Lue keskustelun säännöt.
Mies on ilkeä mua kohtaan
21.11.2015 |
Tönäisi mut seinää vasten ja musersi kommenteillaan itsetuntoni, jolloin menin eteisen nurkkaan itkemään. Oli niin paha olo, että menin lepäämään siihen nurkkaan, jolloin mies heitti mua pahvilaatikolla. Jäin siihen makaamaan, niin mies meni ottamaan jalkakylvyn tms. Makasin siinä edelleen ja mietin elämääni ja suljin silmäni. Mies tuli potkimaan takapuolelle mua ehkä varttitunnin jälkeen. Hän potki vähän aikaa ja heitti jonkun imurin osan mun päälleni ja tökki mua sillä. Kun avasin silmäni, hän meni pois. Kun nousin siitä, niin hän jatkoi haukkumistani ja läpsi mua nyrkeillä pari kertaa kevyesti. Mitään oikeasti vakavaa ei käynyt, enkä välttämättä edes saanut mustelmia, mutta mies yrittää nujertaa mua henkisesti. Mä en enää jaksa tällaista elämää. Mitä mä teen? Pari viikkoa sitten oisin saanut asunnon, mutta juuri sinä päivänä, kun mun ois pitänyt tehdä lopullinen päätös, hän olikin tosi ystävällinen ja tarjosi ravintolassa lounaan ehkä ekan kerran noin kahteen, jopa kolmeen vuoteen. En sitten ottanut sitä asuntoa. Täytyy varmaan hakea jotain taas uudelleen.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä olet sen kanssa? Mitä ihanaa siinä miehessä on? Oikeesti. Mun ex ei ollut väkivaltanen tms. Mut ah se ihana tunne kun vihdoin viimein sain itteni irti siitä suhteesta. Nyt maanantaina sä menet ja haet ihan mitä vaan aduntoa ja otat ensimmäisen minkä saat. Keräät kamas ja muutat. Ihan sama onko sulla yhtään huonekalua sinne mukaan ottaa. Kun oot muutan yön siellä omassa rauhassas ollut niin rupeet ihmetteleen miks et oot aikasemmin lähteny. Usko mua. Kaks yötä enää niin on maanantai.
Kiitoksia. Olet oikeassa. Täytyy vain olla rohkea ja uskaltaa riuhtaista itsensä irti tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä vielä odotat? Lopeta toi muissa roikkuminen ja ala rakentaa omaa elämää.
Mun äitini sanoi mulle noin kun olin parikymppinen ja kolmekymppinenkin. Mutta en tiedä, miten sen tekisin. Rakkaus ja ihmissuhteet ovat olleet mulle todella tärkeä juttu. Olen ollut aina todella onneton sinkkuaikoinani ja melkein pakkomielteisen ihastunut johonkin aina. En tiedä, miten unohdan sen rakkauden- ja läheisyyden kaipuun, joka on mulla sisimmässäni melkein pakkomielteisenä. Mun pitäisi varmaan syödä jotain lääkkeitä, niin pystyisin keskittymään pelkästään työhän ja harrastuksiin. Mussa on varmastikin jotain tosi pahasti vialla. En mä vaan jaksa olla yksin ja ilman rakkautta (jopa huonoakin sellaista). Ja ujona sekä keskinkertaisen näköisenä ihmisenä pelottaa luopua huonostakin suhteesta, kun se voi tarkoittaa loppuiän yksinäisyyttä.
Vaikka olisit susiruma nainen löydät varmasti miehen joka on sua rumempi ja jonka silmissä sä olet kaunein nainen jonka kanssa jän on ikinä ollut 😊
Kiitoksia! Kunpa olisikin näin. Täytyy pitää toivoa yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä teit että niin suuttui?
Toki kuulostaa pahalta, ja selvästi haet täältä lohtua ja sitä että ihmiset olisivat puolellasi, joten ollaan nyt sitten, se siitä aiheesta.
Mutta kerro silti mitä teit? Tuskin ihan hiljaa vaan oot ollut ku niin suuttui?
Mua ärsytti hänen väkivaltainen käytöksensä sekä se, että emme taaskaan menneet yhdessä ostoksille, vaikka odptin sitä koko päivän. Pelkäsin myös, että mies oli ollut outo ja äkkipikainen erästä toista henkilöä kohtaan ja kyselin siitä. Lisäksi kyselin, että mikä mussa on vikana ja mitä mun pitäisi tehdä sille, kun olen niin ruma, tyhmä ja muutenkin huono. Noh, menin tuon jälkeen kyselemään oven rakoon lisää, niin mies heitti mua täysillä peliohjaimella päähän. Sattui päähäni ja silmäkulmaan niin, että silmäkulma turpoaa nyt ainakin.
Olen itse lähinnä pelokas ja alemmuudentuntoinen sekä huonoitsetuntoinen "piipittäjä", joka haluaisi, että mieheni alkaisi käyttäytyä normaalimmin ja lopettaisi mun kiusaamisen ja määräilyn. Hän nimittäin haukkuu mua vanhaksi l*tkaksi ja p*skakasaksi päivittäin. Ja siis olen oikeasti kiltti ihminen. Mutta joo. En tiedä enää kohta mitään.
:D
Minä en vietä aikaani sellaisten ihmisten kanssa jotka kohtelevat minua huonosti.
Enkä milloinkaan olisi parisuhteessa sellaisen kanssa.
Miksi sinä olet?
Vierailija kirjoitti:
Minä en vietä aikaani sellaisten ihmisten kanssa jotka kohtelevat minua huonosti.
Enkä milloinkaan olisi parisuhteessa sellaisen kanssa.
Miksi sinä olet?
En ole ap, mutta ei elämä ole noin yksinkertaista. Koin ihanan intohimoisen ja lämpimän suhteen komean miehen kanssa. Vuosien jälkeen Jossain vaiheessa kuin huomaamatta se kuuma liekki joka välillämme oli muuttui negatiiviselle puolelle ja mies humalassa kävi väkivaltaiseksi. Ne hyvät hetket saivat mut rakastumaan syvästi ja kesti pitkään kunnes päästin irti suhteesta. Ja yhä 15 vuode jälkeen en ole rakastanut ketään yhtä paljon kuin tuota miestä. Nyt Olen toisen miehen kans onnellisesti naimisissa, on lapsia jne...mutta rakkaus on viileämpää
Se ravintolalounas oli tosiaan ihan "oikeassa" ravintolassa kaupungilla, mikä on erittäin harvinaista luksusta itselleni. Kun miehelläni on myös jopa periaatteena, että hänhän ei naisille mitään tarjoa tai ovia availe jne. Muutenkaan hän ei halua tehdä mitään uhrauksia tai myönnytyksiä naisten vuoksi. Hän itse kieltämättä harrastaa niitä mäkkärireissuja, joten tuli mieleeni, että aivan kuin olisit joku tuttu.