Lue keskustelun säännöt.
En osaa olla normaalisti lasteni kanssa
23.11.2015 |
Koko ajan koen paineita olla läsnä, höpöttää ja jutella, puhua kivoja juttuja jne.
Lapset ovat elämäni rakkaus, mutta samalla myös niin suuri stressi, että olen joutunut kirjaimellisesti osastolle lepoon kun on mennyt vähän "yli".
Esim. kuopuksella on puheentuotossa viivästymää, ei mitään kamalan isoa, mutta kuitenkin. Höpötän ja jututan lasta aamusta iltaan, mutta ei hän minulle kamalasti juttele mitään "uutta", käyttää vaan oppimiaan lauseita. Sitten kun oli ollut mummolassa yötä, sielläpä oli tullut viisisanaisia lauseita, ihan uusia vieläpä! Oloni oli tämän jälkeen suorastaan masentunut, koin olevani kelvoton vanhempi.
Onko kellään muulla samaa ongelmaa?
Kommentit (6)
Yritäpä kuunnella välillä? Hiljaisuus on myös tärkeää läsnäolossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne kyseistä ongelmaa. Olen aina oma itseni lasten seurassa. Milloin hyväntuulinen höpöttäjä, milloin hajamielinen mietiskelijä tai tarkkaavainen kuuntelija.
Jos en viitsi leikkiä lasteni kanssa, niin kommunikoin senkin heille hyvin selvästi.
Mä olen kanssa introvertti ja vaikea jaksaa sitä, että ajatukset keskeytetään. Mun lapsi ei tykkää yleensä istua ja lukea, se haluis mennä ulos ja riehua... niin ei mun juttu!
Oon kuitenkin miettinyt, että se suorittaminen ei oo hyväksi. Olen alkanut sanoa välillä että tahdon nyt levätä tms tai annas kun teen tän loppuun. Kas, lapsi ei menekään siitä rikki. Saattaa kyllä kiukutella, mutta kun on jo aika iso niin ihan hyvä huomata että muillakin on tarpeita.
Mietin kanssa, että enkö osaa lukea lapsiani vai mikä on, kun äskenkin yritin suukottaa kuopusta sanomalla "äiti ei olekaan antanut sulle pusua tänään" ja tämä työnsä inhon vallassa minut pois. :( Olen ollut erittäin paljon läsnä, huolehtinutja hössöttänyt jne. ja tämän siitä sitten saa palkaksi...päiväkodissa kuopus on viihtynyt aikuisten sylissä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mietin kanssa, että enkö osaa lukea lapsiani vai mikä on, kun äskenkin yritin suukottaa kuopusta sanomalla "äiti ei olekaan antanut sulle pusua tänään" ja tämä työnsä inhon vallassa minut pois. :( Olen ollut erittäin paljon läsnä, huolehtinutja hössöttänyt jne. ja tämän siitä sitten saa palkaksi...päiväkodissa kuopus on viihtynyt aikuisten sylissä kyllä.
Häh? Ihan normaalia että lapsi työntää vanhemman pois aina välillä. Ei meilläkään 5v. aina tykkää pusutella tai halitella puhumattakaan tuosta koululaisesta.
Ja mitä tulee tuohon puheenkehitykseen sun muuhun niin ei sitä nyt herran jestas koko aikaa tarvitse höpötellä. Johan siinä lapsikin hermostuu kun äiti on koko ajan äänessä. Ihan normaalia arjen jutustelua ja tietysti kirjojen lukemista, niillä pärjää. Meilläkin siis tuolla koululaisella oli puheen kehityksessä viivästymää.
Mulla on se ongelma, että mä en taas meinaa millään keksiä mitään höpötettävää ja tehtävää. Olen ainan ollut hyvin introvertti, sisään kääntynyt, ja mun on tosi vaikea suhtautua lasten vaativuuteen. Mieluummin vetäytyisin vaan kuoreeni, mutta pakko yrittää kommunikoida omien lasten kanssa.