voimakasta fyysistä kipua
- jos joku sanoo minulle pahasti ja loukkaannun, saatan kotona jälkeenpäin itkeä sitä. Tietenkin pahempi, jos sanoja on tuttu ja pidän hänestä muuten
- jos joku on minulle tahallaan ilkeä
- jos näen liikuttavan mainoksen telkkarista, esim. nämä Hyvä Joulumieli -keräyksen spotit liikuttaa
- jos yritän laulaa kaunista ja liikuttavaa laulua, pelkkä kuuleminen ei yleensä itketä
- jos oma lapsi halaa ja sanoo jotain kaunista, kun mulla on paha mieli jostain
- kun katson liikuttavaa elokuvaa tai tv-sarjan kohtausta
Olen 37-vuotias nainen, en käytä hormoniehkäisyä.
Joillekin ihmisille itkeminen on ihan tavanomainen ja normaali keino purkaa tai ilmaista voimakkaahkoa tunnetta. Ei itkeminen siis tarkoita aina, että ihminen itkiessään olisi jotenkin täysin raiteiltaan. Minä olen itkenyt viimeaikoina esim. näitä:
1. Oli raskas työviikko takana ja sosiaalinen kapasiteetti totaalisesti käytetty. Kun kotona vihdoin istahdin sohvalle ja ajattelin, että haluaisin olla vain hetken yksin, pääsi itku.
2. Mies kertoi, että haluaa lapsen kanssani. Tulvahti sydämeen sellainen luottamus ja rakkaus, että itkuhan se taas tirahti.
3. Läheinen menetti läheisen. Itkin myötätunnosta.
Raivosta ja etenkin pettymyksestä itken myös, eli itku ei ole minulla varattu vain ilon ja surun tunteille. Enkä todellakaan halua itkullani keneltäkään mitään. Mieluiten itken itkuni yksin.
Mun mielestä ihan hauska, täytyy muistaa ett tää itkeminen ei välttämättä tarkoita suoraa vollottamista vaan lievääkin liikutuksesta kyynelehtimistä. Vähän herätti surua että miehen yllättävä kädestä pitäminen ajoi kyyneliin, tulee mieleen että ehkä hän ei ole saanut lapsena riittävästi rakkautta joka ilmenee aikuisiän herkistymisinä...
n20
Oi, niin herkkää! Homous todella on itkettävän iloinen asia! :)
Mä itken, kun olen tosi ahdistunut. Mutta olen myös alkanut itkeä joidenkin imetys- ja synnytysjuttujen takia. Ehkä siksi, että mun lapset on tehty. Esim. näin jonkun synnytysvideon ja rupesin itkemään - ihan tosta vaan.
Juuri tästä syystä naisia ei kannata päästää vastuullisiin tehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä naisia ei kannata päästää vastuullisiin tehtäviin.
Ai juuri mistä syystä?
Aioin sanoa että olen itkenyt tänä vuonna vain pari kertaa, ikävöidessäni muualla asuvaa lastani. Tätä yritän aina pidätellä ja sulkea ikäväajatukset pois mielestäni, mutta välillä pato aukeaa.
Muistin että olen itkenyt kerran myös poikaystävälle puhelimessa, takana raju riita exän kanssa.
Kerran itkin kivusta munasarjakystan puhjetessa. Ja vollotin katsoessani Marley ja minä -leffan loppua.
Hieno vaimo - paitsi jättäisin nuo pervopinkkuitkut pois...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itken isänmaallista musiikkia kuunnellessani, ja katsellessani sotadokumentteja talvisodasta. Mutta minähän olenkin mies.
Hyi saatana mikä vässykkä! Onneksi mun mies on tosi mies, eikä itke ikinä!
Silti punnerran penkistä enemmän kun sinä ja miehesi yhteensä, osaan hoonata auton sylinterit, ja pystyn panemaan sinua pitempään, isommalla ja nautinnollisemmin kuin miehesi ikinä.
Mikä lasketaan itkemiseksi? Minulle tulee tahattomasti vettä silmiin kun esim. kuulen tai näen jotain pelottavaa tai vaihtoehtoisesti jotain todella hienoa. Kuitenkaan kyseessä ei ole varsinainen itkeminen, eikä varsinainen tunnereaktio. Se on vähän kuin karvojen nouseminen pystyyn niskassa, jotain automaattista. En ala nyyhkyttää, tulee vain vettä silmiin.
Itken aika harvoin, yleensä ylistressaantuneena tai muistellessa kuolleita läheisiä.
ihanaa hömppää :)