Haluaisin uusia ystäviä ja sitten en kuitenkaan halua. Outoko??

Vierailija

olen tavallinen perheellinen 40 v nainen, asun pk-seudulla ja ystäviä on vähän. Muutamia omia ystäviä, joita tapaan harvakseltaan, mutta ystäväperheitä ei ainuttakaan. Kuuntelen kateellisena kuinka muut suunnittelevat viikonloppumenoja ja matkoja yms. Ystäviensä kanssa. Näen itseni järjestämässä juhlia, mutta sitten taas ajattelen että on vaivalloista ja aikaa vievää ja siivotakin pitäisi. Ja entäs jo kukaan ei tule, jos kutsun. Ja kokkailu ystävien kanssa vaikuttaisi mukavalta, mutta todellisuudessa en todellakaan haluaisi ketään keittiööni puuhaamaan yhtään mitään.

Onko kellään muulla tällaista, ajatuksen tasolla uudet ystävät ja ystäväperheet olisivat kivoja, mutta todellisuudessa et halua tehdä sitä oikeasti, olenko jotenkin outo, jakautunut persoona.........

Kommentit (5)

Vierailija

No minä olen tuollainen. Toisaalta tunnen itseni yksinäiseksi mutta toisaalta ei ole aikaa, jaksamista ja halua ylläpitää ystävyyttä. Alkaa vaan ahdistaa kun pitäisi sovituista tapaamisista pitää kiinni silloinkin kun ei sittenkään millään huvittaisi ja jaksaisi. Jokin piirre alkaa ennenpitkää siinä toisessa kuitenkin ärsyttää ja tulee taas entistä vahvemmin tunne ettei kukaan tule koskaan ymmärtämään minua enkä löydä tarpeeksi samanlaista sielua. Pidän nämä mieluummin siis vaan siellä ajatuksentasolla ja viihdyn yksinäni sekä mieheni kanssa, joka on ainoa jonka seurassa oikeasti yhä viihdyn aidosti.

Vierailija

Ja minua ainakin vähän "pelottaa" aloittaa tutustumista, entä jos osoittautuu että henkilö ei olekaan yhtään mukava pidemmän päälle ja mite siitä sitten pääsee sivistyneesti eroon..

Vierailija

Minä olen myös juuri tuollainen, välillä tuskailen yksinäisyyttä, siis ystävien puutetta ja sitten en kuitenkaan jaksaisi tutustua keneenkään.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat