Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksei monet halua adoptoida jos ei voi saada omaa biologista lasta?

Vierailija

Ihan ensimmäisenä sanon, että tarkoitukseni ei ole provota. Tää asia mietityttää mua aina välillä ja tällä palstalla vois syntyäkin keskustelua.

Monet ihmiset sanoo että jos he eivät voi saada omaa biologista lasta, niin sitten eivät halua lapsia ollenkaan. Ymmärrän sen että adoptio on kallista ja sen takia moni hylkää sen vaihtoehtona. Mutta miten se biologisesti oma lapsi on tärkeämpi, kuin se että antaisi kodin jollekin hylätylle ja yksinäiselle lapselle? Mikä on jutun ydin? Mikä on motiivina lapsen hankintaan tuolloin?

Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

jos adoptiolapsi ei ole sylivauva, lapsi on yleensä jo nähnyt ja kokenut jo vaikka mitä ja traumat ja häiriökäyttäytyminen on valitettavan yleistä.. lisäksi adoptioprosessi on todella pitkä.

Vierailija

Tiedätkö millainen prosessi adoptio on? Kaikki mahdolliset testit ja kyselyt uuvuttavan ihmistä. Haluaisitko sinä kertoa jokaiseen yksityiselämääsi koskevaan kysymykseen, saatika vastaamalla "väärin" adoptio voi viivästyi/peruuntua. Satoja kysymyksiä sinun ja miehesi yksityiselämästä, kuinka usein tiskaatte astioita, käyttekö yhdessä saunassa tai kuinka usein teillä on seksiä.

Vierailija

Adoptiossa motiivit pitäisi olla samat, kun biologisen lapsen hankinnassa. Eli ei niin, että autanpa tässä köyhää lasta päästämällä hänet asumaan länsimaihin, ja kustannan koulutukset yms. Kylläpä olen hyvä ihminen, kun pelastin orporaukan kadulta.

Auttaa voi ihan muilla keinoilla, esim. menemällä vapaaehtoiseksi pakolaiskeskuksiin, antamalla rahaa, keräämällä SPR:lle pyydettyjä tavaroita yms.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Adoptiossa motiivit pitäisi olla samat, kun biologisen lapsen hankinnassa. Eli ei niin, että autanpa tässä köyhää lasta päästämällä hänet asumaan länsimaihin, ja kustannan koulutukset yms. Kylläpä olen hyvä ihminen, kun pelastin orporaukan kadulta.

Auttaa voi ihan muilla keinoilla, esim. menemällä vapaaehtoiseksi pakolaiskeskuksiin, antamalla rahaa, keräämällä SPR:lle pyydettyjä tavaroita yms.

Hyvin kirjoitettu. Jos on sellainen sisäinen tunne, että lapsen adoptoiminen ei tunnu omalta, siihen ei kannata ryhtyä. Lisäksi adoptoiminen on henkisesti paljon kuormittavampaa ja adoptioon annetuilla lapsilla usein erityistarpeita.

Vierailija

Samaa oon pohtinu. Monelle lapsi on se elämän tarkoitus ja luulisi että olisi valmis käymään kovankin haasteen läpi

Vierailija

Koska adoptio prosessina on niin vaivalloinen, uuvuttava ja vastenmielinen että pitää oikeasti haluta sitä adoptiovanhemmuutta, jotta sen jaksaa. Ei se ole mikään että nokun omia en saa, niin pistämpä paperit vetämään, otan sit sen adoptiolapsen eli "kakkosvaihtoehdon". Lisäksi adoptio avoparina ei ole mahdollinen, iän pitää olla tietyssä haarukassa, terveydentilan moitteeton, jos taustalla/historiassa esim masennusta, on se pitkä miinus jollei jopa estävä tekijä. Jne, jne.. Kaikki tämä on tietysti lapsen kannalta ajateltua ja siten perusteltua, mutta olo on kuin pahemmankin luokan rikollisella ristikuulustelussa kun istut arvioinneissa ja pyydät suositteluja tutuilta ja sukulaisilta. Tämän lisäksi sitten se että ulkomailta adoptoidessa näkyy aina lapsestasi se että hän on muualta. Aiheeseen liittyvät kyselyt, jotka kestävät vuosia ja lopulta lapsi itsekin kiinnostuu taustastaan ja miettii mistä hän on jne. Ei mitään yhdentekevää. Suomessa lapsia annetaan adoptioon taas harvoin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Samaa oon pohtinu. Monelle lapsi on se elämän tarkoitus ja luulisi että olisi valmis käymään kovankin haasteen läpi

No löytyykö tämän ketjun viesteistä vastausta pohdintaasi?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Adoptiossa motiivit pitäisi olla samat, kun biologisen lapsen hankinnassa. Eli ei niin, että autanpa tässä köyhää lasta päästämällä hänet asumaan länsimaihin, ja kustannan koulutukset yms. Kylläpä olen hyvä ihminen, kun pelastin orporaukan kadulta.

Auttaa voi ihan muilla keinoilla, esim. menemällä vapaaehtoiseksi pakolaiskeskuksiin, antamalla rahaa, keräämällä SPR:lle pyydettyjä tavaroita yms.

Tiedän tämän. Tärkeimpänä pitää olla että "haluan lapsen". Mutta tämä ei nyt vastaa siihen alkuperäiseen kysymykseen: mikä ero?

-ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään että nokun omia en saa, niin pistämpä paperit vetämään, otan sit sen adoptiolapsen eli "kakkosvaihtoehdon".

Miksi ne omat on etusijalla? Miksi adoptio olisi kakkosvaihtoehto? Lapsia nekin on

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos on sellainen sisäinen tunne, että lapsen adoptoiminen ei tunnu omalta, siihen ei kannata ryhtyä..

Miksei se tunnu omalta?

Vierailija

Koska adoptiovanhempien kriteerit äidiksi ja isäksi ovat niin älyttömät, että jos lasten hankintaa (omien biologisten) edeltäisi kaikilla samanlaiset ristikuulustelut ja vuosien odottelut kotikäynteineen ja lopulta arvio kyvyistäsi vanhempina, joka joko poistaisi lisääntymisoikeuden tai poistaisi sen, syntyisi Suomessa 500 lasta vuodessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mikään että nokun omia en saa, niin pistämpä paperit vetämään, otan sit sen adoptiolapsen eli "kakkosvaihtoehdon".

Miksi ne omat on etusijalla? Miksi adoptio olisi kakkosvaihtoehto? Lapsia nekin on

Sitä kun ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, miten hän tämän asian kokee. Se, että ei tunne adoptiota omakseen, on kyllä vahva vihje siihen suuntaan, että adoptioon ei kannata ryhtyä.

Vierailija

En ikinä adoptoisi. Uskomatonta, että vielä vuonna 2015 primitiivinen lisääntymisvietti ja sosiaalinen lisääntymisen paine menee järkiperäisen ajattelun edelle. Ymmärrän sen, että moni haluaa lapsia, mutta se, että elämällä ei ole minkäänlaista tarkoitusta ilman niitä, niin voi voi... 

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat