Jos mies haluaa pitää omat tulonsa omina?

Meillä on toimittu noin 18 vuotta, hyvin on sujunut.

En ottaisi miestä, joka toimisi toisin. Jos nainen haluaa jotain, niin miksi miehen pitäisi se maksaa?

Se joka tienaa tekee kovasti työtä rahojensa eteen niin ei siinä ole kiva toista syöttää ja elättää..

toinen,yleensä äiti loisii miestä..kumpikin on kuin vankilassa..toinen ei saa rahojaan käyttää kuten haluaa ja toisella ei ole rahaa..

Meillä on omat tilit ja yksi yhteinen, hyvin toimii.

Yritettiin tuota, että kummallakin omat rahat ja kumpikin laittaa yhteisiin menoihin rahaa joka kuukausi erilliselle tilille. Ei toiminut. Mies osti tilin tyhjäksi kaiken maailman herkkuja ja sisäfileitä yms eikä suostunut siihen, että kerätään kuitit ja katsotaan, mihin rahat menee. Mies valitti koko ajan siitä, että hänen pitää osallistua kustannuksiin ja mun ostama ja tekemä halvempi ruoka ei kelvannut.

Sitten syntyi lapsi ja sanoin, että tarvitaan enemmän rahaa kuukaudessa lapsen menoihin. Mies suuttui, haukkui mut pataluhaksi ja lähti.

Sillä ehdolla, että ns. poikkeustilanteet olisi myös mietitty sekä lapsista ja perheestä aiheutuvien kulujen jako. Miten jaetaan esim.

- Lasten kulut?

- Raskausajan kulut: Mahdolliset ylimääräiset lääkärit, raskaudesta aiheutuvien haittojen hoito esim. fysioterapia jne.

- Äitiys- ja hoitovapaiden ajan ansionmenetys?

- Em. aikojen eläkekertymien heikentyminen sillä, joka on kotona?

- Mitä, jos toinen jää työttömäksi perhevapaiden pitämisen vuoksi?

- Onko molemmilla yhtäläinen mahdollisuus tehdä uraa ja käydä töissä? Vai onko oletus, että toinen pystyy olemaan ylitöissä ja käymään työmatkoilla, koska toinen järjestää työnsä siten, että ehtii hakemaan lapset hoidosta, viemään harrastuksiin, pesemään pyykit jne.

Ja mitä sitten jos, mistä tahansa syystä, toinen on merkittävästi pienemmillä tuloilla pitkään? Onko toinen valmis asumaan vuokrakolmiossa lähiössä, jos toinen ei saa asuntolainaan? Syövätkö molemmat kaalilaatikkoa ja puuroa vai onko parempituloisella oman sisäfileet?

En ottaisi, koska samassa veneessä oltaisiin. Olen maksanut miehen lainaa( ottanut ennenkuin tapasimme) ja "elättänyt" miestäni kun oli työtön. Nyt olen vanhempainvapaalla, jolloin mies tuo rahan. Tämä tapa sopii meille, kummankin rahat tulleet yhteiselle tilille.

Pitäisi säätää laki että vain samanverran tienaavat saavat olla yhdessä.Lapsien teko voitaisiin kieltää koska silloin naisen tulot tippuvat..toimimaton yhtälö.

Meillä on omat rahat. Naimisissa jo 16 vuotta ja kolme lasta. Ehdoton ei yhteiselle tilille. Molemmat maksaa laskuja. En voi ymmärtää pareja, joilla yhteinen tili ja velvollisuus selittää puolisolle rahanmenot. Haluan pitää tilini ja olla tietoinen tilin saldosta. Onneksi mies myös ajattelee näin.

Vierailija kirjoitti:

Yritettiin tuota, että kummallakin omat rahat ja kumpikin laittaa yhteisiin menoihin rahaa joka kuukausi erilliselle tilille. Ei toiminut. Mies osti tilin tyhjäksi kaiken maailman herkkuja ja sisäfileitä yms eikä suostunut siihen, että kerätään kuitit ja katsotaan, mihin rahat menee. Mies valitti koko ajan siitä, että hänen pitää osallistua kustannuksiin ja mun ostama ja tekemä halvempi ruoka ei kelvannut.

Sitten syntyi lapsi ja sanoin, että tarvitaan enemmän rahaa kuukaudessa lapsen menoihin. Mies suuttui, haukkui mut pataluhaksi ja lähti.

Hyvä että pääsit eroon siitä

Vierailija kirjoitti:

Pitää oman tilin ja käyttöoikeuden rahoihinsa, osallistuu toki perheen elättämiseen hienosti.

Ottaisitko miehen joka haluaa elää omat rahat-systeemillä?

Tämä on pääsääntö omassa tuttavapiirissä. Mikä tässä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Sillä ehdolla, että ns. poikkeustilanteet olisi myös mietitty sekä lapsista ja perheestä aiheutuvien kulujen jako. Miten jaetaan esim.

- Lasten kulut?

- Raskausajan kulut: Mahdolliset ylimääräiset lääkärit, raskaudesta aiheutuvien haittojen hoito esim. fysioterapia jne.

- Äitiys- ja hoitovapaiden ajan ansionmenetys?

- Em. aikojen eläkekertymien heikentyminen sillä, joka on kotona?

- Mitä, jos toinen jää työttömäksi perhevapaiden pitämisen vuoksi?

- Onko molemmilla yhtäläinen mahdollisuus tehdä uraa ja käydä töissä? Vai onko oletus, että toinen pystyy olemaan ylitöissä ja käymään työmatkoilla, koska toinen järjestää työnsä siten, että ehtii hakemaan lapset hoidosta, viemään harrastuksiin, pesemään pyykit jne.

 

Ja mitä sitten jos, mistä tahansa syystä, toinen on merkittävästi pienemmillä tuloilla pitkään? Onko toinen valmis asumaan vuokrakolmiossa lähiössä, jos toinen ei saa asuntolainaan? Syövätkö molemmat kaalilaatikkoa ja puuroa vai onko parempituloisella oman sisäfileet?

Onneksi tähän on olemassa yksinkertainen ratkaisu: lapsen menot maksaa se, kumpi lapsen haluaa! Jos se on nainen (kuten aika usein on), niin miksi miehen pitää kustantaa kulut?

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi, koska samassa veneessä oltaisiin. Olen maksanut miehen lainaa( ottanut ennenkuin tapasimme) ja "elättänyt" miestäni kun oli työtön. Nyt olen vanhempainvapaalla, jolloin mies tuo rahan. Tämä tapa sopii meille, kummankin rahat tulleet yhteiselle tilille.

Miten tämä ei muka toteudu, vaikka olisi erilliset tilit? Meillä on ainakin toiminut hyvin ihan omilta tileiltä.

En muunlaista ottaisikaan.

Kumpikin siirtää yhteiselle käyttelytilille esim. tonnin palkasta, tai vähemmän, tai enemmän riippuen ansioista.

Jos alkaa jäämään tuolle tilille, voidaan pitää "vapaa kuukausi" tjsp. Jos toinen huomattavasti suurempituloinen, voi hieman kompensoida.

Pitäisin kuitenkin avioparin tuloja yhteisinä, mtta näemmä ei aina toimi, siksi ehdotus.

Ei se mulle varmasti kynnyskysymys olisi ollut suhteessa. Mutta tykkään kyllä tästä meidän yhteisen tilin systeemistä kovasti. Näin vaikka minä (nainen) olen se huomattavasti isotuloisempi.

Molemmilla omat palkat ja pankkitilinsä. Yksi yhteinen tili jolta maksetaan yhteiset menot. Yhteiselle tilille molemmat laittavat tietyn prosenttiosuuden tuloistaan. Selkeää. Ei tarvi tehdä tiliä toiselle omista humputuksistaan. Ja prosenttiosuus ennemmin kuin kiinteä euromäärä koska tulot vaihtelevat mm. lapsien tulon myötä.

Kyllä meilläkin on omat tilit ja rahat, mutta kaikki menee eikä riitäkään, joten ei mitään väliä. Kun mun rahat loppuu parissa viikossa tilipäivästä, otan miehen kortin kauppaan mukaan siksi aikaa kun lapsilisät tulee, sillä pärjää taas mun tilipäivään.

Vierailija kirjoitti:

Sillä ehdolla, että ns. poikkeustilanteet olisi myös mietitty sekä lapsista ja perheestä aiheutuvien kulujen jako. Miten jaetaan esim.

- Lasten kulut?

- Raskausajan kulut: Mahdolliset ylimääräiset lääkärit, raskaudesta aiheutuvien haittojen hoito esim. fysioterapia jne.

- Äitiys- ja hoitovapaiden ajan ansionmenetys?

- Em. aikojen eläkekertymien heikentyminen sillä, joka on kotona?

- Mitä, jos toinen jää työttömäksi perhevapaiden pitämisen vuoksi?

- Onko molemmilla yhtäläinen mahdollisuus tehdä uraa ja käydä töissä? Vai onko oletus, että toinen pystyy olemaan ylitöissä ja käymään työmatkoilla, koska toinen järjestää työnsä siten, että ehtii hakemaan lapset hoidosta, viemään harrastuksiin, pesemään pyykit jne.

 

Ja mitä sitten jos, mistä tahansa syystä, toinen on merkittävästi pienemmillä tuloilla pitkään? Onko toinen valmis asumaan vuokrakolmiossa lähiössä, jos toinen ei saa asuntolainaan? Syövätkö molemmat kaalilaatikkoa ja puuroa vai onko parempituloisella oman sisäfileet?

Ei toimivassa pari suhteessa mitään tarvitse sopia. Kai nämä nyt on itsestään selvää, että jos toinen on lasten kanssa kotona, niin työssäolija rahoittaa käytännössä koko homman. Onhan sitä yhtälailla naimisissa ja lasten vanhempi, vaikka olisi omat erilliset tilit... Jos näistä sinun mainitsemistasi asioita tulee ongelma, niin ei taida oikein homma toimia muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on omat rahat. Naimisissa jo 16 vuotta ja kolme lasta. Ehdoton ei yhteiselle tilille. Molemmat maksaa laskuja. En voi ymmärtää pareja, joilla yhteinen tili ja velvollisuus selittää puolisolle rahanmenot. Haluan pitää tilini ja olla tietoinen tilin saldosta. Onneksi mies myös ajattelee näin.

Meillä on omat tilit, mutta ne on silti yhteisiä rahoja ja molemmilla käyttöoikeus toistensa tileille. (Eli käytännössä kuin yhteinen tili, muttei olla jaksettu koskaan yhdistää niitä.)

Toinen maksaa kaikki laskut milloin miltäkin tililtä ja pitää silmällä rahatilannetta ja katsoo, että käyttötileillä on riittävästi rahaa. Toinen tsekkaa saldot ja toiselle riittää tieto, että rahaa on riittävästi, jos ei toisin ilmoiteta.

Kukaan ei selitä kenellekään rahanmenojaan. Käytetään se mitä tarvitsee ja sillä hyvä. Ainoastaan tilanteessa, jossa tilejä hoitava huomaa, että nyt olisi tiukempaa, ilmoittaa toiselle tilanteen ja sitten katsotaan, jos toisella oli suunnitteilla jotain normaalista poikkeavaa suurempaa menoa siirretäänkö ostos myöhempään, käytetäänkö Visaa vai nostetaanko säästötililtä.

Kun on suunnilleen samanlainen käsitys rahankäytöstä ja luottamus toiseen, ei kenenkään tarvitse selitellä rahankäyttöään tai kytätä.