Mistä suomalaisten epäkohteliaisuus ja vihaisuus johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Talta palstalta olen oppinut etta monen suomalaisen (HUOM. en kirjoittanut "kaikkien") mielesta kaikki positiivinen on tekemalla tehtya. On tekohymy, tekoystavallisyys, tekokohteliaisuus ja small talk sita kamalimman sortin tekolirkutusta.

Kun olen kysynyt mita sitten olisi aito hymy tai juttelu niin heti kuorossa vastataan etta olen aina suomalaisia haukkumassa kun olen vasta kysynyt enka edes vastausta saanut. Kylla minusta valilla pieni tekoystavallisyyskin menee aidon irvinaamaisuuden edelle.

Just noin!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on kulttuuri, että vieraalle ei uskalleta puhua. TUolla yhdessä ketjussa on ihmisiä, jotka eivät osaa puhua vieraille lapsille. He haluavat, että lapsen vanhemmat kommunikoivat heidän puolestaan lapselle. Ilmeisesti näin:

Lapsi seisoo niin, että vieras aikuinen ei pääse haluamaansa kohtaan. Vieras aikuinen seisoo paikoillaan mulkoillen vihaisesti vuoroin lasta, vuoroin vanhempaa. Vanhempi huomaa, että vieras aikuinen on ahdingossa. Toimintapa on tämä.

Vanhempi kyykistyy henkisesti nujertuneen vieraan aikuisen viereen: "Haluatko sää, että meijän Pirjo-Tonikki siirtyis tosta vähän sivummalle, että sä pääset pakkaamaan?"

Vieras aikuinen tuijottaa kengänkärkiään ja kohauttaa olkiaan

Vanhempi (tunteita sanoittaen): "SUlla taitaa olla paha mieli, kun meidän Pirjo-Tonikki ei osaa käyttäytyä niin kuin aikuinen. Eiksoo?"

Vieras aikuinen (varpaitaan tuijottaen): "Emmätiiä."

Vanhempi: "Pirjo-Tonikki, voisitsä tulla tähän toiseen kohtaan pakkaamaan, kun tolle tädille/sedälle tuli niin paha mieli, kun sä olit sen paikalla?"

Pirjo-TOnikki siirtyy toiseen kohtaan. Vieras aikuinen siirtyy paikalle, jossa lapsi on ollut ja mulkaisee vanhempaa ja lasta alta kulmain. Kun vanhmepi kääntää selkänsä, hän näyttää kieltä Pirjo-Tonikille.

Vanhempi: "Kato nyt, kun tädille/sedälle tuli hyvä mieli, kun sä annoit sille tilaa, eikö tullukki!"

Vanhempi kääntyy katsomaan vierasta aikuista, joka riiputtaa päätään.

Vieras aikuinen: "Emmätiä."

Vanhempi: "No niin, Pirjo-TOnikki, jatketaan me tätä pakkaamista. Pitää aina muistaa, että joillekki vieraille aikusille tulee tosi helposti tosi paha mieli, jos ne ei saa tuijottamalla viestiä perille."

 

Mutta joillekin näitä heidän lasten aiheuttamia mielenpahoittamisia ilmeisesti sattuu tosi tiheästi, olisiko sekin mahdollista, että ne voisi ihan omatoimisesti käskeä reippaasti pois, nostat vaikka alle 4-vuotiaat nopeasti pois samalla kun kerrot, että siinä ei olla, olet toisen edessä, ennen kuin vieras aikuinen ehtii pahoittaa mielensä, että ei pääse pakkamaan omia ostoksiaan? Seuraavalla kerralla muistaa paremmin, missä pakataan.

Se kaupassakäynti kun voi olla koko viikon ainoa tunti, kun ei ole ohjattavana ja vastattavana omia pieniä lapsia, ja työkin voi olla sitä samaa, vastaamista ja hoivaamista dementikoille tai lasten ohjaamista koulussa.

Koskaan ei voi tietää toisen elämästä. Toisia ei voi velvoittaa kasvattamaan omia lapsiaan kysymättä heiltä, käykö se heille.

Ymmärrän, jos tuollainen virhe sattuu kerran, mutta jos olet huomannut ihmsiten tympääntyvän lapsiisi useamminkin, niin voisiko olla että vika on sinussa.

Oikeasti, et voi rikkoa muiden ihmisten rajoja, pakottamalla heitä kantamaan vastuuta lastesi kasvattamisesta, jos se ei heille sovi.