Jaksaako lapsen saamisen jälkeen enää juoda? tai bilettää?

En tiedä jaksaako kovin nopeaa, mutta sen tiedä etten aio seuraavaa 18 vuotta täysin ilman alkoholia olla, ja tarvin välillä kodin ulkopuolista elämääkin. Eiköhän sitä kun niistä ensimmäisen vuoden hormonihuuruista pääsee, niin saata silloin tällöin (ainakin pari kertaa vuodessa) tyttöjen ilta ulkona kiinnostaa, ja varmaan ukkokullan kanssa treffi-ilta viinin ja ruuan äärelläkin tuntuu ihan hyvältä. Raskaana ja imettäessä lienee taas ihan luonnollista tuntea haluttomuutta viettää "pesän" ulkopuolella elämää, vaikka toisaalta on ihan normaalia sekin että raskaana saatta kaivata saunasiideriä tai vauvan kanssa ollessa odottaa jo innolla kun sitten joskus on mahdollista mennä kavereiden kanssa bilettämään. Ei mikään elämänmuutos tule niin, että menetät kaikki siihen astiset toiveet ja halut, ja alat elämään vain yhdelle asialle. Ainakaan toivottavasti :) T. Nainen rv 30 jolla ei tee yhtään mieli myöskään alkoholia tai ihmisten ilmoille ylipäätään, mutta viimeistään vauvavuoden jälkeen aikoo kyllä käydä kavereiden kanssa vähintään parilla. Ihan vaan jotta ei unohtaisi että on muutakin kuin äiti. Ja ei, en ole ikinä juonut paljon. Ennen raskautta 2-4 kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Luin just tänään että joillain alkoholistiksi luokitelluilla ei oikeastaan ole alkoholismia vaan ahdistuneisuushäiriö, johon juodaan. Kun ahdistus paranee,juominen loppuu. Ja voihan se ap:lla olla, että elämä muuttui paljon onnellisemmaksi parisuhteessa. Koska suurkuluttaja jonkin luokan juopoksi joskus lasketaan.

Mä en kyllä ymmärrä, että mistä sä vetaset ton että ap on alkoholin suurkuluttaja.

Eihän sitä välttämättä jaksa ihan iänkään takia enää.

Minä kyllästyin baareihin jo 18-vuotiaana. Mun mielestä alkoholin juominen ei ole mitään juhlimista. En näe mitään juhlallista siinä, juhliminen on sitä kun on vähän laittauduttu ja tehdään jotain kivaa, syödään hyvin, jutellaan ja nauretaan, tanssitaan ja kuunnellaan musiikkia, alkoholin juominen ja humalaan tulo on vain surullista teeskentelyä. Miksi sitä sanotaan juhlimiseksi kun juodaan pahaa juomaa joka aiheuttaa kehossa myrkytystilan, ja se muuttaa ihmisen typeräksi ja naurettavaksi örveltäjäksi, ja jälkikäteen on paha olo ja morkkis? Ihmiset voisivat myöntää sen, että juhliminen ja pään tuulettaminen alkoholilla on vain itsensä huumaamista mikä peittää negatiiviset ajatukset sumuun, ja voi teeskennellä iloista ja estotonta.

Nuorena elin villiä ja kosteaa boheemielämää. 24-vuotiaana aloin kuitenkin kokea baari- ja bilekulttuurin kaavamaiseksi ja epäinspiroivaksi. Ihmiset ympärilläni eivät olleet enää hauskoja ja elämästä juopuneita, vaan ahdistuneita ja katkeria.

Aloin vähentämään juomista ja keskittyä kädentaitoihin, puutarhan hoitoon ja muuhun harrastamiseen. Kävin toki viihteellä edelleen, mutta vähenevässä määrin. Lisäksi elämäntapani alkoivat muuttua. Tupakointi jäi ja ruokavalio muuttui terveyttä edistäväksi. Kaipa kasvoin aikuiseksi.

Tulin raskaaksi 25-vuotiaana. Vauvan saatuani kävin ulkona kuukausittain, alkoholi ja jopa tupakka maistui taas. Avioliittoni päättyessä eroon rauhoituin kuitenkin melkoisesti, sillä arkeni oli taas tyydyttävää. Lisäksi urheilen ja työskentelen nykyään liikunta-alalla, treenit ja työt rajoittavat. Alkoholiton olut maistuu pitemmillä illanvietoilla, muuten jätän nautiskelun lasilliseen viiniä tai yhteen kahteen oluttuoppiin.

Uskon, että olisin tälläinen ilman lapsiakin, mutta en todellakaan ole sitä mieltä että lapsensaannin jälkeen bailaaminen on äideiltä kokonaan kielletty.