hoitajat ! kertoisiko joku viimein, mikä logiikka siinä lisämaidon pihtaamisessa piilee?

Vierailija kirjoitti:

No, siis kuten jo monesti sanottu. Imetys onniatuu paremmin, kun lapsi on jatkuvasti rinnalla tilaamassa maitoa, että maidontuotanto käynnistyy. Ei mielellään myöskään tuttia ihan alkuun eikä tuttipulloa, jos ajatuksena on imetys, ettei vauva opi väärää imutekniikkaa(tuttia imetään eri tavalla).

Lapsi ei tarvitse paljoa maitoa alkuun. Hän tuottaa energiaa ruskeasta rasvasta, jota ei aikuisella ole. Lisäksi ensimaito on rasvaisempaa ja ravinnerikkaampaa.

Lapsi _tarvitsee_ lisämaitoa, jos hänen painonsa laskee tai hänellä on fysiologisia kuivumisen merkkejä.

Pieni vastasyntynyt esimerkiksi virtsaa tavallisesti kerralla 5-20ml kerralla, joten jos ajatellaan, että hän on rinnalla 12 krt vrk niin ihan nestetasapainonkaan takia ei tarvitse kovin paljon nestettä, sillä rinnalla ollaan keskimäärin useammin kuin vaippa kastuu.

Uskokaa pois kätilöt on koulutettuja tarkkailemaan vastasyntyneen vointia ja painoa, joten sitä maitoa kyllä saa, jos on tarpeen. Jos vastasyntynyt huutaa tuntikausia niin hänet täytyy tutkia.

Normaalisti maito nousee 2-5 vrk kuluttua synnytyksestä. Synnytyksessä annettu oksitosiini-tiputus voi viivästyttää maidonnousua.(Huom.usein epiduraalin kanssa kulkee käsikädessä)

Sitten tietysti, jos ei ole kuullut ruskeasta rasvasta/usko siihen niin en voi auttaa, mutta on ihan tutkittu, että enite esikoisten äitejä huolettaa imetyksessä maidon riittävyys, joten tästä uusille vanhemmille tiedottamiseen pitäisi ehdottomasti panostaa...

Tässä tekstissä annat hyvin voimakkaasti sen vaikutelman, että kätilö on se henkilö, joka päättää kenelle vauvalle lisämaitoa annetaan missäkin tilanteessa. Oletko mahdollisesti kätilö tai kätilöksi opiskeleva? Hoitajat ovat kuitenkin vuorossaan sen keskimäärin 8h päivässä ja synnyttäneiden osastot tupaten täynnä. Vauvat itkevät vähän väliä. Tietääkö ne hoitajat kuka se itkijä kulloinkin on? Eikö olisi kuitenkin parasta lähteä siitä ajatuksesta, että äiti on lapsensa paras asiantuntija. Synnyttäjä on osastolla n.2-3 päivää tai mahdollisesti vähän kauemmin. Hyvä jos sinä aikana kerkeää antaa imetysohjausta, sillä varmasti on paljon suotuisammat vaikutukset imetyksen kestoon, kuin lisämaidon panttauksella.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä lisämaidon tarvetta vaan tunne tajuavan naiset, joilla maitoa nousee heti. Minulla on kahden lapsen kanssa käynyt niin, että lisämaidon pihtaamisen takia ollaan oltu ylimääräisiä öitä sairaalassa sokeriseurannassa. Rutiini sama: toistuvast vauva imee yli tunnin, itkee, paikalle kutsuttu kätilö sanoo maitoa tulevan kun viitsii vain yrittää imettämistä, vauva nukahtaa itkuunsa ja heräteltäessä on tärisevä ja tsiljoonannen kerran jälkeen todetaan matalat sokerit. Kakkosen kohdalla tajusin jo vaatia lisämaitoa, mutta sitä sai niin kitsaasti, että joutui säännöstelemään ja lastenlääkärin tarkastuksessa jäätiin kiinni kiukkuisen lapsen takia. Epäili matalaa sokeria tai infektiota ja sitten taas mittailtiin sokeria, sen sijaan, että olisin päässyt kotiin ja saanut antaa raukalle maitoa.

Vauvat täysiaikaisia, terveitä, pitkiä ja hoikkia, normaalin alatiesynnytyksen tuloksia, äidillä raskausaikana sokerit ja muutkin arvot moitteettomat. Kun lisämaitoa sai lopulta, niin loppui jatkuva huuto ja toisaalta niin pitkät unet ettei meinannut saada heräteltyä mitenkään. Maito nousi vasta kotiin päästyä, kun sai nukuttua yhden yön kunnolla. Täysimetin ongelmitta sittemmin.

Mulla nousi myös vasta 5. iltana, mutta vauva sai hiukan luovutettua maitoa, mutta en silti koe olleeni hukassa. Mun vauvahan ei siis itkenyt vaan nukkui kuin tukki koko ajan. Paino laski ja kätilöt stressasi mun mielestä siitä liikaa.

Mutta pihtaamisesta ei kyllä jäänyt mitään traumoja. Vallankin ymmärrän hyvin: vauvan piti olla mahdollisimman paljon rinnalla. Myös meillä onnistui alun jälkeen täysimetys mainiosti.

Luontoäiti ei tarkoita yhtään mitään koska sellaista asiaa ei ole, kuin älykäs luonto, joka vieläpä toimisi ihmisen parhaaksi. Ihminen ei ole vielä edes sopeutunut pystyasentoon, minkä vuoksi synnytys on ihmiselle hengenvaarallista puuhaa. Ja aivan kuten minkä tahansa muunkin lajin kohdalla, suurin osa vastasyntyneistä KUOLEE joko nälkään tai infektioon tai tapaturmaisesti. Jos siis siihen ei puututa. Sillä älyllä jota ihmisellä onneksi jonkin verran sattuu olemaan. 

Jos me nyt olemme ottaneet tavoitteeksi sen, että jokainen syntynyt ihminen on arvokas ja hänellä on oikeus voida hyvin, niin silloin lapselle on annettava sitä ruokaa.  Jos me emme pidä nelivuotiasta tai kymmenvuotiasta tai 80-vuotiasta nälässä päivätolkulla sillä perusteella, että hän todennäköisesti siitä nyt selviää hengissä, niin ei voida pitää vauvaakaan. Sitten jos lähdetään sille tielle, että jonkun ihmisen kokema kipu ja nälkä ja hätä on vähempiarvoista kuin toisen, vaan siksi ettei hän osaa vielä ilmaista sitä ja vaatia oikeuksiaan niin se on aika vaarallinen tie. Voidaanhan me ottaa esimerkiksi laitoksissa asuvat vanhukset sille ohjelmalle, että ruokaa ja nestettä annetaan vaan niin paljon että tilastollisesti suurin osa heistä selviäisi sillä hengissä. 

Vauvoja on pitkään hoidettu monissa asioissa huonommin kuin aikuisia. Kivunlievitystä joko ei olla annettu ollenkaan  (ja ihan viime aikoina) tai sitä ollaan annettu liian vähän. On uskottu ettei vauva tunne kipua esimeriksi hyvin epämiellyttävissä toimenpiteissä, vaikka vauva huutaa kauhuissaan, saturaatio laskee ja syke nousee taivaisiin. Vielä hetki sitten oli vallalla kulttuuri jossa ei ollenkaan kuunneltu lasta vaan lasta hoidettiin kuin objektia. Mitään vauvan antamia viestejä ei otettu tosissaan, kuviteltiin että vauva on enemmänkin jonkinlainen olio kuin samanlainen ihminen kuin me kaikki muutkin. Ja nyt sitten ihan pokkana selitetään, että vauva joka ensin itkee tuntikausia tai pahimmillaan päiviä kun ei saa maitoa ja sitten ei jaksa edes itkeä, ei suinkaan tunne oloaan hyvin epämukavaksi ja kärsi siitä, vaan että oikeasti hän köllii suloisessa symbioosissa luontoäidin kanssa ja äiti selvästi on nyt tulkinnut vauvaansa väärin. Hänen pitäisi keskittyä jonkun tuntemattoman imetysohjaajan (tai "imetysohjaajan")  neuvoihin sen sijaan että kuuntelisi omaa vauvaansa. Koska sillä lailla vauvaa hoidetaan oikein.

Vierailija kirjoitti:

No, siis kuten jo monesti sanottu. Imetys onniatuu paremmin, kun lapsi on jatkuvasti rinnalla tilaamassa maitoa, että maidontuotanto käynnistyy. Ei mielellään myöskään tuttia ihan alkuun eikä tuttipulloa, jos ajatuksena on imetys, ettei vauva opi väärää imutekniikkaa(tuttia imetään eri tavalla).

Lapsi ei tarvitse paljoa maitoa alkuun. Hän tuottaa energiaa ruskeasta rasvasta, jota ei aikuisella ole. Lisäksi ensimaito on rasvaisempaa ja ravinnerikkaampaa.

Lapsi _tarvitsee_ lisämaitoa, jos hänen painonsa laskee tai hänellä on fysiologisia kuivumisen merkkejä.

Pieni vastasyntynyt esimerkiksi virtsaa tavallisesti kerralla 5-20ml kerralla, joten jos ajatellaan, että hän on rinnalla 12 krt vrk niin ihan nestetasapainonkaan takia ei tarvitse kovin paljon nestettä, sillä rinnalla ollaan keskimäärin useammin kuin vaippa kastuu.

Uskokaa pois kätilöt on koulutettuja tarkkailemaan vastasyntyneen vointia ja painoa, joten sitä maitoa kyllä saa, jos on tarpeen. Jos vastasyntynyt huutaa tuntikausia niin hänet täytyy tutkia.

Normaalisti maito nousee 2-5 vrk kuluttua synnytyksestä. Synnytyksessä annettu oksitosiini-tiputus voi viivästyttää maidonnousua.(Huom.usein epiduraalin kanssa kulkee käsikädessä)

Sitten tietysti, jos ei ole kuullut ruskeasta rasvasta/usko siihen niin en voi auttaa, mutta on ihan tutkittu, että enite esikoisten äitejä huolettaa imetyksessä maidon riittävyys, joten tästä uusille vanhemmille tiedottamiseen pitäisi ehdottomasti panostaa...

Hetkinen - se vauva on äidin kanssa samassa huoneessa koko ajan, kätilö näkee sen kerran työvuoronsa aikana. Miten se yhdellä silmäyksellä näkee, että vointi ja paino OK? Kun ei ota vauvaa edes syliin, ei näe vauvaa vaipatta jne. Äidit hoitaa omat lapsensa ja esimerkiksi vakavat aivovammat tulee nykyisin esille vasta kotona, koska se ammattitaitoinen kätilöväki ei huomaa säpsähtelijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ensimmäisen kohdalla imetys totaalisesti epäonnistui, koska lapsi oli keskonen ja tällä pihtaamisella hän jopa kuivui..

Sitten minä kirjautin papereihini, etten aio imettää ainuttakaan tulevaa vauvaani, joten hänet aloitetaan heti korvikkeelle..löytyi yllättäen yhteinen sävel.. Sain lisämaitoa ja ei ollut ongelmia.. Imetin kyllä kaikki loput paitsi viimosen keskosen..

Pitää vain keksiä konstit..

Miten monta lasta sulla oikein on? =)

up

Samaa mietin osastolla synnytyksen jälkeen. Nolotti aina pyytää lisämaitoa kun sain nyreitä katseita hoitajilta ja liian vähän maitoa. Itselläni nousi siis viikon päästä maito rintoihin ja pakkaantui sinne myös eikä tullut kun pumpulla ulos. Osastolla yksi hoitaja nipisteli tissejäni pitkillä kynsillään ja kyyneleet vierivät poskea samaan aikaan, mutta halusin että maito nousisi ja tulisi jotain joten yritin kestää. Noh nipistelyn tulos oli yksi verinen tippa... Yksi yö soitin kelloa, kun lapseni huusi nälkäänsä, että saisin maitoa, no odottelin 15min samalla tarjoten tissiä niinkuin ennen joka syöttöä tyhjillä tisseilläni. Ketään ei kuulunut ja lapseni huuto alkoi selvästi vaivata huonekaveria joten otin vauvani ja lähdin käytävälle metsästämään yöhoitajaa.. No arvatkaapa mistä hänet löysin! Leikkaamasta varpaankynsiään toimistosta.:/ Noh sen jälkeen tuo hoitaja oli niin nolona tapahtuneesta, että sain lisämaitoni ilman nyrpeää katsetta.

Ettekö te muutamat osaa valittaa saamastanne kohtelusta, menkää sairaalan sivuille ja antakaa palautetta, mieluiten jo osastolla. Eivät asiat muuten korjaannu. Täällä kertominen ei muuta kohteluanne.