Mikä järki keskituloista hieman matalammin tienaavalla käydä töissä porvarin orjana?

Minulle jää töissä käydessä käteen n. 400e/kk enemmän kuin työttömänä. Ensinnäkin se on jo sellainen summa, että työnteko kannattaa. Toiseksi en ole velvollinen tilittämään rahankäyttöäni kenellekään. En myöskään koe olevani porvarin orja, vaan saan palkan vastineeksi työnteostani. Mielestäni on itsestäänselvää, että firman omistaja, joka kantaa suurimman taloudellisen riskin, saa myös suurimman voiton.

Vierailija kirjoitti:

Minulle jää töissä käydessä käteen n. 400e/kk enemmän kuin työttömänä. Ensinnäkin se on jo sellainen summa, että työnteko kannattaa. Toiseksi en ole velvollinen tilittämään rahankäyttöäni kenellekään. En myöskään koe olevani porvarin orja, vaan saan palkan vastineeksi työnteostani. Mielestäni on itsestäänselvää, että firman omistaja, joka kantaa suurimman taloudellisen riskin, saa myös suurimman voiton.

400 euroa sen arvoista, että uhraat niin suuren osan elämästäsi töissä käymiseen? Itse en tekisi sitä edes 800 euron tähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle jää töissä käydessä käteen n. 400e/kk enemmän kuin työttömänä. Ensinnäkin se on jo sellainen summa, että työnteko kannattaa. Toiseksi en ole velvollinen tilittämään rahankäyttöäni kenellekään. En myöskään koe olevani porvarin orja, vaan saan palkan vastineeksi työnteostani. Mielestäni on itsestäänselvää, että firman omistaja, joka kantaa suurimman taloudellisen riskin, saa myös suurimman voiton.

400 euroa sen arvoista, että uhraat niin suuren osan elämästäsi töissä käymiseen? Itse en tekisi sitä edes 800 euron tähden.

Se neljäsataa kuussa enemmän on jo ihan hyvä raha, ja on myös toivoa että palkka nousisi jossain vaiheessa. Plus lisäksi se, ettei tarvitse selittää ajan ja rahan käyttöä työkkärille tai yhdellekään sossutädille.

Koska mä tykkään tehdä mun työtä. Olisi kamalaa ottaa vastaan rahaa, jota ei oikeasti ansaitse.

Eikös lähtökohtaisesti jokaisen pitäisi olla vastuussa itsensä elättämisestä ja tukien olla hätäverkko - ei ansaintavaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Eikös lähtökohtaisesti jokaisen pitäisi olla vastuussa itsensä elättämisestä ja tukien olla hätäverkko - ei ansaintavaihtoehto?

Juuri näin. Jos tukien varassa eläminen on ykkösvaihtoehto, se tarkoittaa että tuet ovat liian suuria ja ne saa liian helposti.

Työ on aika paljon muutakin kuin se toimeentulo. Mulla on huiput työkaverit, meillä on töissä kivaa ja tykkään työstäni myös sisällöllisesti. Työ tuo sosiaalisen aspektin elämään, kuulun tiimiin ja olen hyvä siinä mitä teen. Ehkä olen sitten erityisen onnekas, kun voin tosiaan käydä ilomielin töissä.

Ei mitään. Olen ollut nyt muutaman vuoden, tutustumassa ihmeisiin ja luomassa suhteita. Nyt on aika lähteä omilleen, hieman sivussa alalta, niin ei tule kilpailusääntongelmaa. Tarkoitukseni on hommata työhuone sellaisesta yritysryppäästä, missä on yhteiset taukotilat, eli muitakin näkee. Lisäksi pienyrittäjille on omia yhdistyksiä ja näkeehän sitä ihmisiä harrastuksissakin. Työntekijöitä en aio koskaan ottaa, tai jos, niin korkeintaan oman pojan, jos hän on kiinnostunut. 

Palkat on liian pieniä jos täytyy miettiä kannattaako mennä töihin kun tuet on melkein saman verran.

Pienipalkkaisella ei ole mahdollisuutta rikastua. Mieluummin köyhä ja työtön kuin köyhä ja töissä.

Vierailija kirjoitti:

Pienipalkkaisella ei ole mahdollisuutta rikastua. Mieluummin köyhä ja työtön kuin köyhä ja töissä.

Olisiko paremmin palkattuihin hommiin hakeutuminen sitten kuitenkin rakentavampi vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

. E, ja on myös toivoa että palkka nousisi jossain vaiheessa..

Sanovat, että juuri tässä on köyhän ja keskilukkaisen suurin ero.

köyhä tekee valintoja nykyhetken perusteella ja tavoittelee välitöntä palkntoa. Siksi vapaa-aika nyt painaa enemmän kuin mahdollinen palkankorotus joskus.

Keskiluokkainen taas ajattelee, että tulevaisuus on törkeä. Siksi hön siirtää nautintoa ja palkkiota tulevaisuuteen siinä uskossa, että palkkio todennäköisesti kasvaa. Siksi keskiluokkainen menee töihin kahdeksasta neljään ja todennäköissti saakin vähän kerrrallaan sen palkankorotuksen.

Kaikki olisi hyvin, jos molemmat nyt olisivat pysyvästi valintoihinsa tyytyväisiä. Harmi vaan, että molemmat tuntuvat kadehtivan toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle jää töissä käydessä käteen n. 400e/kk enemmän kuin työttömänä. Ensinnäkin se on jo sellainen summa, että työnteko kannattaa. Toiseksi en ole velvollinen tilittämään rahankäyttöäni kenellekään. En myöskään koe olevani porvarin orja, vaan saan palkan vastineeksi työnteostani. Mielestäni on itsestäänselvää, että firman omistaja, joka kantaa suurimman taloudellisen riskin, saa myös suurimman voiton.

400 euroa sen arvoista, että uhraat niin suuren osan elämästäsi töissä käymiseen? Itse en tekisi sitä edes 800 euron tähden.

Vuodessa se on 4800 euroa, kahdessa vuodessa melkein kymppitonni. Kannattaisi opetella kertolaskut. 

Kohta tukia leikataan ja sit tienaan 700 enemmän kuin työtön. Mulla on eläkekertymääkin. 😀 Ja säästöjä ja osinkotuloja. Aikoinaan oli palkka pitkään 1800 e per kk, nyt 5300. Opin paljon kisällihimmissa ja mykyisen palkan saan osaamisen vuoksi

Kukas ne tuet maksaa jos kaikki jää kotiin lojumaan tukien varaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä järki keskituloista hieman matalammin tienaavalla käydä töissä porvarin orjana?

AV-palsta mallia 1918

Meidän työssäkäyvien ja eläkkeemme tienaavien veronmaksajien pitää vakavasti miettiä, kannattaako meidän elättää tuollaisia vätyksiä, joill on mahdollisuus tehdä edes puolipäivätyötä. Ainakin puolet tuista pois!!!!!

Itse en olisi edes ihminen, jos minulla ei olisi työtä ja en voisi täyttää velvollisuuttani elättää itseni ja perheeni. En jäänyt nuorena pienelle paikkakunnalle nyhjäämään, vaan opiskelin opintolainalla ja kesätöillä hyvän akateemisen ammatin  ja sain sen myötä kaikki muut hyvän elämän edellytykset. Onneksi terveyskin on kunnossa. Sekin on aika pitkälti oman työn tulosta.

Niin... Tuloloukku on tosiasia, ja vaikka en nyt tee siitä samanlaisia johtopäätöksiä kuin ap, niin on se väärin, ettei työnteko kannata paremmin. En sano, että tukia pitäisi leikta, mutta ehkä pienituloisiakin pitäisi tukea vaikkapa tuloverotusta keventämällä tai lisäämällä mahdollisuuksia saada kunnalta huokea vuokra-asunto.

Kyse kun on kokonaisuudesta. Ei kannata tuijottaa pelkkää nettopalkkaa. Esimerkiksi täällä stadissa on niin kova pula asunnoista, että yksityisillä markkinoilla on vuokrataso täysin järjetön (pitkälle toista tonnia perheasunnosta) ja stadin vuokra-asuntoon on niin kova jono ja tarveharkinta karsii useimmat keskituloiset ja keskituloa likelläkin olevat ulkopuolelle, että oikeastaan ainoa mahdollisuus on ostaa kämppä. Pienillä tuloilla on pakko ostaa asunto kaukaa/huonosta lähiöstä, ja siltikin perheasunto (kolmio tai neliö vaatimattomassa lähiökerrostalossa) maksaa 200-300 tuhatta euroa. Siinä vie seuraavat 25 vuotta pankki aika ison osan palkasta, näillä alhaisilla koroillakin tonnin kuussa, minkä päälle tulee 400-500 euroa yhtiövastiketta jne.

Samaan aikaan kunnan vuokra-asunnosta (samanlainen kolmio/neliö) maksat 800-900 euroa kuussa.

Tuosta tulee jo erotusta menoihin 500-700 euroa kuussa.

Juu, omistusasunto on omaisuutta, mutta käytännössä se ei sitä ole, koska et sitä voi realisoida ja hassata, koska jossain on asuttava. Toki sitten 25 vuoden päästä sinulla asumiskulut ovat halvemmat, joten pitkällä tähtäyksellä se oman asunnon osto kannattaa verrattuna siihen, että asuisit yksityisillä vuokramarkkinoilla ja maksaisit 1300 e kuussa vuokraa.

Mutta kannattaa siis ymmärtää, että meillä asuntopolitiikka JA tulonsiirrot JA esim. päivähoitomaksujen tulosidonnaisuus luovat tilanteen, että pienituloisen työssäkäynti ei välttämättä rahallisesti kannata.

Toistan, että minä EN silti tee siitä sitä johtopäätöstä kuten ap, että töissäkäynnin lopettaisin, koska työ tuo myös sisältöjä elämään, pitää säännöllisessä elämässä kiinni, antaa itsetuntoa ja hyvällä lykyllä mahdollistaa myöhemmin etenemisen uralla. Ei aina, mutta joskus.

Suurempi etu on se sosiaalinen elämä töissä, ja tunne siitä että on tärkeä ja tuottava henkilö. Niitä ei (välttämättä) kotisohvalla saa.

18 puhut asiaa. Ei tukia pidä leikata, koska ei työttömän elämä nyt oikeesti ole leveää. Ainakaan pitkäaikaistyöttömän. Se on nöyryytävää hypäämistä ilmaistöissä ja kitkuttamista minimitoimeentuloilla.

Pikemminkin pitäisi jotenkin loiventaa proggressiota pienituloisten osalta. Ja tosiaan muuttovoittopaikkakunnilla siis muuallakin kuin Helsingissä pitäisi lisätä vuokra-asuntotuotantoa.

Mä itse asiassa ihmettelen, miksi aina laman aikaan hallitukset elvyttää liikennerakentamisella. Miksei ennemminkin vuokra-asuntotuotannolla? Luotais mahikset asua järkihintaan, mikä kannustaa tekemään vähän huonomminkin palkattua työtä siellä missä töitä on saatavilla.