Lue keskustelun säännöt.
Teini syö 2-3 kertaa päivässä. Huolestuttaa.
21.11.2015 |
On ihan selkeesti muuttanut syömisiään. On laihtunutkin vähässä ajassa muutaman kilon, eikä paina enää kuin 47 kg. On 164 senttiä pitkä. Maha on kuopalla, jalat on spagetit. Millähän takois järkeä päähän?
Käy toisella paikkakunnalla koulussa, mahdollisesti syö siellä kouluruoan. Aamupalaa ei syö. Kouluruoan jälkeen seuraava safka on, kun kotiutuu noin klo 17-18.30. Saattaa ottaa iltapalaa, mutta ei välttämättä ota.
Kommentit (36)
Millaiset ruokakulttuuri teidän perheessänne on? Kaikilla ei ole ruokahalua aamulla, mutta näin pimeässä ja kylmässä maassa olisi hyvä saada mahaansa edes jotakin aamulla, että saisi energiaa alkavaan päivään, varsinkin nuoren. Menisikö joku smoothie -tyyppinen alas?
Syöttekö yhdessä edes kerran/ arkipäivä, entä viikonloppuisin?
Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotkla pitävät teinisi laihtumista huolestuttavana. Jos tyttö, onko kuukautiset säännölliset? Syöminen ja ruoka ovat loppujen lopuksi kauhean yksinkertaisia, mutta samalla kamalan laajoja asioita. Ruoka liittyy tapoihin, kulttuuriin, tunteisiin, perinteisiin. Ennenkuin alatte hakea tautiluokitusta, tarkastelkaa koko perheen ruokatottumuksia, alkakaa kokata ja syödä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni alkoi aikoinaan syömishäiriö kutakuinkin samalla tavalla, on kuin kuvaus muinun lukioajoistani. Siitä seurasi monen vuoden anoreksiakierre ja yhä toivon, että olisin saanut apua ajoissa! Halaus sinne ja tsemppiä!
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Jätä hänet rauhaan. Nuo on normaalit mitat, eikä niissä todellakaan ole "maha kuopalla" tai "spagetti jalat". Olet itse varmaan ylipainoinen kun noin kirjoitat.
En todellakaan jätä rauhaan. Vielä mennnään painon puolesta suht normaalilla rimppakinttuteinillä, mutta jos se paino tuosta vielä tippuu, niin johan on ongelma. Hänellä on vähän ajan sisällä ruvennut paino tippumaan, painoi 50 kg. Todellakin hänellä on maha kuopalla ja jalat spagetinohuet.
Ja se, ettei jaksa päivää noin huonolla syömisellä, se on iso ongelma. Hän on väsynyt, ärtynyt, ja varmasti pahoinvoiva.
Hänellä on jo kerran käynyt yöllä niin, että on syömättömyyden takia sokerit laskenut niin alas, että on tärissyt, voinut pahoin, ollut kylmä hiki jne. onneksi herätti minut, ja onneksi tajusin melko nopeasti, että mikä on vialla.
T:ap
Kyllä saa aika paljon tosta vielä laihduttaa ennen kuin ongelmia ilmenee. Teini-ikäinen on itse vastuussa jaksamisestaan ja siitä, miltä haluaa vartalonsa näyttävän. 2-3 ateriaa on normaali ateriarytmi. Ei kuulosta ongelmalliselta. Sinuna epäilisin jotain sairautta, mikä on aiheuttanut yöllisen kohtauksen.
Mä laihduin yläasteella syömättömyydellä. Olin pienimmillään 56/172 eli en edes mikään ääripää laiha. Mutta kyllä munkin äiti huolestui kun toisinaan tärisin enkä pysynyt pystyssä kun olin unohtanut syödä (mä siis tosiaan aina unohdin). 14-15 vuotiaana pyörryin 2 kertaa kun en ollut syönyt.
Mulla vaihe meni ohi ja äiti alkoi laittamaan mulle tekstareita, joissa muistutti, et pitää syödä..
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Jätä hänet rauhaan. Nuo on normaalit mitat, eikä niissä todellakaan ole "maha kuopalla" tai "spagetti jalat". Olet itse varmaan ylipainoinen kun noin kirjoitat.
En todellakaan jätä rauhaan. Vielä mennnään painon puolesta suht normaalilla rimppakinttuteinillä, mutta jos se paino tuosta vielä tippuu, niin johan on ongelma. Hänellä on vähän ajan sisällä ruvennut paino tippumaan, painoi 50 kg. Todellakin hänellä on maha kuopalla ja jalat spagetinohuet.
Ja se, ettei jaksa päivää noin huonolla syömisellä, se on iso ongelma. Hän on väsynyt, ärtynyt, ja varmasti pahoinvoiva.
Hänellä on jo kerran käynyt yöllä niin, että on syömättömyyden takia sokerit laskenut niin alas, että on tärissyt, voinut pahoin, ollut kylmä hiki jne. onneksi herätti minut, ja onneksi tajusin melko nopeasti, että mikä on vialla.
T:ap
Kyllä saa aika paljon tosta vielä laihduttaa ennen kuin ongelmia ilmenee. Teini-ikäinen on itse vastuussa jaksamisestaan ja siitä, miltä haluaa vartalonsa näyttävän. 2-3 ateriaa on normaali ateriarytmi. Ei kuulosta ongelmalliselta. Sinuna epäilisin jotain sairautta, mikä on aiheuttanut yöllisen kohtauksen.
Ensinäkin ihmisen avoit kehittyvät vasta 20 vuotiaana siihen pisteeseen, että ihminen voi tehdä oikeasti fiksuja ratkasuja koska tällöin aivokudos on järjestäytynyt. Joten teini-ikäinen ei todellakaan ole valmis tekemään järkeviä ratkaisua koska hänen aivonsa eivät ole kehittyneet tarpeeksi eikä hän ymmärrä tekemiensä seurauksia.
Ja mitä enemmän laihtuu ja kun ei saa tarpeeksi ravintoa se myös surkastuttaa aivot. Mitä jos lukisit aiheesta etkä puolustaisi omaa syömishäiriötäsi?
ssss kirjoitti:
PäteväPirkko kirjoitti:
ssss kirjoitti:
PäteväPirkko kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ssss kirjoitti:
Jätä hänet rauhaan. Nuo on normaalit mitat, eikä niissä todellakaan ole "maha kuopalla" tai "spagetti jalat". Olet itse varmaan ylipainoinen kun noin kirjoitat.
En todellakaan jätä rauhaan. Vielä mennnään painon puolesta suht normaalilla rimppakinttuteinillä, mutta jos se paino tuosta vielä tippuu, niin johan on ongelma. Hänellä on vähän ajan sisällä ruvennut paino tippumaan, painoi 50 kg. Todellakin hänellä on maha kuopalla ja jalat spagetinohuet.
Ja se, ettei jaksa päivää noin huonolla syömisellä, se on iso ongelma. Hän on väsynyt, ärtynyt, ja varmasti pahoinvoiva.
Hänellä on jo kerran käynyt yöllä niin, että on syömättömyyden takia sokerit laskenut niin alas, että on tärissyt, voinut pahoin, ollut kylmä hiki jne. onneksi herätti minut, ja onneksi tajusin melko nopeasti, että mikä on vialla.
T:ap
Kyllä saa aika paljon tosta vielä laihduttaa ennen kuin ongelmia ilmenee. Teini-ikäinen on itse vastuussa jaksamisestaan ja siitä, miltä haluaa vartalonsa näyttävän. 2-3 ateriaa on normaali ateriarytmi. Ei kuulosta ongelmalliselta. Sinuna epäilisin jotain sairautta, mikä on aiheuttanut yöllisen kohtauksen.
Älä viitsi. Enkähän minä tilanteen hoitajana ja äitinä tiedä, että mikä oli vikana. Mihinkään sairaskohtaukseen tuskin auttaa lasillinen mehua(ja hetkeä myöhemmin leipä). Popcorneilla kun ei pärjää päivää, ei ainakaan normaali ihminen. Sinä epäilemättä pärjäät.
Taidat olla syömishäiriöinen pentu, kun noin puolustelet toista syömishäiriöistä.
ap
Sääliksi käy teiniäsi, kun sinun kanssasi asuu. Ei mulla muuta.
Voi sinua reppanaa :( Eikö sun resurssit muuhun riittänyt kuin tuohon iänikuiseen lauseeseen? Olin siis oikeassa, ja olet syömishäriöinen pentu.
Eikö susta kukaan välitä, vai onko sulla menossa se vaihe, että kaikki jotka puuttuu asiaan on pa*kapäitä?
Toivottavasti saat sinäkin pääsi kuntoon, ettei kroppa romahda aivan täysin.
Ajattelin olla vaivautumatta vastaamaan tähän ketjuun enää, mutta sinun läskilogiikkasi lyö yli. Ei, en ole syömishäiriöinen enkä puolusta teiniäsi, sillä olemme samassa veneessä, tsiisus.
"Olen puuttunut. Ja olen samaa mieltä, painoa voisi olla rutkasti enemmän, ja silti olisi normaalipainoinen. 10 kiloa ei haittaisi mitään."
Vain, koska sitä saisi olla, ei tarkoita sitä, että painoa PITÄISI OLLA enemmän. Useimpien kroppaan lisäpaino ei yksinkertaisesti sovi ja jotkut viihtyvät paljon paremmin alemmassa painossa.
"Sen jo kerroin, että jos paino tuosta alenee grammaakaan, niin psykiatrille käypi nuoren tie."
Teinisi bmi on 17.47, haloo, ei todellakaan ole mikään hälyttävä tila. Voisit toteuttaa psykiatriaikeesi sitten, kun bmi on oikeasti haitallinen eli n. 15.5, siihen asti ei pitäisi olla syytä huoleen!
Sinä olet sairas. Vakavasti sairas ja yrität tyrkyttää sairasta maailmaasi muillekin. Alkuun tunsin myötätuntoa, mutta en enää. Olet vain äärimäisen rasittava mieleltään sairas henkilö, jota kiukuttaa, kun koko muu Suomi ei sairasta kanssasi. Sen lisäksi, että itse sairastat, olet onneton ja vihaat itseäsi, haluat että muutkin tekisi niin. Se tekee sinusta vastenmielisen, enkä jaksa enää sääliä.
Ap olet oikeassa. Juttelet palstan tunnetun syömishäiriöisen kanssa, joka tunkee ideologiaansa harva se päivä ja itkee, miten ilkeitä muut ovat, kun hän ei saa viattomasti vain sairastaa. Kuvottava henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ssss kirjoitti:
En ole säälittävä enkä itsetuhoinen. Luojan kiitos, että vanhempani ovat pentuiästäni (missä päin Suomea tuota sanaa oikein käytetään?!) asti huolehtineet siitä, etten pääse lihomaan muodottomaksi. Ap:n ajatusmaailma tämän asian suhteen on enemmän kuin huolestuttava. Se, kuinka omaan ylipainoon tottuminen on johtanut täysin vääristyneeseen käsitykseen laihasta. Hän pitää normaalipainoista teiniään liian laihana ja on jopa valmis hyväksymään terveeseen kroppaan 10kg lisää. Tämä, jos mikä, ei ainoastaan ole säälittävää, mutta myös surullista. Anna edes teinisi laihduttaa ja olla tyytyväinen kroppaansa, jos et itse siihen kykene.
Niin, mitenkäs sinä kirjoitit aikaisemmin, että perheesi on huolehtinut sinun kropastasi. En jaksa kaivaa ketjua mutta eikös se ollut jotain sen suuntaista, että sinua on nälvitty ulkonäöstäsi? Huomauteltu painosta esimerkiksi veljesi toimesta? Ihana perhe!
Ap, pidä huolta perheestäsi ja teinistäsi, ettei hänestä kasva yhtä sekaisin olevaa kuin ssss.
Ssss, sen sijaan, että haukut äitiä läskiksi, niin opettele sinä pitämään syömäsi vähäinen ruoka sisälläsi. Oksentaminen aiheuttaa paljon hallaa.
Miksi ap nalkutat tyttäresi ulkonäöstä ja ruokailusta? Vähempikin ärsyttäisi. Tyttärelläsi on todennäköisesti raskaat ja stressaavat päivät ja tähän päälle vielä ulkonäkönatsi kotona. Ehkä poikaystävä on pettänyt/jättänyt/ollut riitaa, kaverin kanssa on riitaa, opettaja on antanut aiheetonta palautetta, tulevaisuus pelottaa, koulumatkat ovat liian pitkät, yöunet liian lyhyet, kukaan ei kuuntele/välitä jne. Lapsilla ja nuorilla on aivan samat stressin aiheet kuin aikuisillakin mutta paljon vähemmän elämänkokemusta arkisista vaikeuksista selviämiseen. Toiset pärjäävät hyvin ja toiset sairastuu tässä oravan pyörässä. Sosiaalisilla suhteilla on todettu olevan suuri merkitys stressistä selviämiseen. Jos todella haluat auttaa tytärtäsi niin yritä saada teidän kahden suhde toimimaan. Hän on kohta aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tota kuinka helkutin monta kertaa sen sitten sun mielestä oikeen pitäisi syödä?Itse olen 173cm ja painannut aikuisiälläkin ton 47kg ja vielä vaan hengissä porskutan menemään.En usko että sulla on mitään syytä huoleen!
No sähän olet pelkkä luuranko :O
No silloin kun vaikuttaa jaksamiseen, niin taatusti ei riitä 2 ruokailukertaa päivässä. Esim. koulusta kun lähtee kotiin tulemaan, on hänellä jo niin nälkä, että hyvä kun pystyssä pysyy. On myös usein todella väsynyt.
Ja koska tuolla painolla todennäköisesti yrittää vielä laihduttaa, niin todellakin on syytä olla huolissaan.
En usko, että kukaan joka nousee aamulla 5.30, ja on kotona 17-18.30, riittää kaksi pientä ateriaa. Ei juo kahvia yms., että ne on vain nuo ruoat. Ei ole terveellistä menoa todellakaan.
Kommentoin tuhon loppuosaan.... Kun olin n. 17-vuotiaana kokopäivätöissä (heräsin klo. 6 ), niin söin ekan aterian vasta kotiin päästyäni, n. klo.17. Aamulla en ole koskaan pystynyt syömään mitään ja silloin töissäkin kävin juomassa vain pari kuppia kahvia, että kyllä sitä pystyy 2 pienellä aterialla selviämään päivän, jos kerta pystyy syömättäkin. Olin silloin lähetti talon sisällä, että suht fyysistäkin homma oli, mutta nuorena jaksaa. Ja en ollut syömishäiriöinen, ei vaan tullut työpäivän aikana syötyä.
Ja tuota, meillä syödään aina vain n. 2-3 ateriaa päivässä, myös 18v. lapseni. Lähes aina syöty, paitsi lapsi, kun oli huomattavasti nuorempi. En oikeasti pysty ymmärtämään suomalaisten, joidenkin, tapaa mussuttaa ruokaa parin tunnin välein. Itse en pystyisi.
Ei tässä nyt ole kyse siitä, että kuinka kauan joku pystyy olemaan syömättä.
Mun tytär ei ilmiselvästi pysty tuohon harvaan syömiseen, koska hän on todella väsynyt ja ärtynyt, ja koulusta kotiin pääsy tuntuu jo vaikealta. Ja se ei ole muutenkaan terveellistä, että syö kaksi kertaa päivässä pieniä aterioita, eikä mitään välissä. Ei edes kahvia/teetä/mehua yms.
Lisäksi se, että 50 kilosta on tippunut vähällä ajalla 47 kiloon, on todella huolestuttavaa. Hän on muuttanut syömisensä nyt selkeästi, että onko aikomus todellakin laihduttaa. Se tässä on huoli.
Vierailija kirjoitti:
Jos unohdetaan hetkeksi paino, ja keskitytään siihen että ap:n tytär voi huonosti ja on ylenpalttisen väsynyt, mikä selvästi osoittaa ettei 2 ateriaa päivässä ole hänelle luonnollisin ja toimivin rytmi. Kenenkään on aivan turha tulla kertomaan omia mittojaan tai ateriavälejään, sillä ihmiset ovat erilaisia eikä mikään tapa ole oikeampi kuin toinen.
Justiinsa tätä minäkin ihmettelen. Miksi kaikki tulee kertomaan mittansa, ja että pärjää vaikka söisi kerran viikkoon, kun minä sanon, ettei tyttäreni pärjää muutamalla aterialla päivässä. Pelkään, että hän joku päivä pyörtyy koulumatkalla. Enkä jaksa sitä, että on ärtynyt jatkuvasti.
Ja menee vielä penkin alle tuo lukio, jos vetää itsensä piippuun syömättömyydellään. Sitä hän ei itse kestäisi, minä en vaadi mitään muuta kuin syömistä. Ja olisi kiva, jos menisi ajoissa nukkumaankin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ssss kirjoitti:
Pahoittelen törkeitä kommenttejani. Näen, että käytökseni oli asiatonta.
No hyvä, jos oikeasti ymmärrät asian.
Kyllä hän jotain syö koulussa. Jos ei kouluruokaa, niin käyvät lähikaupassa. Hän ei pysyisi pystyssä muuten, koska ei syö aamupalaa ollenkaan. Ei myöskään juo kahvia/teetä/kaakaota.
Kun tulee kotiin, on valmiina tai teen nopeasti hänelle lämpimän ruoan. Siinäpä ne sitten melkein onkin, hänen syömiset. Ei missään nimessä normaalia.
Minusta puuttuu yksi ruokailu välistä tuossa päivällä, kyllähän sen jo hänen vointinsa kertoo. Ei ota eväitä kouluun, eikä myöskään käy hakemassa syömistä(olen tätä varten laittanut erikseen rahaa tilille) ennen kuin aloittaa bussimaratonin kotiin päin. Usein jättää myös iltapalan syömättä. Tässä en anna enää periksi, vaan saa syödä vaikka olisi pessyt hampaansa. Tähän aina vetoaa, kun käsken iltapalaa syömään.
Se mua ottaa aivoon, en pysty enää kuin uhkailemaan. Mutta se psykiatri-juttu pitää paikkansa. Jos paino tuosta alenee, niin sinne pääsee juttelemaan.
Mua surettaa, että sun äiti on tuollainen. Mä toivon, että nyt kun sä tiedostat, että epänormaalia on sunkin syömiset ja laihuuden ihanointi, niin muutat ajatussuuntaa. Vaihda kiinnostuksen kohdetta.
Itselleni oli nuorena paino niin tärkeä, että jos lihosin 100 grammaakin, niin kävin kahden tunnin lenkin ylimääräistä. Mutta sitä en ole tehnyt muutamaan kymmeneen vuoteen. Enkä saavuttanut sillä mitään. Paitsi ehkä kulumia on joka paikassa enemmän, kuin jos ei olisi ollut pakkomielle painosta, ja käppäillä yli sata kilsaa viikossa...
Siinä menee elämä hukkaan, kun tuollainen asia on tärkein. Tsemppiä muutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ssss kirjoitti:
"Se mua ottaa aivoon, en pysty enää kuin uhkailemaan. Mutta se psykiatri-juttu pitää paikkansa. Jos paino tuosta alenee, niin sinne pääsee juttelemaan."
Ainoa ihminen, joka tyttöäsi voi auttaa, on hän itse. Mitään ei tapahdu ennen kuin hän on itse valmis muutokseen. Avun hakemiseen (tyttösi tilanteessa, siihen motivoitumiseen) on suuri kynnys, joka vain suurenee sillä, että siitä syntyy negatiivinen mielleyhtymä uhkailun seurauksena. Ymmärrän, että tämä on hyvin vaikeaa hyväksyä, mutta niin se menee...
Ei. Näin 16-vuotta kun olen ollut äitinä, hoitanut sisarusten lapsia, ollut ohjaajana, niin olen huomannut että uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat hyvin päteviä keinoja asiassa kuin asiassa :D
No, mutta vakavasti ottaen. Tässäkään se ei ole pelkkä sanonta, vaan se toteutuu jos paino putoaa vielä. Tytär tietää sen, että mä teen minkä lupaan.
Se on siis lapselle nyt pallo heitettynä, että mihin suuntaan lähtee. Katsotaan. Olen toiveikas, että saan taottua järkeä päähän. Tai itse tajuaa hölmöytensä.
Silloin kun itselläni ei ollut järki päässä saman asian kanssa teininä, niin mulle ei tarvinnut kenenkään edes takoa mitään päähän, kun tajusin itse ruveta syömään jonkun ajan päästä. Lenkkeilyä en kyllä vähentänyt ennen kuin polvi sanoi itsensä irti.
Tästä näkee kuinka syömishäiriöt kehittyy. Siirretään omat sairaat asenteet lapseen. Tämä tapahtuu jo muutaman vuoden ikäiselle
Sääli, ettei enää osata suhtautua itseen ja muihin normaalisti. Syöminen ja syömättömyys on koko elämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hengenvaarallinen tauti todella :(.
Pitkittyessään voi kestää eliniän, tai itse tiedän erään joka viiskymppisenä vasta päässyt hiukan sinuiksi itsensä kanssa.
Kaikki liittyy kuitenkin minäkuvaan, jossa enemmän tai vähemmän vääristymää.
Sen vuoksi psykologin apu olisi tärkeää. En mitenkään usko, ettei tyttö voisi käydä juttelemassa muutamaa kertaa jollekin, vaikka sisäinen motivaatio ei vielä olisi löytynytkään.
Ensimmäinen askel on tärkeä askel.
Herranjestas tätö ruoanlaiton määrää teiniperheessä!
Jos unohdetaan hetkeksi paino, ja keskitytään siihen että ap:n tytär voi huonosti ja on ylenpalttisen väsynyt, mikä selvästi osoittaa ettei 2 ateriaa päivässä ole hänelle luonnollisin ja toimivin rytmi. Kenenkään on aivan turha tulla kertomaan omia mittojaan tai ateriavälejään, sillä ihmiset ovat erilaisia eikä mikään tapa ole oikeampi kuin toinen.