Aiti ja isa vaihtavat paikkaa hoitovastuussa. Teoriassa aina nykyaikaa ja sallittua, kaytannossa kuitenkin ihmeteltya ja paheksuttuakin.

Mies ei ymmärtänyt, että olen oikeasti töissä enkä voi ottaa vastuuta kodinhoitdostakin. Mies ei ymmärtänyt , että imettäminen ja yöherääminenkin veivät voimiani.



Koko ajan piti kertoa miehelle, mitä kotitöitä pitää tehdä ja millä aikataululla. Mies istui illat baarissa.



Toista lasta ei meille taida tulla.

Että kuulostaa hyvältä ja hienolta. Minusta yks hailee kuka siellä kotona on läsnä, kunhan joku on. Ja toisenhan niitä töitä on sitten tehtävä enemmän että perhe elää. Mutta tietääkö se miehesi mihin on oikeasti päänsä pistämässä, ettei rupea perumaan sitten kun on tosi paikka :P



Mä olen niin mustasukkainen lapsistani etten suostu antamaan niitä vieraalle hoitoon ollenkaan, kouluun vasta pitkin hampain. Mutta miehen kanssa vaihtaisin kyllä osia jos vaan mies suostuisi ja mun ansaitsemilla rahoilla elettäisiin...

ettei miehellä välttämättä olekaan oikeaa kuvaa siitä, mihin on ryhtymässä ja lupaamassa. Tekee kyllä keskivertomieheksi melko paljon kotitöitä, mutta kieltämättä " ohjauksessa" . Toisaalta jos olen pitkämielinen ja annan hänen hoitaa kotiamme hänen tavallaan, varmaan hän löytää oman toimivan tyylinsä asioihin. Eri asia vaan, kuinka kauan kestää ja kuinka pitkää pinnaa se vaatii.



Kiitos kovasti kommenteista, erityisesti kotiäidille. Tarkoitin pienimuotoisella rajauksellani sitä, että olisi oman asian pohdiskeluni tueksi tarpeen saada perustelujakin ja mietteitä.

niin osaavat tehdä monenlaisia ruokia itse kotona (ei pelkkää pakastepyttipannun lämmitystä, vaan ihan oikeita ruokia alusta alkaen), pyykkäävät ja silittävät itse vaatteensa, hoitavat kauppa-asiat jne. Siis jo yksikseen osaavat ilman " ohjausta" elää aikuismaisesti.



Mieheen pitää luottaa, ei he aivottomia ole.

kun tapasin mieheni hän teki ruokaa ja piti kämppänsä suorastaan ylisiistinä...

Mutta kun mentiin kimppaan ja lapsia alko tulemaan mies ei kestänyt sitä että oli useampia muuttujia kuin hän itse. Hän löi lekkeriksi kotityöt ja keskittyi uraansa. Nykyään ei tee paljon pitään kotona. Ihan oikeesti hän ei pysty yhdistämään töitä ja perhettä. Joskus kun on yrittänyt olla enemmän perheen kanssa (minä välillä tehnyt lyhyitä periodeja iltatöitäkin), niin häneltä on jäänyt työt kokonaan tekemättä kun on niin stressaantunut... (tekee " tuottavaa ajattelutyötä" ).



t. aiemmin vastannut kotiäiti

Sillä ei ole mitään merkitystä kumpi siellä kotona on,jos homma toimii. Vastuu perheestä on yhteinen. Teen vieläpä vuorotyötä.Joskus kyllä huomaa,että siisteystaso ei ole välttämättä se mikä kuuluu ja joudun vielä töiden päälle siivoamaankin. se ottaa päähän.

ihan sama homma meillä :( Mies ei pysty ymmärtämään, että pitäisi huolehtia muistakin kuin itsestään. Vauvasta osasi huolehtia sen verran, että vaihto vaipat ja syötti, kun olin poissa (siis töissä).



-2

-2

Ruoanlaitto on alkanut sujua ihan eri tavalla, imuroikin päivän aikana ilman mitään pyyntöjä tai vihjailuja ja pyöräyttää pyykit siinä sivussa. Olen ollut todella iloisesti yllättynyt ja vähän nolokin, en minä jaksanut niin paljon siivoilla kun kotona olin. ;)