Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku heittää ton ssss:n ulos täältä?
22.11.2015 |
Välillä se kuulostaa trollilta mutta valitettavasti taitaa olla tosissaan. Mun mielestä tommosta ei vaan tarvita tänne. Ei sitä täältä käsin voi edes auttaa niin käy vaan sääliksi koko ihminen.
Kommentit (40)
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai sinä väität vieläkin että et ole sairas? Sinä olet kirjottanut tällasen viestin:
"Ajattelin oksentamista pitkään ennen kuin tein niin. Minäkään en ahmi, mutta jos sorrun syömään jotain todella lihottavaa, oksennan sen. Vältän parhaani mukaan tekemästä tätä, koska se ei ole hyväksi hampaille."Tuo on epätavallista, mutta helppo ja nopea tapa hallita painoa. Äitilläni oli tapana pureskella epäterveellistä ruokaa ja sylkeä se. Opin sen häneltä enkä kai siksi osaa ajatella sen olevan epätervettä. Pureskelin&syljin aikaisemmin mutta nyt se on kääntynyt tuohon.
Tuo on myös sairas ja epäterveellinen tapa. Vahingoittaa hampaita ja ruokatorvea sekä aiheuttaa närästystä. Olet siis perinyt syömishäiriön äidiltäsi. Se selittää paljon. Aion silti ilmiantaa viestejäsi jatkossakin ja suositella ylläpidolle tunnuksesi sulkemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Suurinta ärsytystä on varmasti aiheuttanut (vissiin jo poistettu?) ketjuni "naiselle paras paino on vähintään pituus-120". Sain paaaaljon vihaisia kommentteja.
- - -
Haluan pahoitella, jos olet jotakin mielipiteilläni päätynyt loukkaamaan, ilmeisesti ainakin ap:ta.Ohis, mutta ketju oli "naiselle paras paino on pituus-120" .
Joo, mutta aloituksessa annoin ymmärtää, että vähintään.
Etpä muuten antanut.
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai sinä väität vieläkin että et ole sairas? Sinä olet kirjottanut tällasen viestin:
"Ajattelin oksentamista pitkään ennen kuin tein niin. Minäkään en ahmi, mutta jos sorrun syömään jotain todella lihottavaa, oksennan sen. Vältän parhaani mukaan tekemästä tätä, koska se ei ole hyväksi hampaille."Tuo on epätavallista, mutta helppo ja nopea tapa hallita painoa. Äitilläni oli tapana pureskella epäterveellistä ruokaa ja sylkeä se. Opin sen häneltä enkä kai siksi osaa ajatella sen olevan epätervettä. Pureskelin&syljin aikaisemmin mutta nyt se on kääntynyt tuohon.
Tuo on myös sairas ja epäterveellinen tapa. Vahingoittaa hampaita ja ruokatorvea sekä aiheuttaa närästystä. Olet siis perinyt syömishäiriön äidiltäsi. Se selittää paljon. Aion silti ilmiantaa viestejäsi jatkossakin ja suositella ylläpidolle tunnuksesi sulkemista.
Samoin teen minä! Tyypin kirjoittelu siinä ketjussa, jossa äiti oli huolissaan syömishäiriöisestä tyttärestään karisti viimeiset myötätunnot. Yritti oikein yllyttää muita samaan ja saada äitiä olemaan välittämättä. Väittää ettei muka yritä levittää ideologiaansa, mutta kyllähän nuo viestit kertovat jostain ihan muussa!
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurinta ärsytystä on varmasti aiheuttanut (vissiin jo poistettu?) ketjuni "naiselle paras paino on vähintään pituus-120". Sain paaaaljon vihaisia kommentteja.
I wonder why 😂😂
T. 152cm jonka tavoitepaino mielestäsi olisi 32 kg.
Okei, ketjun myötä tajusin kyllä myöhemmin ettei se kaikille, etenkään todella lyhyille, sovi. 32kg ei kai ole aikuisen paino.
Orly?
Oletko nyt siis ymmärtänyt, että kirjoittelusi ei ehkä kumpua ihan terveeltä pohjalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt siis ymmärtänyt, että kirjoittelusi ei ehkä kumpua ihan terveeltä pohjalta?
Olen.
Tosi hyvä juttu. Sitten en enää ilmianna viestejäsi, vaan haluan tarjota sulle tukea, jos vain sitä kaipaat. Täältä löytyy kyllä ihmisiä, joilta saa tukea, vertaistukea ja neuvojakin, jos vain semmoista haluat. Kuulostaa hyvältä, että olet tämän asian ymmärtänyt. Miltä se tuntuu?
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai sinä väität vieläkin että et ole sairas? Sinä olet kirjottanut tällasen viestin:
"Ajattelin oksentamista pitkään ennen kuin tein niin. Minäkään en ahmi, mutta jos sorrun syömään jotain todella lihottavaa, oksennan sen. Vältän parhaani mukaan tekemästä tätä, koska se ei ole hyväksi hampaille."Tuo on epätavallista, mutta helppo ja nopea tapa hallita painoa. Äitilläni oli tapana pureskella epäterveellistä ruokaa ja sylkeä se. Opin sen häneltä enkä kai siksi osaa ajatella sen olevan epätervettä. Pureskelin&syljin aikaisemmin mutta nyt se on kääntynyt tuohon.
Tuo on myös sairas ja epäterveellinen tapa. Vahingoittaa hampaita ja ruokatorvea sekä aiheuttaa närästystä. Olet siis perinyt syömishäiriön äidiltäsi. Se selittää paljon. Aion silti ilmiantaa viestejäsi jatkossakin ja suositella ylläpidolle tunnuksesi sulkemista.
Voit tehdä niin. Minun on aika kantaa vastuu kirjoitteluistani.
Tarkoitatko todella tuota vai kirjoitatko vain sen mitä muut tahtovat lukea ja jatkat kuten ennenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt siis ymmärtänyt, että kirjoittelusi ei ehkä kumpua ihan terveeltä pohjalta?
Olen.
Tosi hyvä juttu. Sitten en enää ilmianna viestejäsi, vaan haluan tarjota sulle tukea, jos vain sitä kaipaat. Täältä löytyy kyllä ihmisiä, joilta saa tukea, vertaistukea ja neuvojakin, jos vain semmoista haluat. Kuulostaa hyvältä, että olet tämän asian ymmärtänyt. Miltä se tuntuu?
Rehellisesti, en ole tuntenut mitään pitkään aikaan. Kaikki mitä voin ajatella, on se, että haluan laihtua terveellisesti mutta aina kuitenkin päädyn tekemään jotain typerää. Näen kyllä välillä, mitä teen väärin, mutten pysty muuttamaan sitä. En voi puhua tästä kenenkään kanssa, sillä kukaan ei ymmärrä! Enkä edes uskaltaisi, sillä asian myöntäminen muille kuin itselleni on vaikeaa.
Kyllä ymmärtää! Mäkin ymmärrän, vaikka itselläni ei ole syömishäiriöstä minkäänlaista kokemusta. Syömishäiriö on sairaus ja sen takia olet jatkuvassa ristiriidassa (haluat laihtua terveellisesti, mutta teet kuitenkin kaikkea tyhmää). Jos parannut, huomaat, että tarvetta laihduttamiseen ei olekaan.
-
Olet ottanut ison askeleen, kun olet myöntänyt asian itsellesi. Se on hyvä alku. Oletko koskaan käynyt Syömishäiriöliitto Sylin keskustelupalstalla? En tiedä, miten aktiivinen se on, olen joskus vuosia sitten siellä käynyt.
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurinta ärsytystä on varmasti aiheuttanut (vissiin jo poistettu?) ketjuni "naiselle paras paino on vähintään pituus-120". Sain paaaaljon vihaisia kommentteja.
I wonder why 😂😂
T. 152cm jonka tavoitepaino mielestäsi olisi 32 kg.
Aika nerokasta, mulle ihannepaino olisi sitten 55kg, aikalailla sen verran olenkin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt siis ymmärtänyt, että kirjoittelusi ei ehkä kumpua ihan terveeltä pohjalta?
Olen.
Tosi hyvä juttu. Sitten en enää ilmianna viestejäsi, vaan haluan tarjota sulle tukea, jos vain sitä kaipaat. Täältä löytyy kyllä ihmisiä, joilta saa tukea, vertaistukea ja neuvojakin, jos vain semmoista haluat. Kuulostaa hyvältä, että olet tämän asian ymmärtänyt. Miltä se tuntuu?
Rehellisesti, en ole tuntenut mitään pitkään aikaan. Kaikki mitä voin ajatella, on se, että haluan laihtua terveellisesti mutta aina kuitenkin päädyn tekemään jotain typerää. Näen kyllä välillä, mitä teen väärin, mutten pysty muuttamaan sitä. En voi puhua tästä kenenkään kanssa, sillä kukaan ei ymmärrä! Enkä edes uskaltaisi, sillä asian myöntäminen muille kuin itselleni on vaikeaa.
Kyllä ymmärtää! Mäkin ymmärrän, vaikka itselläni ei ole syömishäiriöstä minkäänlaista kokemusta. Syömishäiriö on sairaus ja sen takia olet jatkuvassa ristiriidassa (haluat laihtua terveellisesti, mutta teet kuitenkin kaikkea tyhmää). Jos parannut, huomaat, että tarvetta laihduttamiseen ei olekaan.
-
Olet ottanut ison askeleen, kun olet myöntänyt asian itsellesi. Se on hyvä alku. Oletko koskaan käynyt Syömishäiriöliitto Sylin keskustelupalstalla? En tiedä, miten aktiivinen se on, olen joskus vuosia sitten siellä käynyt.
Tarvetta laihtumiseen ei ole, mutta laihuusihanteeni on jotain, mikä ei tule koskaan muuttumaan. Se oli minulla kauan ennen kuin edes tiesin, mitä laihduttaminen on tai ennen kuin osasin olla tyytymätön vartalooni.
En ole käynyt.
Mäpä veikkaan, että laihuusihanteesi olet perinyt äidiltäsi. Mulla on hyvä ystävä, jonka miehen suvussa on useita syömishäiriöitä (myös miehiä) - ne nimittäin periytyvät helposti, jos ketjua ei yritä katkaista. Kyllä on täysin mahdollista päästä eroon siitä ihanteesta, ihmismieli on todella sopeutuvainen.
-
Miten vanha olet? Kysyn tätä siksi, että voisin yrittää suositella sinulle jotain paikkaa, josta voisit aloittaa tiesi parantumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt siis ymmärtänyt, että kirjoittelusi ei ehkä kumpua ihan terveeltä pohjalta?
Olen.
Tosi hyvä juttu. Sitten en enää ilmianna viestejäsi, vaan haluan tarjota sulle tukea, jos vain sitä kaipaat. Täältä löytyy kyllä ihmisiä, joilta saa tukea, vertaistukea ja neuvojakin, jos vain semmoista haluat. Kuulostaa hyvältä, että olet tämän asian ymmärtänyt. Miltä se tuntuu?
Rehellisesti, en ole tuntenut mitään pitkään aikaan. Kaikki mitä voin ajatella, on se, että haluan laihtua terveellisesti mutta aina kuitenkin päädyn tekemään jotain typerää. Näen kyllä välillä, mitä teen väärin, mutten pysty muuttamaan sitä. En voi puhua tästä kenenkään kanssa, sillä kukaan ei ymmärrä! Enkä edes uskaltaisi, sillä asian myöntäminen muille kuin itselleni on vaikeaa.
Kyllä ymmärtää! Mäkin ymmärrän, vaikka itselläni ei ole syömishäiriöstä minkäänlaista kokemusta. Syömishäiriö on sairaus ja sen takia olet jatkuvassa ristiriidassa (haluat laihtua terveellisesti, mutta teet kuitenkin kaikkea tyhmää). Jos parannut, huomaat, että tarvetta laihduttamiseen ei olekaan.
-
Olet ottanut ison askeleen, kun olet myöntänyt asian itsellesi. Se on hyvä alku. Oletko koskaan käynyt Syömishäiriöliitto Sylin keskustelupalstalla? En tiedä, miten aktiivinen se on, olen joskus vuosia sitten siellä käynyt.
Tarvetta laihtumiseen ei ole, mutta laihuusihanteeni on jotain, mikä ei tule koskaan muuttumaan. Se oli minulla kauan ennen kuin edes tiesin, mitä laihduttaminen on tai ennen kuin osasin olla tyytymätön vartalooni.
En ole käynyt.
Mäpä veikkaan, että laihuusihanteesi olet perinyt äidiltäsi. Mulla on hyvä ystävä, jonka miehen suvussa on useita syömishäiriöitä (myös miehiä) - ne nimittäin periytyvät helposti, jos ketjua ei yritä katkaista. Kyllä on täysin mahdollista päästä eroon siitä ihanteesta, ihmismieli on todella sopeutuvainen.
-
Miten vanha olet? Kysyn tätä siksi, että voisin yrittää suositella sinulle jotain paikkaa, josta voisit aloittaa tiesi parantumiseen.
Ehkä pieniltä osin äidiltä, mutta hyvin suuri osa tulee siitä, kun rakastan muotia ja siltä, miltä kauniit vaatteet näyttävät laihan päällä. Äitini ei ole koskaan ollut kiinnostunut pinnallisuudesta samalla tavalla kuin minä.
Olen 19.
Kyllä mä ymmärrän tuon, mutta sen lisäksi, että on asioita, joita ihailemme (ja esim. haluaisimme itse olla ihailemiemme asioiden kaltaisia), on myös realiteettejä. Ja realiteettien mukaan ihmisen ei ole hyvä olla kauhean laiha. Siinä, minkä painoinen on hyvä olla, on yksilöllisiä eroja. Mun mies esimerkiksi on tosi hoikka (BMI 19), vaikka hän syö isoja määriä ja esim. juo olutta joka päivä (ei siis enempää kuin yhden ykkös- tai kakkosoluen illalla ja viikonloppuna pari kolmosolutta, mutta kuitenkin JOKA PÄIVÄ, siitähän tulee tosi paljon kaloreita), mä taas olen tukevampi, vaikka syön vähemmän ja terveellisesti, enkä todellakaan juo jotain olutta joka päivä. Me itse asiassa painetaan saman verran, vaikka mies on 20 cm pitempi - silti mäkin olen normaalipainoinen.
-
No joo, siis yritän muodostaa jonkinlaisen pointin: keho tahtoo tiettyyn painoon. Yleensä keho ei halua olla erityisen laiha. Miksi? Koska se ei ole keholle edullista. Esim. vakavammat sairaudet kuihduttavat kehoa, jos sillä ei ole energiavarantoja omasta takaa. Ymmärrän, että sinä puhut kauneusihanteesta ja minä siitä, mitä keho haluaa ja miten se toimii, mutta tämä jälkimmäinenkin asia pitää ottaa huomioon. Sinä elät sen oman kehosi kanssa, tulet elämään vielä kauan, ja jos pidät sitä huonosti, kärsit seuraukset tulevaisuudessa. Kyllä mä entisenä nuorena ihmisenä ymmärrän, että sinun iässäsi tämä ei ole asia, jota kauheasti ajattelee, mutta kerronpa nyt kuitenkin tämän, kun se on mielessäni.
-
Kysyn vielä, että oletko vielä lukiossa vai opiskeletko/oletko työelämässä? Haluaisin mielelläni auttaa sinua miettimään vaihtoehtoja, miten voisit saada itsellesi apua.
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt siis ymmärtänyt, että kirjoittelusi ei ehkä kumpua ihan terveeltä pohjalta?
Olen.
Tosi hyvä juttu. Sitten en enää ilmianna viestejäsi, vaan haluan tarjota sulle tukea, jos vain sitä kaipaat. Täältä löytyy kyllä ihmisiä, joilta saa tukea, vertaistukea ja neuvojakin, jos vain semmoista haluat. Kuulostaa hyvältä, että olet tämän asian ymmärtänyt. Miltä se tuntuu?
Rehellisesti, en ole tuntenut mitään pitkään aikaan. Kaikki mitä voin ajatella, on se, että haluan laihtua terveellisesti mutta aina kuitenkin päädyn tekemään jotain typerää. Näen kyllä välillä, mitä teen väärin, mutten pysty muuttamaan sitä. En voi puhua tästä kenenkään kanssa, sillä kukaan ei ymmärrä! Enkä edes uskaltaisi, sillä asian myöntäminen muille kuin itselleni on vaikeaa.
Kyllä ymmärtää! Mäkin ymmärrän, vaikka itselläni ei ole syömishäiriöstä minkäänlaista kokemusta. Syömishäiriö on sairaus ja sen takia olet jatkuvassa ristiriidassa (haluat laihtua terveellisesti, mutta teet kuitenkin kaikkea tyhmää). Jos parannut, huomaat, että tarvetta laihduttamiseen ei olekaan.
-
Olet ottanut ison askeleen, kun olet myöntänyt asian itsellesi. Se on hyvä alku. Oletko koskaan käynyt Syömishäiriöliitto Sylin keskustelupalstalla? En tiedä, miten aktiivinen se on, olen joskus vuosia sitten siellä käynyt.
Tarvetta laihtumiseen ei ole, mutta laihuusihanteeni on jotain, mikä ei tule koskaan muuttumaan. Se oli minulla kauan ennen kuin edes tiesin, mitä laihduttaminen on tai ennen kuin osasin olla tyytymätön vartalooni.
En ole käynyt.
Mäpä veikkaan, että laihuusihanteesi olet perinyt äidiltäsi. Mulla on hyvä ystävä, jonka miehen suvussa on useita syömishäiriöitä (myös miehiä) - ne nimittäin periytyvät helposti, jos ketjua ei yritä katkaista. Kyllä on täysin mahdollista päästä eroon siitä ihanteesta, ihmismieli on todella sopeutuvainen.
-
Miten vanha olet? Kysyn tätä siksi, että voisin yrittää suositella sinulle jotain paikkaa, josta voisit aloittaa tiesi parantumiseen.
Ehkä pieniltä osin äidiltä, mutta hyvin suuri osa tulee siitä, kun rakastan muotia ja siltä, miltä kauniit vaatteet näyttävät laihan päällä. Äitini ei ole koskaan ollut kiinnostunut pinnallisuudesta samalla tavalla kuin minä.
Olen 19.
Kyllä mä ymmärrän tuon, mutta sen lisäksi, että on asioita, joita ihailemme (ja esim. haluaisimme itse olla ihailemiemme asioiden kaltaisia), on myös realiteettejä. Ja realiteettien mukaan ihmisen ei ole hyvä olla kauhean laiha. Siinä, minkä painoinen on hyvä olla, on yksilöllisiä eroja. Mun mies esimerkiksi on tosi hoikka (BMI 19), vaikka hän syö isoja määriä ja esim. juo olutta joka päivä (ei siis enempää kuin yhden ykkös- tai kakkosoluen illalla ja viikonloppuna pari kolmosolutta, mutta kuitenkin JOKA PÄIVÄ, siitähän tulee tosi paljon kaloreita), mä taas olen tukevampi, vaikka syön vähemmän ja terveellisesti, enkä todellakaan juo jotain olutta joka päivä. Me itse asiassa painetaan saman verran, vaikka mies on 20 cm pitempi - silti mäkin olen normaalipainoinen.
-
No joo, siis yritän muodostaa jonkinlaisen pointin: keho tahtoo tiettyyn painoon. Yleensä keho ei halua olla erityisen laiha. Miksi? Koska se ei ole keholle edullista. Esim. vakavammat sairaudet kuihduttavat kehoa, jos sillä ei ole energiavarantoja omasta takaa. Ymmärrän, että sinä puhut kauneusihanteesta ja minä siitä, mitä keho haluaa ja miten se toimii, mutta tämä jälkimmäinenkin asia pitää ottaa huomioon. Sinä elät sen oman kehosi kanssa, tulet elämään vielä kauan, ja jos pidät sitä huonosti, kärsit seuraukset tulevaisuudessa. Kyllä mä entisenä nuorena ihmisenä ymmärrän, että sinun iässäsi tämä ei ole asia, jota kauheasti ajattelee, mutta kerronpa nyt kuitenkin tämän, kun se on mielessäni.
-
Kysyn vielä, että oletko vielä lukiossa vai opiskeletko/oletko työelämässä? Haluaisin mielelläni auttaa sinua miettimään vaihtoehtoja, miten voisit saada itsellesi apua.
Ymmärrän kyllä tuon, en vain pidä sitä tärkeänä vaikka pitäisi pitää.
Olen lukiossa.
Näin mä oletankin. Nimittäin siksi, että sulla on syömishäiriö ja näet asiat syömishäiriön läpi, ja toisaalta siksi, että olet nuori. Ei nuorena vielä pysty (eikä yleensä kauheasti edes tarvitse) miettimään, millaista tämän kehon kanssa on sitten vanhempana.
-
Suosittelisin nyt sulle käyntiä kuraattorin tai kouluterveydenhoitajan luona. Sanoit, että asia tuntuu vaikealta myöntää toiselle ihmiselle, joten kannattaa ehkä miettiä etukäteen, mitä sanot. Voisit esimerkiksi kertoa siitä, että tunnet näiden laihdutusjuttujen hallitsevan sinua (näin tekstistäsi tulkitsin), että haluaisit elää terveellisesti, mutta se ei oikein onnistu. Kuulostaisko semmoiselta asialta, jonka voisit toteuttaa? Sanoisin, että yleislääkärille ei kannata lähteä, ellei nyt sitten koululääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt siis ymmärtänyt, että kirjoittelusi ei ehkä kumpua ihan terveeltä pohjalta?
Olen.
Tosi hyvä juttu. Sitten en enää ilmianna viestejäsi, vaan haluan tarjota sulle tukea, jos vain sitä kaipaat. Täältä löytyy kyllä ihmisiä, joilta saa tukea, vertaistukea ja neuvojakin, jos vain semmoista haluat. Kuulostaa hyvältä, että olet tämän asian ymmärtänyt. Miltä se tuntuu?
Rehellisesti, en ole tuntenut mitään pitkään aikaan. Kaikki mitä voin ajatella, on se, että haluan laihtua terveellisesti mutta aina kuitenkin päädyn tekemään jotain typerää. Näen kyllä välillä, mitä teen väärin, mutten pysty muuttamaan sitä. En voi puhua tästä kenenkään kanssa, sillä kukaan ei ymmärrä! Enkä edes uskaltaisi, sillä asian myöntäminen muille kuin itselleni on vaikeaa.
Kyllä ymmärtää! Mäkin ymmärrän, vaikka itselläni ei ole syömishäiriöstä minkäänlaista kokemusta. Syömishäiriö on sairaus ja sen takia olet jatkuvassa ristiriidassa (haluat laihtua terveellisesti, mutta teet kuitenkin kaikkea tyhmää). Jos parannut, huomaat, että tarvetta laihduttamiseen ei olekaan.
-
Olet ottanut ison askeleen, kun olet myöntänyt asian itsellesi. Se on hyvä alku. Oletko koskaan käynyt Syömishäiriöliitto Sylin keskustelupalstalla? En tiedä, miten aktiivinen se on, olen joskus vuosia sitten siellä käynyt.
Tarvetta laihtumiseen ei ole, mutta laihuusihanteeni on jotain, mikä ei tule koskaan muuttumaan. Se oli minulla kauan ennen kuin edes tiesin, mitä laihduttaminen on tai ennen kuin osasin olla tyytymätön vartalooni.
En ole käynyt.
Mäpä veikkaan, että laihuusihanteesi olet perinyt äidiltäsi. Mulla on hyvä ystävä, jonka miehen suvussa on useita syömishäiriöitä (myös miehiä) - ne nimittäin periytyvät helposti, jos ketjua ei yritä katkaista. Kyllä on täysin mahdollista päästä eroon siitä ihanteesta, ihmismieli on todella sopeutuvainen.
-
Miten vanha olet? Kysyn tätä siksi, että voisin yrittää suositella sinulle jotain paikkaa, josta voisit aloittaa tiesi parantumiseen.
Ehkä pieniltä osin äidiltä, mutta hyvin suuri osa tulee siitä, kun rakastan muotia ja siltä, miltä kauniit vaatteet näyttävät laihan päällä. Äitini ei ole koskaan ollut kiinnostunut pinnallisuudesta samalla tavalla kuin minä.
Olen 19.
Kyllä mä ymmärrän tuon, mutta sen lisäksi, että on asioita, joita ihailemme (ja esim. haluaisimme itse olla ihailemiemme asioiden kaltaisia), on myös realiteettejä. Ja realiteettien mukaan ihmisen ei ole hyvä olla kauhean laiha. Siinä, minkä painoinen on hyvä olla, on yksilöllisiä eroja. Mun mies esimerkiksi on tosi hoikka (BMI 19), vaikka hän syö isoja määriä ja esim. juo olutta joka päivä (ei siis enempää kuin yhden ykkös- tai kakkosoluen illalla ja viikonloppuna pari kolmosolutta, mutta kuitenkin JOKA PÄIVÄ, siitähän tulee tosi paljon kaloreita), mä taas olen tukevampi, vaikka syön vähemmän ja terveellisesti, enkä todellakaan juo jotain olutta joka päivä. Me itse asiassa painetaan saman verran, vaikka mies on 20 cm pitempi - silti mäkin olen normaalipainoinen.
-
No joo, siis yritän muodostaa jonkinlaisen pointin: keho tahtoo tiettyyn painoon. Yleensä keho ei halua olla erityisen laiha. Miksi? Koska se ei ole keholle edullista. Esim. vakavammat sairaudet kuihduttavat kehoa, jos sillä ei ole energiavarantoja omasta takaa. Ymmärrän, että sinä puhut kauneusihanteesta ja minä siitä, mitä keho haluaa ja miten se toimii, mutta tämä jälkimmäinenkin asia pitää ottaa huomioon. Sinä elät sen oman kehosi kanssa, tulet elämään vielä kauan, ja jos pidät sitä huonosti, kärsit seuraukset tulevaisuudessa. Kyllä mä entisenä nuorena ihmisenä ymmärrän, että sinun iässäsi tämä ei ole asia, jota kauheasti ajattelee, mutta kerronpa nyt kuitenkin tämän, kun se on mielessäni.
-
Kysyn vielä, että oletko vielä lukiossa vai opiskeletko/oletko työelämässä? Haluaisin mielelläni auttaa sinua miettimään vaihtoehtoja, miten voisit saada itsellesi apua.
Ymmärrän kyllä tuon, en vain pidä sitä tärkeänä vaikka pitäisi pitää.
Olen lukiossa.
Näin mä oletankin. Nimittäin siksi, että sulla on syömishäiriö ja näet asiat syömishäiriön läpi, ja toisaalta siksi, että olet nuori. Ei nuorena vielä pysty (eikä yleensä kauheasti edes tarvitse) miettimään, millaista tämän kehon kanssa on sitten vanhempana.
-
Suosittelisin nyt sulle käyntiä kuraattorin tai kouluterveydenhoitajan luona. Sanoit, että asia tuntuu vaikealta myöntää toiselle ihmiselle, joten kannattaa ehkä miettiä etukäteen, mitä sanot. Voisit esimerkiksi kertoa siitä, että tunnet näiden laihdutusjuttujen hallitsevan sinua (näin tekstistäsi tulkitsin), että haluaisit elää terveellisesti, mutta se ei oikein onnistu. Kuulostaisko semmoiselta asialta, jonka voisit toteuttaa? Sanoisin, että yleislääkärille ei kannata lähteä, ellei nyt sitten koululääkärille.
Tiedän, että pitäisi käydä juttelemassa koulussa jonkun kanssa mutta juttelemaan meneminen on jotain, mitä en saa itseäni yksin tekemään. Olen kerran ajatellut asiaa koulussa, mutta en vain saa vietyä itseäni sinne. Apu on lähellä mutta siihen motivoituminen on taas täysin eri asia. Minulla ei ole sitäkään vaikka halua saattaisi olla.
Mä ymmärrän tuonkin paremmin kuin hyvin. Et ole todellakaan ainoa, joka ajattelee just noin: pitäisi mennä, mutta ei jostain syystä mene. Se johtuu siitä, että ne asiat ovat vaikeita käsitellä, ja kun ne ovat vaikeita, ei halua edes aloittaa. Mutta lupaan sulle, että jo ensimmäinen kerta helpottaa.
-
Tää mun ehdotukseni saattaa nyt kuulostaa oudolta, mutta MLL:llä on lasten ja nuorten auttava puhelin ja chatti - MLL kuulostaa siltä, että se on vain lapsille, mutta nuo palvelut on tarkoitettu kaikille alle 21-vuotiaille. Mitä jos kokeilisit? Oot nyt kirjoittanut mullekin rehellisesti ja suoraan, voisin kuvitella, että sun olisi helppoa puhua tai kirjoittaa tuntemattomalle. Mitä jos kokeilisit? Voisit siitä saada kipinää hakeutua avun piiriin.
Mun pitää nyt mennä, kun kuopukseni heräsi päiväunilta, mutta toivotan paljon tsemppiä. Mieti, mitä ehdotin. Kirjoittele tännekin, kyllä täältä löytyy auttajia - kuten huomaat!
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt siis ymmärtänyt, että kirjoittelusi ei ehkä kumpua ihan terveeltä pohjalta?
Olen.
Tosi hyvä juttu. Sitten en enää ilmianna viestejäsi, vaan haluan tarjota sulle tukea, jos vain sitä kaipaat. Täältä löytyy kyllä ihmisiä, joilta saa tukea, vertaistukea ja neuvojakin, jos vain semmoista haluat. Kuulostaa hyvältä, että olet tämän asian ymmärtänyt. Miltä se tuntuu?
Rehellisesti, en ole tuntenut mitään pitkään aikaan. Kaikki mitä voin ajatella, on se, että haluan laihtua terveellisesti mutta aina kuitenkin päädyn tekemään jotain typerää. Näen kyllä välillä, mitä teen väärin, mutten pysty muuttamaan sitä. En voi puhua tästä kenenkään kanssa, sillä kukaan ei ymmärrä! Enkä edes uskaltaisi, sillä asian myöntäminen muille kuin itselleni on vaikeaa.
Kyllä ymmärtää! Mäkin ymmärrän, vaikka itselläni ei ole syömishäiriöstä minkäänlaista kokemusta. Syömishäiriö on sairaus ja sen takia olet jatkuvassa ristiriidassa (haluat laihtua terveellisesti, mutta teet kuitenkin kaikkea tyhmää). Jos parannut, huomaat, että tarvetta laihduttamiseen ei olekaan.
-
Olet ottanut ison askeleen, kun olet myöntänyt asian itsellesi. Se on hyvä alku. Oletko koskaan käynyt Syömishäiriöliitto Sylin keskustelupalstalla? En tiedä, miten aktiivinen se on, olen joskus vuosia sitten siellä käynyt.
Tarvetta laihtumiseen ei ole, mutta laihuusihanteeni on jotain, mikä ei tule koskaan muuttumaan. Se oli minulla kauan ennen kuin edes tiesin, mitä laihduttaminen on tai ennen kuin osasin olla tyytymätön vartalooni.
En ole käynyt.
Mäpä veikkaan, että laihuusihanteesi olet perinyt äidiltäsi. Mulla on hyvä ystävä, jonka miehen suvussa on useita syömishäiriöitä (myös miehiä) - ne nimittäin periytyvät helposti, jos ketjua ei yritä katkaista. Kyllä on täysin mahdollista päästä eroon siitä ihanteesta, ihmismieli on todella sopeutuvainen.
-
Miten vanha olet? Kysyn tätä siksi, että voisin yrittää suositella sinulle jotain paikkaa, josta voisit aloittaa tiesi parantumiseen.
Ehkä pieniltä osin äidiltä, mutta hyvin suuri osa tulee siitä, kun rakastan muotia ja siltä, miltä kauniit vaatteet näyttävät laihan päällä. Äitini ei ole koskaan ollut kiinnostunut pinnallisuudesta samalla tavalla kuin minä.
Olen 19.
Kyllä mä ymmärrän tuon, mutta sen lisäksi, että on asioita, joita ihailemme (ja esim. haluaisimme itse olla ihailemiemme asioiden kaltaisia), on myös realiteettejä. Ja realiteettien mukaan ihmisen ei ole hyvä olla kauhean laiha. Siinä, minkä painoinen on hyvä olla, on yksilöllisiä eroja. Mun mies esimerkiksi on tosi hoikka (BMI 19), vaikka hän syö isoja määriä ja esim. juo olutta joka päivä (ei siis enempää kuin yhden ykkös- tai kakkosoluen illalla ja viikonloppuna pari kolmosolutta, mutta kuitenkin JOKA PÄIVÄ, siitähän tulee tosi paljon kaloreita), mä taas olen tukevampi, vaikka syön vähemmän ja terveellisesti, enkä todellakaan juo jotain olutta joka päivä. Me itse asiassa painetaan saman verran, vaikka mies on 20 cm pitempi - silti mäkin olen normaalipainoinen.
-
No joo, siis yritän muodostaa jonkinlaisen pointin: keho tahtoo tiettyyn painoon. Yleensä keho ei halua olla erityisen laiha. Miksi? Koska se ei ole keholle edullista. Esim. vakavammat sairaudet kuihduttavat kehoa, jos sillä ei ole energiavarantoja omasta takaa. Ymmärrän, että sinä puhut kauneusihanteesta ja minä siitä, mitä keho haluaa ja miten se toimii, mutta tämä jälkimmäinenkin asia pitää ottaa huomioon. Sinä elät sen oman kehosi kanssa, tulet elämään vielä kauan, ja jos pidät sitä huonosti, kärsit seuraukset tulevaisuudessa. Kyllä mä entisenä nuorena ihmisenä ymmärrän, että sinun iässäsi tämä ei ole asia, jota kauheasti ajattelee, mutta kerronpa nyt kuitenkin tämän, kun se on mielessäni.
-
Kysyn vielä, että oletko vielä lukiossa vai opiskeletko/oletko työelämässä? Haluaisin mielelläni auttaa sinua miettimään vaihtoehtoja, miten voisit saada itsellesi apua.
Ymmärrän kyllä tuon, en vain pidä sitä tärkeänä vaikka pitäisi pitää.
Olen lukiossa.
Näin mä oletankin. Nimittäin siksi, että sulla on syömishäiriö ja näet asiat syömishäiriön läpi, ja toisaalta siksi, että olet nuori. Ei nuorena vielä pysty (eikä yleensä kauheasti edes tarvitse) miettimään, millaista tämän kehon kanssa on sitten vanhempana.
-
Suosittelisin nyt sulle käyntiä kuraattorin tai kouluterveydenhoitajan luona. Sanoit, että asia tuntuu vaikealta myöntää toiselle ihmiselle, joten kannattaa ehkä miettiä etukäteen, mitä sanot. Voisit esimerkiksi kertoa siitä, että tunnet näiden laihdutusjuttujen hallitsevan sinua (näin tekstistäsi tulkitsin), että haluaisit elää terveellisesti, mutta se ei oikein onnistu. Kuulostaisko semmoiselta asialta, jonka voisit toteuttaa? Sanoisin, että yleislääkärille ei kannata lähteä, ellei nyt sitten koululääkärille.
Tiedän, että pitäisi käydä juttelemassa koulussa jonkun kanssa mutta juttelemaan meneminen on jotain, mitä en saa tehtyä yksin. Olen kerran ajatellut asiaa koulussa, mutta en vain saa vietyä itseäni sinne. Apu on lähellä mutta siihen motivoituminen on taas täysin eri asia. Minulla ei ole sitäkään vaikka halua saattaisi olla.
Hei, en ole tuo, joka kanssasi kirjoitteli äsken, vaan se yksi pitkien viestien kirjoittelija aikaisemmista ketjuista. Tiedän, että se avun hakeminen ensimmäistä kertaa on vaikeaa, kun salaillut omaa laihduttamistaan. Vaikeaa jopa silloin, kun on jo aika huonossa kunnossa. En olisi saanut itse mentyä kouluterveydenhoitajalle, jos ei senhetkinen poikaystävä olisi lähtenyt saattamaan. Eikö todella ole ketään, edes läheistä ystävää, joka voisi tsempata hakemaan apua? Jo pelkästään se, että onnistuu lopettamaan asian peittelemisen, helpottaa oloa.
Ap joka tekee tällaisen lynkkausketjun on itse syyllinen.
M42
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt siis ymmärtänyt, että kirjoittelusi ei ehkä kumpua ihan terveeltä pohjalta?
Olen.
Tosi hyvä juttu. Sitten en enää ilmianna viestejäsi, vaan haluan tarjota sulle tukea, jos vain sitä kaipaat. Täältä löytyy kyllä ihmisiä, joilta saa tukea, vertaistukea ja neuvojakin, jos vain semmoista haluat. Kuulostaa hyvältä, että olet tämän asian ymmärtänyt. Miltä se tuntuu?
Rehellisesti, en ole tuntenut mitään pitkään aikaan. Kaikki mitä voin ajatella, on se, että haluan laihtua terveellisesti mutta aina kuitenkin päädyn tekemään jotain typerää. Näen kyllä välillä, mitä teen väärin, mutten pysty muuttamaan sitä. En voi puhua tästä kenenkään kanssa, sillä kukaan ei ymmärrä! Enkä edes uskaltaisi, sillä asian myöntäminen muille kuin itselleni on vaikeaa.
Kyllä ymmärtää! Mäkin ymmärrän, vaikka itselläni ei ole syömishäiriöstä minkäänlaista kokemusta. Syömishäiriö on sairaus ja sen takia olet jatkuvassa ristiriidassa (haluat laihtua terveellisesti, mutta teet kuitenkin kaikkea tyhmää). Jos parannut, huomaat, että tarvetta laihduttamiseen ei olekaan.
-
Olet ottanut ison askeleen, kun olet myöntänyt asian itsellesi. Se on hyvä alku. Oletko koskaan käynyt Syömishäiriöliitto Sylin keskustelupalstalla? En tiedä, miten aktiivinen se on, olen joskus vuosia sitten siellä käynyt.
Tarvetta laihtumiseen ei ole, mutta laihuusihanteeni on jotain, mikä ei tule koskaan muuttumaan. Se oli minulla kauan ennen kuin edes tiesin, mitä laihduttaminen on tai ennen kuin osasin olla tyytymätön vartalooni.
En ole käynyt.
Mäpä veikkaan, että laihuusihanteesi olet perinyt äidiltäsi. Mulla on hyvä ystävä, jonka miehen suvussa on useita syömishäiriöitä (myös miehiä) - ne nimittäin periytyvät helposti, jos ketjua ei yritä katkaista. Kyllä on täysin mahdollista päästä eroon siitä ihanteesta, ihmismieli on todella sopeutuvainen.
-
Miten vanha olet? Kysyn tätä siksi, että voisin yrittää suositella sinulle jotain paikkaa, josta voisit aloittaa tiesi parantumiseen.
Ehkä pieniltä osin äidiltä, mutta hyvin suuri osa tulee siitä, kun rakastan muotia ja siltä, miltä kauniit vaatteet näyttävät laihan päällä. Äitini ei ole koskaan ollut kiinnostunut pinnallisuudesta samalla tavalla kuin minä.
Olen 19.
Kyllä mä ymmärrän tuon, mutta sen lisäksi, että on asioita, joita ihailemme (ja esim. haluaisimme itse olla ihailemiemme asioiden kaltaisia), on myös realiteettejä. Ja realiteettien mukaan ihmisen ei ole hyvä olla kauhean laiha. Siinä, minkä painoinen on hyvä olla, on yksilöllisiä eroja. Mun mies esimerkiksi on tosi hoikka (BMI 19), vaikka hän syö isoja määriä ja esim. juo olutta joka päivä (ei siis enempää kuin yhden ykkös- tai kakkosoluen illalla ja viikonloppuna pari kolmosolutta, mutta kuitenkin JOKA PÄIVÄ, siitähän tulee tosi paljon kaloreita), mä taas olen tukevampi, vaikka syön vähemmän ja terveellisesti, enkä todellakaan juo jotain olutta joka päivä. Me itse asiassa painetaan saman verran, vaikka mies on 20 cm pitempi - silti mäkin olen normaalipainoinen.
-
No joo, siis yritän muodostaa jonkinlaisen pointin: keho tahtoo tiettyyn painoon. Yleensä keho ei halua olla erityisen laiha. Miksi? Koska se ei ole keholle edullista. Esim. vakavammat sairaudet kuihduttavat kehoa, jos sillä ei ole energiavarantoja omasta takaa. Ymmärrän, että sinä puhut kauneusihanteesta ja minä siitä, mitä keho haluaa ja miten se toimii, mutta tämä jälkimmäinenkin asia pitää ottaa huomioon. Sinä elät sen oman kehosi kanssa, tulet elämään vielä kauan, ja jos pidät sitä huonosti, kärsit seuraukset tulevaisuudessa. Kyllä mä entisenä nuorena ihmisenä ymmärrän, että sinun iässäsi tämä ei ole asia, jota kauheasti ajattelee, mutta kerronpa nyt kuitenkin tämän, kun se on mielessäni.
-
Kysyn vielä, että oletko vielä lukiossa vai opiskeletko/oletko työelämässä? Haluaisin mielelläni auttaa sinua miettimään vaihtoehtoja, miten voisit saada itsellesi apua.
Ymmärrän kyllä tuon, en vain pidä sitä tärkeänä vaikka pitäisi pitää.
Olen lukiossa.
Näin mä oletankin. Nimittäin siksi, että sulla on syömishäiriö ja näet asiat syömishäiriön läpi, ja toisaalta siksi, että olet nuori. Ei nuorena vielä pysty (eikä yleensä kauheasti edes tarvitse) miettimään, millaista tämän kehon kanssa on sitten vanhempana.
-
Suosittelisin nyt sulle käyntiä kuraattorin tai kouluterveydenhoitajan luona. Sanoit, että asia tuntuu vaikealta myöntää toiselle ihmiselle, joten kannattaa ehkä miettiä etukäteen, mitä sanot. Voisit esimerkiksi kertoa siitä, että tunnet näiden laihdutusjuttujen hallitsevan sinua (näin tekstistäsi tulkitsin), että haluaisit elää terveellisesti, mutta se ei oikein onnistu. Kuulostaisko semmoiselta asialta, jonka voisit toteuttaa? Sanoisin, että yleislääkärille ei kannata lähteä, ellei nyt sitten koululääkärille.
Tiedän, että pitäisi käydä juttelemassa koulussa jonkun kanssa mutta juttelemaan meneminen on jotain, mitä en saa tehtyä yksin. Olen kerran ajatellut asiaa koulussa, mutta en vain saa vietyä itseäni sinne. Apu on lähellä mutta siihen motivoituminen on taas täysin eri asia. Minulla ei ole sitäkään vaikka halua saattaisi olla.
Hei, en ole tuo, joka kanssasi kirjoitteli äsken, vaan se yksi pitkien viestien kirjoittelija aikaisemmista ketjuista. Tiedän, että se avun hakeminen ensimmäistä kertaa on vaikeaa, kun salaillut omaa laihduttamistaan. Vaikeaa jopa silloin, kun on jo aika huonossa kunnossa. En olisi saanut itse mentyä kouluterveydenhoitajalle, jos ei senhetkinen poikaystävä olisi lähtenyt saattamaan. Eikö todella ole ketään, edes läheistä ystävää, joka voisi tsempata hakemaan apua? Jo pelkästään se, että onnistuu lopettamaan asian peittelemisen, helpottaa oloa.
Jouduin kerran menemään muutaman päivän ajan kouluun kovassa kuumeessa, sillä olin saanut paljon poissaoloja. Poissaolot olivat tulleet sen takia, sillä halu syödä&oksentaa oli iskenyt ennen iltapäivätunteja ja olin lähtenyt kotiin. Tuo oli ensimmäinen kerta, kun ymmärsin, kuinka paljon tämä vaikuttaa elämääni. Kuten kerroin, ajattelin terveydenhoitajalla käymistä, mutta en edes tuolloin saanut vietyä itseäni sinne. Jos olisin käynyt selittämässä koko tilanteen, olisin varmasti päässyt lähtemään koulusta ilman, että olisi pitänyt huolehtia poissaoloista. Nyt terveenä, periaatteessa ilman pakottavaa syytä, sinne meneminen tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta.
Tällä hetkellä minulla ei ole ketään niin läheistä ihmistä, jolle edes harkitsisin tästä kertomista puhumattakaan siitä, että pyytäisin hakemaan apua kanssani.
Olisit varmaankin saanut apua, jos olisit kertonut kaikki nuo jutut, siis sen, miten tämä tarve hallita syömisiä häiritsee koulunkäyntiä, ajatukset pyörivät sen ympärillä, laihuuteen keskittyvien sisältöjen seuraaminen vie paljon aikaa, eikä mikään oikein tunnu miltään. Voit nytkin sanoa, että pelkäät vastaavanlaisen jakson toistuvan. Jos tuntuu siltä, että terveydenhoitajalle meneminen tuntuu todella työläältä, niin ehkä voisit aloittaa esimerkiksi tuosta vinkatusta MLL:n puhelinneuvonnasta. En ole varma, mutta luulen että sinne voi soittaa nimettömänä. Voit saada neuvoja, minne pääsisit puhumaan omalla alueellasi ja mistä saisit apua. Se olisi tärkeää. Mekin tietysti täällä netissä jutellaan, mutta onhan tämä hieman vähemmän henkilökohtaista. -sama
Erehdyin mennä katsomaan tuota teinini syö 2-3 kertaa päivässä ja nuo kommentit ovat taas ihan uskomattomia! Laitoshoitoa suosittelen, jos ja kun elämä pyörii laihuuden ympärillä ja yleisesti käsitys ihmiskropan toimivuudesta on tuota tasoa.