Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kotiäidit, joilla paljon lapsia. Miten työelämä ja esim. eläke?

Vierailija

Eli te joilla paljon lapsia pienillä ikäeroilla ja olette kotona heitä hoitamassa, niin miten selviätte ajatuksen kanssa ettei teille kerry yhtään eläkettä?

Milloin paluu työelämään? Miten?

Kommentit (15)

Vierailija

Nii-in. Jos ihminen pärjää kun tulot on pienet ja menoja paljon, hän ei ehkä murehdi aivan ensimmäisenä sitä, miten pärjää sitten 30:n vuoden päästä kun menoja on vähemmän ja tuloja enemmän. :D 

Oikeasti; jokainen ihminen ehtii tehdä elämässään paljon töitä vaikka hoitaisi lapsiaan pitkäänkin kotona. Siitä, millainen eläkejärjestelmä meillä on kymmenien vuosien päästä, ei kukaan voi mennä sanomaan mitään juuri nyt. Ainoa varma on, että jos Suomi edelleen on sivistysvaltio jossa on edes jotenkin toimiva yhteiskuntajärjestelmä, niin eläkettä saa jokainen eläkeläinen, ja se eläke on taatusti suurempi kuin esimerkiksi kotihoidotuki. Jos on pärjännyt ja elättänyt lapsensa sillä summalla, niin eiköhän pärjää kun pitää pitää huolta pelkästään vaan itsestään.

Vierailija

Tunnen lääkäri-hoitsupariskunnan, jossa on sovittu että nainen jää lasten kanssa kotiin pitkäksi ajaksi, ja mies maksaa tästä naiselle palkkaa (sis. eläkemaksut). Tämä on mielestäni oikea tapa hoitaa asia, jos lasten tekeminen on tasapuolisesti kummankin toive (toki lapsia hoitamaan jäävä osapuoli voi olla isäkin, jos se sopii parille paremmin).

Epäilenpä kuitenkin, että aika monella kotiäidillä asiat eivät ole näin hyvin, vaan he uhraavat eläkkeensä ja urakehityksensä perheelle. Eikä siinä mitään, jos niin haluaa tehdä ja jos avioliitto kestää loppuun asti hyvänä. Mutta jos käykin niin, että mies pettää ja/tai jättää naisen ollessa esim. 45-vuotias, niin aika karu loppuelämä on tiedossa sellaisella kotiäidillä.

Siis jos naiset lähdette tuollaiseen perinteiseen järjestelyyn, niin kunnioittakaa perinteitä myös avioliittosopimuksen osalta älkääkä suostuko avioehtoon. Osituksen pelko toimii hidasteena, kun mies harkitsee vaihtaisiko lastensa äidin nuorempaan ja hehkeämpään sänkykaveriin.

Vierailija

Äitini oli työikänsä kotiäitinä. Lapsia yli kymmenen :). Nyt vanhana hänellä eläke siis pelkkä kansaneläke, joka on todella pieni. Jos isä ei olisi eläessään miettinyt äidin vanhuuden päiviä ja tehnyt hänen toimeentuloaan ajatellen erilaisia sijoituksia, olisi äiti joutunut muuttamaan kodistaan johonkin itsemurhayksiöön, luopumaan kesämökistä ja varmaan kaikesta siitä elintasosta, johon jo tottunut. En jäisi pitkäksi aikaa kotiin lapsia hoitamaan, jos vanhuuteni varalle ei miehen kanssa tehtäisi erilaisia kompensaatioita menetetylle eläkkeelle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Epäilenpä kuitenkin, että aika monella kotiäidillä asiat eivät ole näin hyvin, vaan he uhraavat eläkkeensä ja urakehityksensä perheelle.

Nyt pitää kysyä, että MINKÄ uran keskivertonainen uhraa jäädessään kotiin muutamaksi vuodeksi elämästään? Millainen ura tarkalleen ottaen on sairaanhoitajalla, lähihoitajalla, lastenhoitajalla, opettajalla, hammashoitajalla, kampaajalla jne? Suurin osa naisista on töissä, joissa ei ole mitään kummoista urakehitystä eikä varsinkaan palkkakehitystä. Se on ihan yksi ja hailee tekeekö näitä perustöitä 40 vuotta vai 20 vuotta elämästään, noin uran ja palkan kannalta.

Vierailija

Koitan olla ajattelematta. Ei sille mitään mahda, edessä on köyhä vanhuus. Omaishoidon palkkiosta ei juuri eläkettä kerry. En kyllä usko, että koko eläkejärjestelmää 20 vuoden päästä onkaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Epäilenpä kuitenkin, että aika monella kotiäidillä asiat eivät ole näin hyvin, vaan he uhraavat eläkkeensä ja urakehityksensä perheelle. Eikä siinä mitään, jos niin haluaa tehdä ja jos avioliitto kestää loppuun asti hyvänä. Mutta jos käykin niin, että mies pettää ja/tai jättää naisen ollessa esim. 45-vuotias, niin aika karu loppuelämä on tiedossa sellaisella kotiäidillä.

Ja tätäkään en ymmärrä. Nainen saa erossa puolet omaisuudesta, minkä lisäksi hänellä on vielä hyvinkin sen toiset 45 vuotta elinaikaa ja tästä 20 vuotta tehokasta aikaa olla työelämässä. Millä ihmeen matikkapäällä 45-vuotias on joku raihnainen vanhus kitumassa jossain katuojassa, kun hänellä on edessä paljon työvuosia, tilanteessa jossa lapset on sen verran kasvaneet ettei töistä tarvitse olla pois korvatulehduskierteiden vuoksi. Todennäköisesti hän tekee jotain perustyötä, mutta niinpä tekee suurin osa miehistäkin, vaikka eivät ole kotona olleetkaan. Ihminen kun tuppaa yleensä elämään muulle kuin työnteolle, ja hänelle riittää oikein hyvin tavallinen työ ja siitä saatu aivan tavallinen palkka.

Vierailija

Jos on vuosikymmeniä kotona, on aika vaikeaa saada töitä nykyään. Harva koulutus työllistää varmasti vuosikymmenten kotona olon jälkeen.
Eläke jää väistämättä pienemmäksi vaikka pääsisi myöhemmin töihin.

N26

En teistä muista tiedä. Mutta kyllä mä oon valmis maksamaan siitä, että saan viettää pienten lasteni kanssa kotona aikaa. Mulle se aika lasteni kanssa on arvokkaampaa kuin raha. Ja kuka siitä edes tietää elänkö eläkkeelle asti? Minä elän tätä hetkeä enkä tulevaisuutta varten. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä.

Vierailija

Työpaikassani on tällä hetkellä kahdenlaisia keski-ikäisiä naisia. Niitä, jotka pistivät pienet lapsensa päivähoitoon ja tekivät töitä, töitä, töitä. Ja niitä, jotka olivat lastensa kanssa kotona jokaisesta sen pari vuotta vähintään. Kyseessä hoitoala.

Sitähän luulisi, että nyt nämä, jotka tekivät kaiken oikein eivätkä jääneet kotiin loisimaan, olisivat hirveän tyytyväisiä. Ja näiden jotka olivat paljon kotona, pitäisi olla säälittäviä reppanoita ja katua valintojaan. Ihan vaan siitäkin syystä että ylipäänsä uskalsivat tehdä omia päätöksiä ja omia valintoja, mikä on naiselle rangaistava teko.

Arvatkaapa kummat on leipääntyneempiä työhönsä, kumpi ryhmä kokee eläneensä täydemmän elämän, kumpi ryhmä tekisi nyt uudelleen samat valinnat kuin silloin? Ja arvatkaapa, onko näiden ryhmien ammattitaidossa ja palkassa mitään eroa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos on vuosikymmeniä kotona, on aika vaikeaa saada töitä nykyään. Harva koulutus työllistää varmasti vuosikymmenten kotona olon jälkeen.
Eläke jää väistämättä pienemmäksi vaikka pääsisi myöhemmin töihin.

Totta on, että harva koulutus työllistää varmasti vuosikymmenien jälkeen. Harva koulutus ylipäänsä työllistää varmasti tänä päivänä vaikka olisi valmistunut viikko sitten. Työelämässä on menossa iso murros, suuri osa joutuu hankkimaan uuden koulutuksen joka tapauksessa. 

Että mitäpä jos on olemassa sellainenkin vaihtoehto, että mitään kamalaa ei tapahdu, vaikka jäisikin kotiin pitemmäksikin aikaa.  Ei se ole mikään automaatio että elämä on sen jälkeen pilalla. 

Vierailija

Eri asia olla pari vuotta kotona kuin 10 tai 20 vuotta. Hoitoalalla on töitä mutta suurin osa ihmisistä töissä muilla aloilla. Silloin töihin ei noin vain mennä vaan kilpailu on kovaa.

Vierailija

Minulla on vain yksi lapsi, mutta silti olen joutunut työelämästä syrjään rakennemuutosten sun muiden vuoksi. Ja tietty osansa oli silläkin, että omasta valinnastani olin lapsen kanssa viisi vuotta kotona. Ei edes auttanut, että opiskelin itselleni uuden tutkinnon, töihin en ole päässyt. Eläkekarttuma on kurjaakin kurjempi, yritän paikata sitä PS-säästöillä. 

En tiedä tekisinkö toisin, jos saisin valita uudelleen. Koen lapsen hyötyneen siitä, että sai olla kotona riittävän kauan. Mutta ehkä vähempikin olisi rittänyt ja ehkä olisin voinut päästä takaisin työelämään, jos en olisi ollut kotona niin pitkään? Tosin ennen kotiäitivuosia minulla ei ollut loppuun saatettuja opintoja, työskentelin teollisuudessa joka myöhemmin on siirtynyt Kiinaan ja Viroon. En ehkä suoranaisesti kadu, mutta kovan hinnan olen maksanut siitä, että tarjosin lapselleni turvallisen lapsuuden.

Ja kieltämättä näin 45-vuotiaana ahdistaa ajatus, että joudun käkkimään kotona lopun ikäni, jos en pääse töihin. Olen valmistumiseni jälkeen ollut jo kolme vuotta työttömänä ja tuntuu että työelämä on sulkenut minulta ovensa.

Vierailija

Mun mutsi on kotiäiti, ollu viimeset 26 vuotta. Hän on kerännyt säästötilille about satatuhatta muutaman vuoden sisällä sitä varten jos isä kuolee ensin (isä on erikoislääkäri, tienaa n10 000 kuussa). Omistavat kuitenkin myös kaksi asuntoa, toinen 50neliöö ja toinen 130 neliöö.

Mun mielestä hän on varannut aivan liikaa itseään varten, varsinkin kun nyt laittaa perheensä kituuttelemaan (=isä ei pääse hammaslääkäriin tai saa uusua silmälaseja vaikka tarvitsisi) jotta saisi säästettyä itselleen... On jotenkin vakuuttunut että isä kuolee ensin vaikka isä ei polta ja dokaa niinkuin mutsini.

Vanhempani ovat viisissäkympissä ja kotona asuu vielä alaikäinen pikkusisarukseni.

Toivon että tämä minun perheeni tarina saa teidät kotiäidit heräämään siihen että keräätte rahaa pikkuhiljaa eikä kiireellä parin vuoden sisään jolloin perheenne elintaso kärsii. Ja myös tajuamaan ettei omien eläkepäivien luksus voi olla tärkeämpää kuin perheen arki...

Nimim. Katkera

Vierailija

Omaisuuden voi turvata muutenkin kuin eläkekertymillä. Itsekkin turvaan, huolimatta työpaikasta ja eläkkeestä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat