Miksei tyttöni saisi pitää tyttömäisistä jutuista? Sukulaisen tyrkyttävät kaikkea mahd. sukupuolineutraalia

Hölmöjä sukulaisia. Meilläkin on 2-vuotias poikalapsi, joka tykkää vain poikienleluista. Lelukuvastoakin selaillessa itku tulee, kun vain näkeekin tyttöjen leluja. Tämä sukupuolineutraali kasvatus hössötys on ihan täyttä huuhaata. Jokaisen lapsen pitäisi saada olla sellainen kuin on.

Sinulla taitaa äitinä olla jonkinlainen ongelma :)

Mua ärsytti muksuna, kun sukulaisilta tuli lapsena lahjaksi My Little Ponyja ja Barbeja, eikä kummatkaan olisi voineet vähempää kiinnostaa. Vähän isompana jotain kosmetiikkaa, josta en välittänyt ja vielä aikuisenakin saan toisinaan hajuvettä, jota en käytä ollenkaan.

Sellaista se on, syvältä kun yritetään lasta tunkea muottiin, johon se ei sovi. Kukaan ei vaan huomaa, kun tuo tapahtuu toisinpäin, kuten mun kohdallani, mutta hirveä paheksunta, kun se tapahtuu toisin päin. Anna olla, älä ota pulttia. Selvisin minäkin ilman suurempia traumoja, kyllä sunkin lapsesi, vaikka ei sovikaan siihen kuvaan, jota sukulaiset yrittävät hänelle istuttaa.

Kyllä se on niin, että patriarkaalisen raiskauskoneiston tuhoaminen lähtee sinun tyttäresi neutraloimisesta. Anteeksi, nyt tuli vähän oksennusta suuhun. Käytin ajatuksia narratiivisesti kaventavaa sukupuolittunutta sanaa 'tytär' vaikka tulisi käyttää neutralisoitua 'olio' sanaa.

Joo en minäkään tajua sitä, että kaikkien pitää olla jotain "sukupuolineutraaleja". Minusta tyttö saa leikkiä tyttöjen tai poikien leluilla ihan sen mukaan mistä itse tykkää. Sama tietysti pojilla. Itsekin pienenä leikin välillä veljen legoilla ja autoills, mutta paljon enemmän kiinnosti ne barbit ja kaikki prinsessajutut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin, että patriarkaalisen raiskauskoneiston tuhoaminen lähtee sinun tyttäresi neutraloimisesta. Anteeksi, nyt tuli vähän oksennusta suuhun. Käytin ajatuksia narratiivisesti kaventavaa sukupuolittunutta sanaa 'tytär' vaikka tulisi käyttää neutralisoitua 'olio' sanaa.

Mistä planeetalta olet tänne tipahtanut?

Lapsi pitää hyväksyä sellaisena kuin on ja millä leluilla tykkää leikkiä.

Meidän 5 v tyttö taas tykkää kaikista "poikien" leluista. Ei voisi vähempää kiinnostaa korut, mekot tai prinsessajutut. Yhtä hyvin mä voisin kysyä, eikö tyttöni saisi leikkiä junaradoilla, kauko-ohjattavilla autoilla, pikkuautoilla, ninjago-legoilla, star wars legoilla, koska sattuu olemaan tyttö? Täytyisikö mun edelleen ostaa nurkkaan pölyttymään kyseisiä leluja, kun niillä ei nytkään leikitä yhtään?

Eli lapsi saa lahjoja ja leluja, joista itse tykkää eikä sen perusteella mikä sukupuoli sattuu olemaan.

Voi kun muut välittäisivät siitä millainen joku on ihmisenä. Niin harvinaista. Lähipiirin taholta tämä välinpitämättömyys joskus sattuu. Äitini välttelee tyttömäisiä/naisellisia juttuja ja lapsena jouduin kulkemaan lyhyissä hiuksissa, college-vaatteissa ja t-paidoissa. Luettavana oli aku ankkaa ja leluina legoja. Vastaväitteitä ei kuunneltu ja pärjäsin näidenkin kanssa. Muistan kuitenkin kateuden kun kavereilla oli nättejä vaatteita, pitkät hiukset ja saivat lahjaksi myös barbeja. Leikittiin sitten kavereiden luona, kun minulla ei ollut "hyviä" leluja. Mitään ei pitäisi vetää äärimmäisyyksiin. En ole vielä saanut omia lapsia, mutta voin hyvin kuvitella äitini toimivan samoin kuin ap:n suku. Yrittäisi tyrkyttää kaikkea itsensä mielestä hyvää välittämättä muiden kiinnostuksesta. Ellen Amanda on kaunis nimi.

Mun käsitykseni mukaan sukupuolineutraali kasvatus tarkoittaa sitä, että jokainen on yksilö eikä laiteta muottiin vain sukupuolen takia. 

Mutta se ei missään nimessä poista sitä tosiasiaa, että suurin osa tytöistä tykkää enemmän "tyttömäisistä" asioista ja pojat "poikamaisista". Ja missään nimessä ei mielestäni saa väheksyä erittäin tyttömäistä tyttöä tai poikamaista poikaa.

Meidän tyttö on välillä erittäin prinsessa ja hienohelma, mutta tykkää kuitenkin leikkiä enemmän poikien kanssa ja rymytä. On siis tarkka tyttömäisestä ulkonäöstään ja pitkistä hiuksistaan, mutta leikeissä ja leluissa se ei näy. Ja tätä on kunnioitettu.

Itse 70-luvun lapsena vihasin sitä kun tyttömäistä puoltani ei tuettu. Aina oli ruskeaa lappuhaalaria ym ja äitini suorastaan halveksi hörhelöitä ym.

Oma tyttöni saa olla mitä on ja mieluiten kaikkea :).

Saman huomannut ja kokenut. Aika surku tuli tytön puolesta kun viime jouluna paketista paljastui rosvo ja poliisi-legoja, kun meilläkin tuo 5v rakastaa kaikkea bling blingia ja vaaleanpunaista, prinsessajuttuja ja barbeja. Eikä ole kyse siitä ettei olisi muuhun annettu mahdollisuutta, päinvastoin. On myyty junaradat, legot, pikkuautot ja parkkitalot eteenpäin, kun ei vaan niistä koskaan innostunut. Vaatteet "täytyy" olla tietynlaiset jotta ne päälleen suostuu laittamaan, eli tunikaa, mekkoa, leggareita, pinkkiä, lilaa, vaaleanpunaista. Ja minä annan tytön pukea mitä haluaa, enkä pakota farkkuihin tai mustaan haalariin, noin vertauskuvallisesti.

Tuntuu nykyään olevan tosi coolia pukea poika vaaleanpunaiseen, tehdä siitä miljoona keskustelua someen kuinka siistiä ja ainutlaatuista se on. Mutta kun tyttö haluaa olla tyttö ja leikkiä kaikkea mikä yleisesti tyttömäiseksi mielletään, pitääkin sitä hävetä ja suorastaan kuunnella sättimistä kuinka on kasvatettu lapsi liian perinteiseen muottiin (kokemusta on!). Miksei annettaisi lasten olla sellaisia kuin he ovat, eikä yritettäisi todistaa jollain lastenvaatteella tai lelulla jotain yhteiskunnallista sanomaa?

Ellen Anna olisi kyllä parempi nimi.

Leikkimään ei kai voi pakottaa, mutta vaatteet voi hyvin pistää päälle, vaikka olisikin mukulan mielestä "väärän" väriset. Ovatko sukulaiset muuten poikalasten vanhempia, jotka antavat lahjaksi heidän lasten leluja ja vaatteita? Eivät halua ostaa teille uusia, vaan säästävät antamalla omasta kaapista käytettyjä.

 Näkisin että mitään ongelmaa ei ole, otatte lahjat vastaan kiittäen, ostatte itse kaupasta mitä haluatte, ja perheen ulkopuoliset kiukutelkoot mitä haluavat.

Seuraavan kerran sano suoraan, että sinun lapsesi on sukupuolineutraalisti ihan oma itsensä, ihan omilla mielenkiinnon kohteillaan, ja ne nyt sattuvat olemaan pinkki ja blingbling. Hän ei ole mikään hieno eikä esitä neitiä, hän on oma itsensä ja jos ei sellaisenaan kelpaa sukulaisilleen, niin sukulaiset ovat ahdasmielisiä paskoja jotka eivät näe omaa napaansa pidemmälle. Kannattaa tuo loppu muotoilla vähän lievemmäksi, itse en ole kovinkaan diplomaattisella tuulella nyt joten en jaksa nyt.

Minulle sukupuolineutraalikasvatus on juuri sitä, että lapsi saa itse päättää mistä pitää. Jos tyttö pitää pinkistä ja blingblingistä, se on ok. Jos poika pitää niistä, se on ok. Jos tyttö pitää tummansinisestä, koneista ja hirviöistä, se on ok, samoin pojan kohdalla. Ja sekin on ok, jos lapsi pitää pinkeistä blingbling konehirviöistä, merenneidoista sekä merirosvoista. Sukupuolineutraalikasvatus ei ole ahtaita muotteja, vaan valinnanvapautta ja hyväksymistä. Jotkut ovat toista mieltä, enkä sille voi mitään.

Tuli mieleen se yksi facepäivitys jota hehkutettiin vain sen takia, että tytölle oli leikattu kesätukka (eli millin siili). Oli se niin hieno juttu että...

Miksi on erityisen hienoa olla juuri valtaväestöä erilainen? Niin hienoa, että siihen jopa pyritään sen sijaan, että saa olla vaan tyttömäinen tyttö...

En näkisi tätä minään sukupuolineutraaliuden tuputtamissalaliittona. Kaikilla on sukulaisia, jotka ostavat outoja lahjoja kuvitellen, että saaja pitää niistä. Itsekin ahkerana lukijana ostan sukulaislapsille herkästi kirjoja tietämättä, jäävätkö ne kaappiin pölyttymään.

Typeräähän tuo on. Minä opettaisin tytön kiittämään lahjoista kauniisti ja käytäisiin sitten vähin äänin vaihtamassa lahjat tai myytäisiin ne pois ja ostettaisiin mieleistä tilalle. Avaamattomasta legopaketista saa fb-kirpparilla helposti lähes täyden hinnan, mutta jotkut kaupatkin saattaa ottaa vastaan kun vaihtaa toiseen leluun vaikkei ole kuittiakaan.

12, kaikki lahjat ostettu uutena meille eli ei ole siitä kiinni.

Miehen siskon tyttö on niiiin sukupuoleton ettei tosikaan. Pelkkiä poikien leluja

Tyttö on jo tarkka ulkonäöstään enkä halua pukea hänelle vaatteita jotka tuntuvat hänestä vastenmielisiltä.

ap

Jotenkin en kyllä usko ap:n tarinaa yhtään todeksi. Joku viime aikojen anttila-kohusta loukkaantunut "perinteisten arvojen kannattaja provoilee.

Sukupuolineutraali kasvatus EI tarkoita kenellekään sen kannattajalle, että tyttölapsi pitäisi pakottaa pitämään avaruusaluksista ja poika pinkistä. Kukaan sukupuolineutraaliutta oikeasti kannattava ei siis käyttäydy kuten ap:n lähipiiri.

Jos tyttö pitää blingbling prinsessajutuista, niin ilman muuta tämä on hyväksyttävää. Mutta ihan vastaavasti pitää olla yhtä hyväksyttävää, jos se tyttö pitää dinosauruksista ja autoista. Ei pakoteta lapsia mihinkään muotteihin näiden sukupuolen perusteella vaan annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Lisäys viestiin 17, eli siis miehen siskon tytöltä leikattiin väkisin pitkät hiukset n.3cm mittaan. Oli tosi murheissaan siitä pitkään.

Tuo jälkimmäinen lause on siis omasta tytöstäni.

ap eli 17

Vierailija kirjoitti:

5-vuotiaani rakastaa pinkkiä, koruja, mekkoja, prinsessoja, barbeja ja kaikkea kimaltavaa.

Kuitenkin _aina_ juhlapäivinä sukulaiset (miehen puolen) tyrkyttävän autoleluja, Star Wars ja Ninjago-legoja, jotka ei voisi häntä vähempää kiinnostaa.

Olen toivonut että jos legoja haluavat ostaa niin sellaisia joilla tyttö myös leikkisi, esim. Lego Friends sarjaa tai jos muuta haluavat ostaa niin vaikka Littlest pet shop-hahmoja.

Vaatteita kun antavat, ne ovat "ei minkään värisiä" ruskeaa, harmaata, joskus jotain hirviöiden tai avaruusolentojen kuvilla varustettuna. Tyttöhän ei niitä päälleen laita enkä aio pakottaakaan.

Hokevat aina ettei sitä tarvitsisi noin pienen esittää jo "hienoa neitiä" mutta kun hän on mikä on ja pitää tyttömäisistä jutuista, MIKÄ siinä on väärin?

Erityisesti miehen sisko on aiheesta ollut kimpussa tytön syntymästä saakka ja oli väkisin ostamassa meille tummansinisiä vaunuja. Ei kai siinä muuta mutta kai me vanhempina saamme päättää vaunujen värin ja halusin pirteämmän ja vaaleamman mallin.

Lapsen nimestä oli anoppikin jo kimpussa (siskon lisäksi) kun hänestä tehtiin Ellen Amanda (Amanda toinen nimi). Nimi oli heistä liian hienosteleva ja ehdottelivat esim. Tuiskua tai Kuuraa.

Hiukset olen pitänyt pitkinä siitä saakka kun alkoivat kasvaa ja tästäkin on tullut nurinaa "Eikös nuo ole hankala joka aamu selvittää, lyhyt kampaus olisi helpompi" Kerran miehen sisko jopa kysyi tytöltä että olisikos sinusta hyvä synttärilahja jos leikattaisiin sinulle sellainen kiva lyhyt hiusmalli. Parkuhan siitä tuli eikä luonnollisesti leikattu.

Onko se jokin synti että tyttöni haluaa olla tyttö?

Pikku neiti porvoolainen, jööö!