SUURPERHEodottajien viikonloppu

Pitkästä aikaa taas kerkeää tännekin kirjoittelemaan. Tai oikeestaan ei nytkään olis aikaa kun pitäis mennä ruoka laittaa uuniin et kerkee syömään ennen kisoja. Teen ekaa kertaa makaronilaatikkoa gluteenittomista makaroneista... Ootteko muut niitä tehny, maistuuko kuin erilaiselta kun teen siis ison satsin meille kaikille että tuo pienin vois syödä samaa... Vai pitäiskö kuitenkin tehdä kaks vuokaa... Säästyis noita kalliita makaronejakin ja siinähän ne paistu kummatkin yhtä aikaa? No, tulipas nyt ihan ruokapitonen höpinä.



Mulla oli reilu viikko sitten np-ultrakin ja siellähän se pikku asukki vilkutteli meille :) Oli se vaan taas ihan yhtä huikea kokemus kun aiemminkin nähdä pieni ihmisenalku siellä kasvavan :)



Sain kerrottua vanhemmillekin tästä raskaudesta. Isän eka huoli oli et mitäs työnantaja sanoo ja vieläköhän mulla on työpaikka kun joskus vuosien päästä takas meen. Tyypillistä tuota 60-70 luvun vaihteen nuorison ajattelua... niin työkeskeistä. Mut niin sitä lapsiakin 70-luvulla aivopestiin lastenlaulujenkin voimalla... kuka muistaa sen laulun " työtä, työtä, työtä tehdään, jotta, jotta leipä syödään, työ ihmisen, tuo tekijälleen, mielen niin iloiseeen!" =D Äiti kommentoi vaan että niin hän vähän arvelikin kun oltiin auto vaihdettu tilavampaan.



Nyt meen kyllä ruuan laittoon. Palailen myöhemin ainakin lukemaan ;)



Peeveli rv 13+1 ja lapset 05,00,94

Nyt löytyi tämä suurperheodottajien pino,olipa kiva kun joku sen taas aloitti!Minä kun en aikaisemmin uskaltautunut kirjoittelemaan kun en vielä tiennyt jatkuuko raskaus vai ei,vuotoja kun oli alussa.Mutta nyt näyttää hyvältä ja viikkoja onkin kasassa jo hurjat 9+1!



Isommille lapsille ei vauvasta vielä ole kerrottu,ainoastaan olen kysellyt että olisko kiva jos meille vielä tulisi vauva...???Ja kovasti lapset olisi innoissaan pikkuveljestä...yksi pikkusisko kuulemma riittää...Noo varmasti se tyttövauvakin saisi lasten päät pyörälle!



Tultiin just ulkoilemasta,oli aivan mahtava ulkoilusää!Laskettiin pulkkamäkeä niin että takamus on ihan hellänä...ja nyt sapuskan jälkeen maistuisi kunnon päiväunet...kurjaa vaan kun kolmeksi pitää jo kiiruhtaa töihin,eli kunnon nokosia ei ehdi kuitenkaan ottamaan.No huomenna onkin sitten lepopäivä,keksitään lastenkans jotain extrakivaa!!Ja otetaan ne päiväunet ;)



Mutta nyt nukuttamaan kuopusta!



Unelias sekä pojat97,99,01,pikkuneiti03 sekä rv9+1

Meillä menikin aamupäivä vieraiden kanssa seurustellessa, joten ulkoilut jäivät väliin. Noh, iltaruoan jälkeen sitten pihalle.



Peeveli; olen syönyt gluteenittomia makaroneja kun olin kuopuksen allergioiden takia imetysdieetillä viime keväänä. Aluksi ne maistuvat aika sitkeiltä,mutta äkkiäkös niihin tottuu. Kalliita kyllä ovat.



Viime viikolla erehdyin neuvolassa valittamaan, että nyt on jaksaminen ollut vähissä kun kaksi nuorinta on liki kuukauden sairastanut putkeen ja yöt menevät milloin ketäkin lääkitessä. Vastaus oli, että " tähän astihan olet ollut niin energinen. Tähän astihan sulla ei ole ollut supistuksiakaan." Juu ei niin olekaan tähän asti, mutta nyt on! No mitäpä apua sieltä saisikaan, olisi itse vaan hommattava joku MLL:n hoitaja ja maksettava siitä lystistä. Kuulemma voin soittaa sosiaalivirastoon kodinhoitajaa kysyäkseni, mutta nihkeästi antavat. Ja minähän en soita mihinkään enkä kyllä enää erehdy valittamaankaan *murmurr* No hemppa minulla oli 108 ja syön taas uudella innolla rautaa. Pari päivää on jo tuntunutkin paremmalta.



Mandi ja kuutonen 30+2 sekä p-92,p-94,t-99,p-02 ja p-04

Tällä viikolla ollaan juhlittu esikoisen kuusivuotissynttäreitä. Kyllä aika menee niin nopeasti. Syksyllä on sitten edessä eskariin meno. Eskari siirtyykin sattumalta tähän meidän lähikoululle, johon poika varmasti pystyy kulkea ihan itse, jos en pienempien kanssa tokeinnu saattelemaan. Toki harjoitella pitää ensin.



Kovasti oon viime aikoina saanu miettiä, että oonko mä tosiaan nyt joku kummajainen, kun pikkunelonen on tulossa. Jotenkin ees se ei auta, että äiti-lapsikerhossa on myös useamman lapsen äitejä (pidemmät ikäerot). Sen jälkeen kun oon molemmille ystävä-äideilleni (siis joitten kanssa ollaan enemmän tekemisissä) saanut selittää meidän pikkunelosta ylipäätään ja ajoitusta myös. No, ymmärrän toisaalta, että itse kokevat, että tällä hetkellä kolmessa on kovasti tarpeeksi ja nyt meidän uutiset sai heidät miettimään.



Nyt oon myös vähän murehtinut sitä, kun liikkeitä ei vielä tunnu. Mutta koitan ajatella, etten oo niitä kovin aikaisin keneltään tuntenu ja nyt on istukka etuseinässä. Tiistaina on onneksi rakenneultra. Siitäkin kyllä meinasi soppa kehkeytyä. Olin ajatellut, että saan kyllä jonkun lapsia hoitamaan ja pääsen yksin rauhassa menemään. Mutta kaikilla olikin muuta ja yhdeltä tutulta en edes kehtaa kysyä, kun hiljattain lapset siellä oli ja kohta joudun taas pyytämään, että saan esikoisen kanssa mennä rauhassa lääkäriin. No, mies aiko ottaa sen verran palkatonta ja tulla aiemmin töistä. Ilmeisesti hän on lasten kanssa ja mä meen yksin, kun ei tiedä, kauanko siellä taas menee.



Kertokaahan kuulumisia muutkin, jos ehditte. Mukava, että olette olemassa!



T@hti ja lapset p6v, t3v9kk, p1v5kk ja rv 18

Olipa mukava lukea kuulumisianne. Tänne ei kuulu kummempaa, np-ultraa odotellaan ja seesteinen keskiraskaus ovella. Olo on hieman parantunut, en ole ihan niin saamaton enää.



Raskaudesta ei olle vieläkään kerrottu miehen puolen suvulle, ei edes appivanhemmille. Heidän nuiva suhtautumisensa kahteen viimeiseen raskauteen saa minut panttaamaan tietoa viimeiseen asti. Appihan ehdotti nelosesta kerrottaessa miehelle lasten kuullen piuhojen katkaisua ja anoppi säntäsi ovesta ulos eikä puhunut minulla kahteen viikkoon mitään. Kun syyskuussa sain km anoppi ehdotti minulle sellaista ehkäisyä, että en varmasti tule enää raskaaksi.Se lohdutti surussa...Olisi kuulemma minunkin aika ruveta ajattelemaan itseäni eikä vain koko ajan olla raskaana tai imettää. Totesin vain siihen, että eiköhän jokainen meistä yritä elää elämäänsä nin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Ymmärtäisin anopin huolen jos jatkuvasti vaivaisin häntä lastenhoidolla, mutta kaksi vanhinta käy heillä yökylässä heidän omasta pyynnöstää pari kertaa vuodessa ja pienimmät eivät lainkaan. Päivisinkin hoidan lapset ihan itse.



No tulipahan vuodatettua. Sai vähän stressiä purettua. Osa teistäkin saa varmaan osakseen mitä merkillisimpiä kommentteja ja onnittelijat alkavat olla vähissä. Voikaahan hyvin ja antoisan ihanaa odotusta. Vauvantuoksuisia terveisiä lähettelee,

opemamma, nelikko ja viides villahousu rv 11+5

Empäs ole ehtinyt pitkään aikaan kirjoitella, enkä nyt enää oikeastaan kuulukaan enää tänne odottajiin kun tyttömme syntyi 1.2. neidin mitat oli 4040g/50cm/py35cm. Synnytyskertomuksen kirjoitin eilen synnytyspuolelle helmikuisten synnytyskertomuksiin (jos jotakuta kiinnostaa). Tosi hyvin on arki lähtenyt sujumaan neljän lapsen kanssa, ainakin nyt kun mies on vielä isyyslomalla. aamut meinaa olla hulabaloota kun pitäs ekaluokkalainen ja eskari saada kouluun ja ovat niin onnettoman hitaita molemmat. Pikkusisko on otettu hyvin vastaan, vaikka kaikki kolme lastamme toivoi pikkuveljeä =)

Nyt on sitten jokainen jonka kanssa olen jutellut synnytyksen jälkeen, kysynyt suoraan että vieläkö meinataan lisää lapsia tehä. Oon sanonu suoraan että eihän sitä koskaan tiiä ja että tilaa on vielä yhdelle. Eipähän tarvi sitten taivastella niin paljon jos se viides joskus vielä on ajankohtainen.



Anoppi sanoi yllätyksekseni että häntä harmittaa kovasti kun eivät tehneet kolmatta. Siitäköhän johtui kommentit joita sain kun aloin kolmatta ja neljättä oottamaan...Nyt otti vauvan vastaan tosi hienosti eikä enää kommentoinut yhtään negatiiviseen sävyyn.



Nyt pitää mennä petaileen sänkyjä ennen kuin vauva herää...

Onnea teille kaikille odotukseen ja jatkoon suurten perheidenne kanssa!



Matilda (lapset 98,99,03,06)

Ensinnäkin onnea matildalle pienestä tytöstä ja hyvää vauvantuoksuista jatkoa.

Meillä siis odotetaan viidettä ja oli kyllä ensin vaikeaa kenellekään kertoa kun pelkäsin miten suhtautuvat, mutta itseasiasa kaverit ja omat sisarukseni olivat ihan positiivisia, tietty pientä leikinlaskua ilmeni, mutta muuten eivät ihmetelleet yhtään. Anopin kanssa en ole henkilökohtaisesti jutellut, mutta arvelen hänen vähän pelkäävän että miten hänen poikansa nyt jaksaa elättää näin isoa porukkaa. Se on yleensä hänen huolenaan.

Mites teillä joilla on eskarilaisia niin saavatko kulkea itse sinne vai pitääkö saattaa? Meillä kunta on ilmeisesti määrännyt että ei saa yksin mennä ja mua jo huolettaa se ensi syksy kun kuljetusrumba taas alkaa, vaikka hyvällä tuurilla eskari on ihan tuossa melkein näköyhteyden ja turvallisen matkan päässä, niin silti vain koko poppoo matkaan ja saattamaan.

No, kaipa siitä taas selvitään, toivottavasti tulokas on yhtä rauhallinen tapaus kuin tämä kuopuksemme.

Meriaani, pojat -98, -00, -02 ja tyttö -04, rv 18+0

Paljon onnea Matildalle!! :D Voi miten ihanaa, oikein tunnen teidän pienen nyyttisen sylissäni...



Täällä vaan koitetaan sitkoilla. Perjantain ja lauantain välinen yö me oltiin miehen kanssa siellä kylpyläreissulla, josta aiemmin kirjoitin. Mun äitini ja veljeni tuli yhdessä lastenvahdeiksi. Kyllä ne oli päällisin puolin selvinneet ihan hyvin, mutta mulle kyllä tuli selväksi myös että rankkaa oli ollut, ja ihan maksimiaika me oltiin poissa (vuorokausi). Mutta meillä oli kivaa ja rentouttavaa, mikä oli tietysti jutun tarkoituskin. Ihme vaan, että oma äiti saa aina pahan mielen mulle ja armottoman potutuksen miehelleni. On se kai yksi taito sekin? ;-)



No sitten kun kotiuduttiin ja nukuttiin viime yö omassa sängyssä (kuopus koko yön vieressä, tietysti), niin aamulla koitti ikävä yllätys. Kaivo oli tyhjentynyt eli meillä ei oo nyt vettä ollenkaan! Mies haki vesipostilta juomavettä, mutta tiskejä ei voi pestä, vessaa vetää, käsiä pestä jne. Voi itku, en paremmin sano! :(( Kertaakaan ei oo vielä käynyt näin; kolme vuotta sitten kun kesällä oli oikein kuumaa ja kuivaa, niin vesi oli vähissä, mut ei kai nyt oo mikään erityisen hankala aika? Mitä ihmettä tässä on oikein päässyt käymään? Me ollaan vähän laiskasti tsekkailtu tilannetta, kun se on ollut pitkään niin hyvä. Se onni tässä onnettomuudessa on, että vesi ei loppunut meidän reissun aikana eikä toisaalta vauvakaan oo vielä syntynyt. Mutta olis täällä kuitenkin yksi jonka pyllyä pitäis päästä pesemään. Hohhoijaa.



Oma olo on aika hyvä ja masuvauva erittäin vilkas. Tosin kävely multa sujuu aika hitaasti, kun heti kun vähänkin pistän töppöstä toisen eteen, niin koko maha kiristyy ja huutaa, että hidastas akka vähän askellustas. Joten mennään hitaasti kuin vaivaismummo.



Joku kyseli eskarimatkasta. Meidän tulevan eskarilaisen matka on 6km eikä mene suoraa bussiyhteyttä, joten kuskaukseksi menee. Kolme muuta kakaraa takapenkillä.



Terveisiä kaikille suurperheellisille, ja hyviä vointeja



t. Jymy rv 29+2 sekä p/00, p/02 p/04