Miksei monet halua adoptoida jos ei voi saada omaa biologista lasta?

???

jos adoptiolapsi ei ole sylivauva, lapsi on yleensä jo nähnyt ja kokenut jo vaikka mitä ja traumat ja häiriökäyttäytyminen on valitettavan yleistä.. lisäksi adoptioprosessi on todella pitkä.

Tiedätkö millainen prosessi adoptio on? Kaikki mahdolliset testit ja kyselyt uuvuttavan ihmistä. Haluaisitko sinä kertoa jokaiseen yksityiselämääsi koskevaan kysymykseen, saatika vastaamalla "väärin" adoptio voi viivästyi/peruuntua. Satoja kysymyksiä sinun ja miehesi yksityiselämästä, kuinka usein tiskaatte astioita, käyttekö yhdessä saunassa tai kuinka usein teillä on seksiä.

Liian vaikeaa, aikaavievää ja kallista.

Adoptiossa motiivit pitäisi olla samat, kun biologisen lapsen hankinnassa. Eli ei niin, että autanpa tässä köyhää lasta päästämällä hänet asumaan länsimaihin, ja kustannan koulutukset yms. Kylläpä olen hyvä ihminen, kun pelastin orporaukan kadulta.

Auttaa voi ihan muilla keinoilla, esim. menemällä vapaaehtoiseksi pakolaiskeskuksiin, antamalla rahaa, keräämällä SPR:lle pyydettyjä tavaroita yms.

Vierailija kirjoitti:

Adoptiossa motiivit pitäisi olla samat, kun biologisen lapsen hankinnassa. Eli ei niin, että autanpa tässä köyhää lasta päästämällä hänet asumaan länsimaihin, ja kustannan koulutukset yms. Kylläpä olen hyvä ihminen, kun pelastin orporaukan kadulta.

Auttaa voi ihan muilla keinoilla, esim. menemällä vapaaehtoiseksi pakolaiskeskuksiin, antamalla rahaa, keräämällä SPR:lle pyydettyjä tavaroita yms.

Hyvin kirjoitettu. Jos on sellainen sisäinen tunne, että lapsen adoptoiminen ei tunnu omalta, siihen ei kannata ryhtyä. Lisäksi adoptoiminen on henkisesti paljon kuormittavampaa ja adoptioon annetuilla lapsilla usein erityistarpeita.

Samaa oon pohtinu. Monelle lapsi on se elämän tarkoitus ja luulisi että olisi valmis käymään kovankin haasteen läpi

Koska adoptio prosessina on niin vaivalloinen, uuvuttava ja vastenmielinen että pitää oikeasti haluta sitä adoptiovanhemmuutta, jotta sen jaksaa. Ei se ole mikään että nokun omia en saa, niin pistämpä paperit vetämään, otan sit sen adoptiolapsen eli "kakkosvaihtoehdon". Lisäksi adoptio avoparina ei ole mahdollinen, iän pitää olla tietyssä haarukassa, terveydentilan moitteeton, jos taustalla/historiassa esim masennusta, on se pitkä miinus jollei jopa estävä tekijä. Jne, jne.. Kaikki tämä on tietysti lapsen kannalta ajateltua ja siten perusteltua, mutta olo on kuin pahemmankin luokan rikollisella ristikuulustelussa kun istut arvioinneissa ja pyydät suositteluja tutuilta ja sukulaisilta. Tämän lisäksi sitten se että ulkomailta adoptoidessa näkyy aina lapsestasi se että hän on muualta. Aiheeseen liittyvät kyselyt, jotka kestävät vuosia ja lopulta lapsi itsekin kiinnostuu taustastaan ja miettii mistä hän on jne. Ei mitään yhdentekevää. Suomessa lapsia annetaan adoptioon taas harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Samaa oon pohtinu. Monelle lapsi on se elämän tarkoitus ja luulisi että olisi valmis käymään kovankin haasteen läpi

No löytyykö tämän ketjun viesteistä vastausta pohdintaasi?

Vierailija kirjoitti:

Adoptiossa motiivit pitäisi olla samat, kun biologisen lapsen hankinnassa. Eli ei niin, että autanpa tässä köyhää lasta päästämällä hänet asumaan länsimaihin, ja kustannan koulutukset yms. Kylläpä olen hyvä ihminen, kun pelastin orporaukan kadulta.

Auttaa voi ihan muilla keinoilla, esim. menemällä vapaaehtoiseksi pakolaiskeskuksiin, antamalla rahaa, keräämällä SPR:lle pyydettyjä tavaroita yms.

Tiedän tämän. Tärkeimpänä pitää olla että "haluan lapsen". Mutta tämä ei nyt vastaa siihen alkuperäiseen kysymykseen: mikä ero?

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään että nokun omia en saa, niin pistämpä paperit vetämään, otan sit sen adoptiolapsen eli "kakkosvaihtoehdon".

Miksi ne omat on etusijalla? Miksi adoptio olisi kakkosvaihtoehto? Lapsia nekin on

Vierailija kirjoitti:

Jos on sellainen sisäinen tunne, että lapsen adoptoiminen ei tunnu omalta, siihen ei kannata ryhtyä..

Miksei se tunnu omalta?

Koska adoptiovanhempien kriteerit äidiksi ja isäksi ovat niin älyttömät, että jos lasten hankintaa (omien biologisten) edeltäisi kaikilla samanlaiset ristikuulustelut ja vuosien odottelut kotikäynteineen ja lopulta arvio kyvyistäsi vanhempina, joka joko poistaisi lisääntymisoikeuden tai poistaisi sen, syntyisi Suomessa 500 lasta vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään että nokun omia en saa, niin pistämpä paperit vetämään, otan sit sen adoptiolapsen eli "kakkosvaihtoehdon".

 

Miksi ne omat on etusijalla? Miksi adoptio olisi kakkosvaihtoehto? Lapsia nekin on

Sitä kun ei voi toisen ihmisen puolesta päättää, miten hän tämän asian kokee. Se, että ei tunne adoptiota omakseen, on kyllä vahva vihje siihen suuntaan, että adoptioon ei kannata ryhtyä.

En ikinä adoptoisi. Uskomatonta, että vielä vuonna 2015 primitiivinen lisääntymisvietti ja sosiaalinen lisääntymisen paine menee järkiperäisen ajattelun edelle. Ymmärrän sen, että moni haluaa lapsia, mutta se, että elämällä ei ole minkäänlaista tarkoitusta ilman niitä, niin voi voi... 

Vierailija kirjoitti:

En ikinä adoptoisi. Uskomatonta, että vielä vuonna 2015 primitiivinen lisääntymisvietti ja sosiaalinen lisääntymisen paine menee järkiperäisen ajattelun edelle. Ymmärrän sen, että moni haluaa lapsia, mutta se, että elämällä ei ole minkäänlaista tarkoitusta ilman niitä, niin voi voi... 

Mikähän tämänkin viestin pointti mahtoi olla...

Vierailija kirjoitti:

Adoptiossa motiivit pitäisi olla samat, kun biologisen lapsen hankinnassa. Eli ei niin, että autanpa tässä köyhää lasta päästämällä hänet asumaan länsimaihin, ja kustannan koulutukset yms. Kylläpä olen hyvä ihminen, kun pelastin orporaukan kadulta.

Poislukien Angelina "Gonna catch them all" Jolie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään että nokun omia en saa, niin pistämpä paperit vetämään, otan sit sen adoptiolapsen eli "kakkosvaihtoehdon".

 

Miksi ne omat on etusijalla? Miksi adoptio olisi kakkosvaihtoehto? Lapsia nekin on

No etkö juuri sanonut että jollei omia saa, niin miksi ei sitten adoptoisi? Eli omia lapsia on yritetty ja todettu ettei onnistu (vaihtoehto nro 1) joten miksipä en adoptoisi (vaihtoehto nro 2)? Kommentoin siis aloittajan viestiä. Mutta uskon kyllä sellaisiakin ihmisiä olevan, jotka adoptoivat suoraan. Jos mietitään kansainvälisesti, niin kaikissa maissa ei voi adoptoida jos omia lapsia pystyy saamaan.

Luulempa että ap on jotenkin älyllisesti vajaavainen, tai trolli. Ei kukaan ole niin tyhmä että olettaisi että tästä aiheesta olisi jokin ihmisten yhteinen linja. Lisäksi ap alapeukuttaa kaikki vastaukset koska on oman kantansa jo päättänyt. Joten poistun.

Aloituksesta näkee selvästi, ettei ap:llä ole aavistustakaan siitä, millainen adoptioprosessi on. Mutta ei se mitään, ei toki tarvitsekaan olla.