Jos alkaa rakastamaan ihmisiä ja elämää saako silloin vastarakkautta?Kyynisyys pois

Vierailija

Jos jätän kyynisen asenteen ja järjellä ajattelun pois hetkeksi. Alan tuntemaan enemmä, niin saanko silloin vastarakkautta?

Kommentit (12)

Vierailija

Heti kun selvität miten pystyy ruveta yksinkertaisesti tuntemaan enemmän, kerrothan. Tämä väsymys ja tunteettomuus häiritsee kovasti.

Vierailija

Ei taida olla mitään oikeaa rakkautta.

Jos mielistelet ja nöyristelet, niin kelpaat jollekin kynnysmatoksi.

Jos olet seksuaalisesti kiihottava tai joku haluaa vaihtelua, niin voit laukaista jonkun aivoissa oksitoniiniryöpyn. Se menee kuitenkin ohitse aina.

Kestävää rakkautta ei ole. On toki kiintymystä ja turvallisuuteen tuudittautumista.

Tämä ei ole mielestäni mitään kyynistä, vaan ihan tervettä realismia.

Hauskaa on ettei tämän asian toteaminen ja tajuaminen tee elämästä synkkää ja huonoa.

Energiaa vapautuu paljon kun heittää valheelliset ja naiivit okuläärit pois.

Uskallan väittää että tulet onnellisemmaksi kun et tavoittele kenenkään rakkautta.

Itselläni ainakin toimii. Olen ehkä jopa jollain kierolla tavalla rakastettavampi nyt.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla mitään oikeaa rakkautta.

Jos mielistelet ja nöyristelet, niin kelpaat jollekin kynnysmatoksi.

Jos olet seksuaalisesti kiihottava tai joku haluaa vaihtelua, niin voit laukaista jonkun aivoissa oksitoniiniryöpyn. Se menee kuitenkin ohitse aina.

Kestävää rakkautta ei ole. On toki kiintymystä ja turvallisuuteen tuudittautumista.

Tämä ei ole mielestäni mitään kyynistä, vaan ihan tervettä realismia.

Hauskaa on ettei tämän asian toteaminen ja tajuaminen tee elämästä synkkää ja huonoa.

Energiaa vapautuu paljon kun heittää valheelliset ja naiivit okuläärit pois.

Uskallan väittää että tulet onnellisemmaksi kun et tavoittele kenenkään rakkautta.

Itselläni ainakin toimii. Olen ehkä jopa jollain kierolla tavalla rakastettavampi nyt.

Oletpa negatiivinen. Juuri tuollaisen ajattelin jättää pois. Minusta on rakastettavaa olla naiivi ja tunteellinen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla mitään oikeaa rakkautta.

Jos mielistelet ja nöyristelet, niin kelpaat jollekin kynnysmatoksi.

Jos olet seksuaalisesti kiihottava tai joku haluaa vaihtelua, niin voit laukaista jonkun aivoissa oksitoniiniryöpyn. Se menee kuitenkin ohitse aina.

Kestävää rakkautta ei ole. On toki kiintymystä ja turvallisuuteen tuudittautumista.

Tämä ei ole mielestäni mitään kyynistä, vaan ihan tervettä realismia.

Hauskaa on ettei tämän asian toteaminen ja tajuaminen tee elämästä synkkää ja huonoa.

Energiaa vapautuu paljon kun heittää valheelliset ja naiivit okuläärit pois.

Uskallan väittää että tulet onnellisemmaksi kun et tavoittele kenenkään rakkautta.

Itselläni ainakin toimii. Olen ehkä jopa jollain kierolla tavalla rakastettavampi nyt.

Oletpa negatiivinen. Juuri tuollaisen ajattelin jättää pois. Minusta on rakastettavaa olla naiivi ja tunteellinen.

Minusta taas tässä ei ollut negatiivista vaan nimenomaan tervettä realismia. Kunpa saisin itsekin omaksuttua tuollaisen asenteen, olisin varmasti onnellisempi. Tai en onnellisempi, mutta en ainakaan vielä onnettomampi. Olen koettanut rakastaa ihmisyyttä, ihmisiä ja kaikkea ympärillä - ja joskus tuleekin hyvän olon puuskia, kestävät hetken. Onko noissa hetkissä se elämän onni jota tavoittelemme pysyväksi? En usko että sellaista voi olla, ei edes positiivisimmalle ihmiselle. Riittää että on realisti joka tuntee edes jotain.

t. ulkopuolinen vastaaja

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos jätän kyynisen asenteen ja järjellä ajattelun pois hetkeksi. Alan tuntemaan enemmä, niin saanko silloin vastarakkautta?

Olen huomannut, että jos itse yrittää muuttua juuri tuollaiseen avoimempaan suuntaan, ihmiset yleensä muuttuvat vaikeammaksi. Heistä tulee sietämättömiä kun huomaa jonkun suurennuslasin kautta niitä piirteitä joita pitäisi hyväskyä mutta muistaa että oikeasti paheksuisi - ja energia menee ajatusmaailman muuttumiseen. Jos heijastat rakkautta, et välttämättä saa sitä, ja sekin vaikeuttaa koska vastalahjojen saaminen ei ole ollenkaan taattua. Ainakin itselle on osoittautunut todella vaikeaksi pitää yllä sellaista fiilistä että nytpä rakastan kaikkea ympärillä, koska aina tulee esille jotakin joka romuttaa sen. Toivotan sinulle onnea!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jätän kyynisen asenteen ja järjellä ajattelun pois hetkeksi. Alan tuntemaan enemmä, niin saanko silloin vastarakkautta?

Olen huomannut, että jos itse yrittää muuttua juuri tuollaiseen avoimempaan suuntaan, ihmiset yleensä muuttuvat vaikeammaksi. Heistä tulee sietämättömiä kun huomaa jonkun suurennuslasin kautta niitä piirteitä joita pitäisi hyväskyä mutta muistaa että oikeasti paheksuisi - ja energia menee ajatusmaailman muuttumiseen. Jos heijastat rakkautta, et välttämättä saa sitä, ja sekin vaikeuttaa koska vastalahjojen saaminen ei ole ollenkaan taattua. Ainakin itselle on osoittautunut todella vaikeaksi pitää yllä sellaista fiilistä että nytpä rakastan kaikkea ympärillä, koska aina tulee esille jotakin joka romuttaa sen. Toivotan sinulle onnea!

No sitten pitää hyväksyä se ettei välttämättä saa vastarakkautta, mutta ehkä välillä jotain rakkaudellista lämpöä. Ja sitten taas toisaalta itselle paremman mielen kun ei ole jatkuvasti negatiivinen.Kiitos

Vierailija

Kakkos vastaaja on väärässä.   Ongelmana onkin se, että rakkaus vaatii älykkyyttä molemmilta, ja pään sisällä tapahtuvan päätöksen, että se on nyt tuo toinen tuossa.

Kun jo yhtäkin kohtalaisen älykästä ihmistä on oikeasti vaikea löytää, niin todennäköisyys sille, että kaksi sopivaa kohtaa ja tajuaa samalla hetkellä, mitä he ovat kohdanneet, on valitettavasti aika pieni.  Se kuitenkin ON mahdollista, joten neuvon sitkeästi vain jatkamaan eteenpäin.  Jos kuitenkin olet sisältä sen naivin ja tunteellisen lisäksi myös fiksu, niin pyri pitämään sitä yltiötunteellisuutta vähän kurissa ainakin alkuun.  Se kun on myös tyhmän ihmisen merkki, sellaisen jolla on molemmat jalat tukevasti ilmassa ja kaikki elämän perusteet hukassa, ja se voi olla ja myös onkin monille fiksuille miehille vähän karkottava tunnusmerkki vääränlaisesta naisesta.  On siinä kyynisyyden ja ylitunteellisuuden välisessä maastossa myös niitä muita harmaan sävyjä. Herkällä hymyllä ja asiallisuudella pääsee siinä alkutilanteessa jo aika pitkälle.  Se mies ei ole koskaan sitten "mies" nimisen ryhmän edustaja, vaan aina yksilö hänkin.  Erilainen vain kuin sinä, mutta ihmisenä kuitenkin ihan samanlainen, arvostaa sitä että häntä arvostetaan ja kaikkea sellaista. Mies ei ole väline yhtään kenellekään saavuttaa yhtään mitään, vaan hänen persoonansa on oltava Sinulle sen yhdessäolon päällimmäisin syy.  Tältä jos ei tunnu, niin myönnä reilusti vain olevasi sateenkaarityttö, ja keskity enemmän niihin naispuolisiin kavereihisi.  Tässäkään kohtaa et pysty oikeasti fiksua miestä ikinä harhauttamaan, ja se tosirakkaus jää silloin vääjäämättä saavuttamatta.  Et kai tosissasi haluaisi itsellesi niin tyhmää miestä, ettei hän aina tietäisi jokseenkin aika tarkkaan, mitä ajattelet pääsi sisällä ?

Vierailija

Ehkä vähän off topic mutta kävin syöpälääkärissä yks päivä ja odotushuoneessa oli yks nainen joka hymyili, oli ystävällisen ja onnellisen näköinen kovasti. Mua jotenkin vitutti se ihan suunnattomasti. Normaalisti siellä on tavallisesti käyttäytyviä ihmisiä, joskus on joku itkenyt tms. Mun mielestä tavallista, tasaista mielialaa ilmentävien ihmisten kanssa on helpoin olla. Olen lukenut että ihmisen mieli luonnostaan pyrkii semmoiseen "normaaliin " tilaan. Eli jos on liian surullinen tai liian onnellinen, se kuluttaa enemmän energiaa ja rasittaa. Tyyni, mutta ei euforinen tila on mukavin ja helpoin ihmiselle. Siihen auttaa varmasti pyrkimään seura, joka on myös tasaista, ei liian negatiivista mutta ei niin positiivistakaan että siihen täytyisi keskittyä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkos vastaaja on väärässä.   Ongelmana onkin se, että rakkaus vaatii älykkyyttä molemmilta, ja pään sisällä tapahtuvan päätöksen, että se on nyt tuo toinen tuossa.

Kun jo yhtäkin kohtalaisen älykästä ihmistä on oikeasti vaikea löytää, niin todennäköisyys sille, että kaksi sopivaa kohtaa ja tajuaa samalla hetkellä, mitä he ovat kohdanneet, on valitettavasti aika pieni.  Se kuitenkin ON mahdollista, joten neuvon sitkeästi vain jatkamaan eteenpäin.  Jos kuitenkin olet sisältä sen naivin ja tunteellisen lisäksi myös fiksu, niin pyri pitämään sitä yltiötunteellisuutta vähän kurissa ainakin alkuun.  Se kun on myös tyhmän ihmisen merkki, sellaisen jolla on molemmat jalat tukevasti ilmassa ja kaikki elämän perusteet hukassa, ja se voi olla ja myös onkin monille fiksuille miehille vähän karkottava tunnusmerkki vääränlaisesta naisesta.  On siinä kyynisyyden ja ylitunteellisuuden välisessä maastossa myös niitä muita harmaan sävyjä. Herkällä hymyllä ja asiallisuudella pääsee siinä alkutilanteessa jo aika pitkälle.  Se mies ei ole koskaan sitten "mies" nimisen ryhmän edustaja, vaan aina yksilö hänkin.  Erilainen vain kuin sinä, mutta ihmisenä kuitenkin ihan samanlainen, arvostaa sitä että häntä arvostetaan ja kaikkea sellaista. Mies ei ole väline yhtään kenellekään saavuttaa yhtään mitään, vaan hänen persoonansa on oltava Sinulle sen yhdessäolon päällimmäisin syy.  Tältä jos ei tunnu, niin myönnä reilusti vain olevasi sateenkaarityttö, ja keskity enemmän niihin naispuolisiin kavereihisi.  Tässäkään kohtaa et pysty oikeasti fiksua miestä ikinä harhauttamaan, ja se tosirakkaus jää silloin vääjäämättä saavuttamatta.  Et kai tosissasi haluaisi itsellesi niin tyhmää miestä, ettei hän aina tietäisi jokseenkin aika tarkkaan, mitä ajattelet pääsi sisällä ?

Minua alkoi jostain syystä itkettämään sanasi. Olen vain hyvin herkällä päällä

Vierailija

Eihän kaikkia tarvitse rakastaa eikä kaikista tarvitse edes pitää. Tärkeintä on ymmärtää miksi ihmiset toimivat inhottavasti: koska ovat ihmisiä. Se työkaverin töksäytys on paljon helpompi ymmärtää kun tietää että henkilöllä on henkilökohtaisessa elämässä ongelmia jne. Ihmiset ovat pohjimmiltaan usein herkkiä, pelokkaitakin ja tarvitsevat tunteen että heitä ymmärretään ja kuunnellaan. Niitä toiselle tarjoamalla pääsee pitkälle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos jätän kyynisen asenteen ja järjellä ajattelun pois hetkeksi. Alan tuntemaan enemmä, niin saanko silloin vastarakkautta?

Ihminen on eläin! Meillä on vaistot ja tunteet, joita ei voi järkeillä pois. Tunnereaktioita ei täysin voi selittää.. Ei niitä voi järkeillä.. Sun suunta kuulostaa hyvältä ja ihanalta :) toivoisin että maailmassa olisi enemmän ihmisiä, jotka pyrkivät samaan kuin sä :)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat