Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Elämä lapsettomana

Vierailija

Haluaisin kuulla muiden kokemuksia elämästä lapsettomana ja vinkkejä miten selvitä lapsettomuuden aiheuttamista ikävistä tunteista.

Olen lapseton 35 vuotias nainen ja mieheni ei halua lapsia. Olemme eroamassa tämän vuoksi. En enää itsekkään halua lapsia ikäni vuoksi, mutta en myöskään halua pitää elämässäni miestä jonka "takia" olen lapseton.

Yritän koko ajan pitää katkeruutta loitolla ja käsitellä ajatusta elämästä ilman lapsia. Minulla on todella hyvä työ ja mielenkiintoisia harrastuksia. Tunnen kuitenkin jääneeni sosiaalisesta elämästä pois, koska ystäväni ovat perheellisiä. Heillä on omat menonsa ja osa ajattelee, että on minun vikani että en hankkinut lapsia nuorena ja yli kolmekymppisen ei pidä enää edes hankkia lapsia.

Tunnen jääneeni paljosta paitsi, koska en ole onnistunut löytämään miestä, joka haluaisi kanssani lasta. Tämä on nyt toinen parisuhde, joka loppuu koska mies ei halua lapsia. En tiedä miten näin pääsi käymään, mutta kaipaisin vinkkejä miten elää lapsetonta elämää?

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Ehdit kyllä vielä äidiksi! Älä luovuta nyt, kun olet jo heivannut suurimman jarrun äitiytesi tiellä, eli miehesi. Älä anna katkeruuden voittaa vielä.

En halua mitenkään olla ap:lle jälkiviisas, mutta noin yleisesti:  miettikää nyt hyvät naiset hyvissä ajoin miestenne kanssa, onko perheen perustamisen ajatukset kummallakin samansuuntaiset. Jos ei, on ihan terveen itsekästä vaihtaa miestä sen mukaan sopivammaksi. Katkeruus kokematta jääneestä vanhemmuudesta tulee rikkomaan liiton jokatapauksessa, jos toinen halusi lasta ja toinen ei.Hedelmällinen aika naisella on rajallinen, valitettavasti.

Vierailija

Olet siis ollut kahdessa vakiintuneessa parisuhteessa, jotka ovat loppuneet siksi, ettei mies ole halunnut lapsia. Minä olen lopettanut monta parisuhdetta ihan alkuasetelmiin sen vuoksi, että mies on halunnut lapsia ja minä en. Tällaisista perusasioista kannattaa nimittäin ottaa selvää mieluiten heti seurustelun häämöttäessä.

Vinkkejä lapsettomaan elämään? Elät tietysti juuri samalla tavalla kuin tähänkin saakka: ilman lapsia. Voit tietysti hankkia lapsia elämääsi muillakin tavoilla kuin vain kimpassa miehen kanssa: teet tai adoptoit lapsen yksin, ujuttaudut kaveriesi elämään lasten kanssa olemaan tai menet vaikka vapaaehtoiseksi, "mummoksi", järjestötoimintaan lasten kanssa leikkimään.

Vierailija

Tee kaosettomuushoito yksin!! Usko mua. Ei ole este uudelle parisuhteelle. Nyt kipin kapin yksityiselle. Muuten kadut! Terv. Äiti

Vierailija

Olen lapseton, joskin toisista syistä. Mieheni halusi lapsia kuten minäkin, emme vain niitä saaneet. Aika teki tehtävänsä ja adoptioprosessikin jäin keskinäisten riitojen takia kesken. 

Erosimme, kun olin sinun ikäisesi. Mies lähti uuteen liittoon, josta hänellä on nyt lapsi. Eli "syy" oli ilmeisesti minussa. Lääketieteelliset tutkimukset eivät tuoneet tulosta. 

Olen hylännyt lapsihaaveet, olen nyt jo yli 40-vuotias. Koirapiireistä saa jonkinlaista korviketta. Minulla on tällä hetkellä kaksi koiraa ja harrastan niiden kanssa paljon. 

Ihan rehellisesti kuitenkin voin todeta, että tunnen jääneeni paitsi jotain ehdottomasti tärkeää. Varmasti pääsen sen yli ihan täysin, olen jo pitkällä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olet siis ollut kahdessa vakiintuneessa parisuhteessa, jotka ovat loppuneet siksi, ettei mies ole halunnut lapsia. Minä olen lopettanut monta parisuhdetta ihan alkuasetelmiin sen vuoksi, että mies on halunnut lapsia ja minä en. Tällaisista perusasioista kannattaa nimittäin ottaa selvää mieluiten heti seurustelun häämöttäessä.

Vinkkejä lapsettomaan elämään? Elät tietysti juuri samalla tavalla kuin tähänkin saakka: ilman lapsia. Voit tietysti hankkia lapsia elämääsi muillakin tavoilla kuin vain kimpassa miehen kanssa: teet tai adoptoit lapsen yksin, ujuttaudut kaveriesi elämään lasten kanssa olemaan tai menet vaikka vapaaehtoiseksi, "mummoksi", järjestötoimintaan lasten kanssa leikkimään.

Olen ilmeisesti huono tunnistamaan valehtelua rakkauden huumassa, koska kumpikin kovasti halusi lapsia kunnes olivat tosipaikan edessä ja suhdetta takana useampi vuosi. Kumpikaan ei olisi halunnut kuitenkaan erota. Älytöntä. ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, joskin toisista syistä. Mieheni halusi lapsia kuten minäkin, emme vain niitä saaneet. Aika teki tehtävänsä ja adoptioprosessikin jäin keskinäisten riitojen takia kesken. 

Erosimme, kun olin sinun ikäisesi. Mies lähti uuteen liittoon, josta hänellä on nyt lapsi. Eli "syy" oli ilmeisesti minussa. Lääketieteelliset tutkimukset eivät tuoneet tulosta. 

Olen hylännyt lapsihaaveet, olen nyt jo yli 40-vuotias. Koirapiireistä saa jonkinlaista korviketta. Minulla on tällä hetkellä kaksi koiraa ja harrastan niiden kanssa paljon. 

Ihan rehellisesti kuitenkin voin todeta, että tunnen jääneeni paitsi jotain ehdottomasti tärkeää. Varmasti pääsen sen yli ihan täysin, olen jo pitkällä. 

Kiitos jakamisesta. Surullista. Koiraharrastus minullakin on ja pitänee kasvattaa kenneliä, kun vauvakuume iskee. Nyt joku irvileuka vetää kortin koirista lapsina tai niiden korvikkeina, mutta ei se niin mene. Eri syistä harrastan koiria ja halusin lapsia. Mekin yritimme lasta aiemmin mutta ei erityisen aktiivisesti. Kertaakaan ei tärpännyt. Mies ei halunnut nähdä yhtään vaivaa ja paineistui pelkästä ovulaatio-sanan mainitsemisesta. Mikä ei sinänsä ole ihme, koska myöhemmin kävi ilmi, että hän ei edes halunnut lapsia. Kunhan halusi seksiä ilman kumia pari kertaa kuussa. ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis ollut kahdessa vakiintuneessa parisuhteessa, jotka ovat loppuneet siksi, ettei mies ole halunnut lapsia. Minä olen lopettanut monta parisuhdetta ihan alkuasetelmiin sen vuoksi, että mies on halunnut lapsia ja minä en. Tällaisista perusasioista kannattaa nimittäin ottaa selvää mieluiten heti seurustelun häämöttäessä.

Vinkkejä lapsettomaan elämään? Elät tietysti juuri samalla tavalla kuin tähänkin saakka: ilman lapsia. Voit tietysti hankkia lapsia elämääsi muillakin tavoilla kuin vain kimpassa miehen kanssa: teet tai adoptoit lapsen yksin, ujuttaudut kaveriesi elämään lasten kanssa olemaan tai menet vaikka vapaaehtoiseksi, "mummoksi", järjestötoimintaan lasten kanssa leikkimään.

Olen ilmeisesti huono tunnistamaan valehtelua rakkauden huumassa, koska kumpikin kovasti halusi lapsia kunnes olivat tosipaikan edessä ja suhdetta takana useampi vuosi. Kumpikaan ei olisi halunnut kuitenkaan erota. Älytöntä. ap

Rakkauden huumassa tai muuten vain toisesta tykätessään tosiaan tunnistaa valehtelun huonosti, ja harmillisen moni valehtelee mielellään saadakseen pitää suhteen joutumatta antamaan periksi. Minulle on valehdeltu niin päin, että eihän niitä lapsia juu ole mikään tarve tehdä. Joka kerta on kuitenkin käynyt ilmi, että minun mielipiteeni "ei lapsia" tarkoittaa miehen mielestä "ei lapsia nyt vaan myöhemmin", "haluan lapsia, mutta nyt vain esitän erikoista", "testaan sinua tässä näin tyttömäisesti" tai vain sitä, että en muka vielä tiedä, mitä haluan, mutta hormonit pakottavat minut lapsentekoon myöhemmin. Ja on takerruttu kiinni siinä uskossa, että siinä se tuleva vaimo on.

Jos tunnet olevasi liian vanha lapsentekoon (noin nuorena), mutta kuitenkin sen lapen haluaisit, mikset adoptoisi muutaman vuoden ikäistä omaksesi? Olisit ihan oikean ikäinen siinä mielessä, että nelikymppinen kymmenvuotiaan äiti on enemmän kuin tavallinen näky.

Nro 2

Vierailija

Koirapiireissä on kyllä yliedustus lapsettomilla naisilla. 

Niitä kommenetaan, hellitään ja niihin panostetaan kaikin tavoin kuin lapsiin. Se on ihan selvä juttu. 

Varmasti kissaihmisissä on sama piirre. Heillä ei vain ole samoin porukoita. Kissa on introvertin valinta, koira ekstrovertin. 

Mutta usein sillä paikataan hoivavietin todellisen kohteen puutetta. Ja nyt en sano, että aina. Toki monessa lapsiperheessäkin on kissoja ja koiria ja ne eivät paikkaa yhtään mitään. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Koirapiireissä on kyllä yliedustus lapsettomilla naisilla. 

Niitä kommenetaan, hellitään ja niihin panostetaan kaikin tavoin kuin lapsiin. Se on ihan selvä juttu. 

Varmasti kissaihmisissä on sama piirre. Heillä ei vain ole samoin porukoita. Kissa on introvertin valinta, koira ekstrovertin. 

Mutta usein sillä paikataan hoivavietin todellisen kohteen puutetta. Ja nyt en sano, että aina. Toki monessa lapsiperheessäkin on kissoja ja koiria ja ne eivät paikkaa yhtään mitään. 

Niin... Lapsettomilla on aikaa harrastaa eri tavalla kuin perheellisillä. Harrastukseni on nyt kestänyt 25 vuotta. Näin aikuisena on hienoa, kun on myös rahaa laittaa harrastuksiin (muihinkin kuin ne koirat). Kaiken vaihtaisin perheeseen, mutta minulle kuten ei monelle muullekaan ole jaettu kaikkia kortteja. ap 

Vierailija

Ap et ole liian vanha !!
Itse ainakin olin 35 v vielä ihan nuori ja kaverit kanssa. Meillä päin ( kallis asuinalue) on lähinnä poikkeus puistoporukoissa jos joku on alle 30. Useampi tuttuni on saanut ekan vasta 40+ ikäisenä, itse 38.
Jos oikeasti haluat lasta ala tekemään täysillä töitä sen eteen heti!
Ota vaikka lainaa ja yksityiselle hoitoihin .
Itsekin olin jo ajatellut etten saa lapsia mutta nyt kun nämä 2 on olen niin onnellinen. Ja luulen että en 20 vuotiaana olisi jaksanut valvomista yhtä hyvin , muistelen että olin silloin ihan romuna jos en saanut nukkua 9 h yöunia ja viikonloppuna torkuskella iltapäivään.
Yritä ettei myöhemmin kaduta ettet yrittänyt.mulla 2 kaverin kaveria jotka ovat tehneet lapsen yksin hoidoilla ja toinen löysi juuri ihanan miehenkin lapsen ollessa nyt 1 v

Vierailija

Mäkin suosittelisin hankkimaan lapsen yksin. Alta nelikymppinen ei ainakaan mun mielestä ole vielä edes mitenkään vanha äidiksi. Sitä voi myöhemmin kaduttaa, jos ei edes kokeile.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat