Vierailija

Viime vuonna sentään jotain seiskoja, nyt pääosin vitosta ja kutosta. Vituttaa.

  • ylös 9
  • alas 1

Sivut

Kommentit (21)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Missä mättää? Oletko keskustellut asiasta lapsen kanssa? Onko koulussa onelmia?

Vierailija

Tiedän tunteen. Voisko lahjoa jotenkin? Tai sitten vaan suosiolla odottelet, meneekö ohi. Kymppiluokalle voi onneksi jatkaa.?

Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole mikään porvarin orja.

Ei ole, ei. Sensijaan tulevaisuudessa yhteiskunnan orja, sossun tuella elävä kerjäläinen. Kumpi parempi?

  • ylös 20
  • alas 3
Vierailija

Peruskoulun päättöarvosanoilla nyt niin väliä, kunhan saa toisen asteen opiskelupaikan :-)

  • ylös 7
  • alas 13
Vierailija

Elämäm kovaan korkeakouluun ei pyrkijöiltä numeroita paljon kysellä. (Paitti jos on kymppejä, niin sitten vedetään vähän turpaan)

  • ylös 10
  • alas 1

Vierailija kirjoitti:
Elämäm kovaan korkeakouluun ei pyrkijöiltä numeroita paljon kysellä. (Paitti jos on kymppejä, niin sitten vedetään vähän turpaan)

Jos olisit käynyt koulua, osaisit kirjoittaa.

  • ylös 5
  • alas 13
Vierailija

Käyttäjä14 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäm kovaan korkeakouluun ei pyrkijöiltä numeroita paljon kysellä. (Paitti jos on kymppejä, niin sitten vedetään vähän turpaan)

Jos olisit käynyt koulua, osaisit kirjoittaa.

Tais mennä sarkasmi ohi kovaa ja korkealta.

  • ylös 27
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No, siinähän miettii tuplatessaan, kannattiko.

Eiköhän noilla läpi pääse kuitenkin. Mutta tuskinpa mihinkään jatkopaikaan pääsee.

Vierailija

Meillä poika lopetti läksyjen luvun jo vuosi sitten 8. luokalla. Ei auta puhe, ei auta lahjominen, ei kiristys. Luokanvalvojan, erityisopettajan, rehtorin, matematiikan- ja ruotsinopettajan kanssa on palaveria pidetty. Pojalla ei kiinnosta. Kouluun menee mielellään eikä lintsaa, kavereita on. Kohta  on yhteishaku eikä mikään koulutus kiinnosta. Vaikeaa on. Numerot on viime aikoina kokeista olleet 5- lähes kaikki. Itse olen aina pitänyt koulua tärkeänä. Keskinkertainen kasin oppilas olin, kun luin läksyt ja kokeisiin. Lukion kävin ja jatko-opinnot. Minun ja miehen ammatteja poika halveksii. Luulee pääsevänsä töihin ja menestyvänsä. Järkeä on yritetty takoa päähän. Hirvittää, mutta minkäs teet. Muuten poika on kiltti ja hyväntuulinen yleensä. Koulusta puhuminen saa äänen kohoamaan ja uhma vain lisääntyy koulua kohtaan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Peruskoulun päättöarvosanoilla nyt niin väliä, kunhan saa toisen asteen opiskelupaikan :-)

No just siihenhän niillä arvosanoilla on väliä, jatko-opiskelupaikan saamiseen. Mihin pääsee vitosella keskiarvolla? Ehkä johonkin, en tiedä, mutta kauheasti ei kyllä ole sitten valinnanvaraa.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Ei vitosilla eikä muutamalla kutosella pääse muualle kuin kymppiluokalle ja sekin vaatii motivaatiota.

Miten pojan kaverit? Mihin aikovat hakea? Luottaako siihen, että vanhemmat elättävät? Eikö ole mitään ns. haavetyöpaikkaa, jota tavoittelisi?

Ihan hyvä keino on todeta, että rahahanat menevät nyt kiinni, kun ei kerran opiskelu eli se teinin työ kiinnosta ja että saa hakea työpaikan saadakseen itselleen sen, mitä haluaa. Kännykkälaskun maksatte, kun tekee riittävästi kotitöitä ja ruoan saa, mutta kaikki muu sitten on itse hankittava. Voisi tässä vaiheessa ehkä huomata, että kukaan ei palkkaa tuon ikäistä nyt eikä reilua puolta vuotta myöhemminkään ja että kaveritkin painuvat kukin jatko-opintoihin.

Tiedän useamman teinin, jota ei kiinnostanut opiskella ja sitten kymppiluokalla tuli se ahaa-elämys, että kaikki muut ovat muualla ja itse vielä junnaa peruskoulussa. Toisia se motivoi hyviin suorituksiin, toisia masensi ja tulokset jäi heikoiksi tai jopa olemattomiksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole mikään porvarin orja.

Nimenomaan näin. Se ei ole mitenkään tavoittelemisen arvoista tai ihailtavaa, että pääsee koulun jälkeen 50 vuodeksi porvarin orjaksi suurpääoman palvelukseen.

Vierailija

Kyllähän näitä on nähty. Eikä ennuste ole hyvä. Muutenkin on tulevaisuuden kanssa vaikeaa, vaikka miten hyvä olisi opiskeluissa, niin sitten vielä ampuu itseään jalkaan.

Jos totta puhutaan, niin sitten kun pääsee johonkin kälyseen koulutuspaikkaan ja muuttaa omilleen, niin kannattaa jättää herra kultamuna omilleen. Mutta ilmeisesti ei, kun se on oma kulta, vaikka onkin idiootti. Itselleen sitä vaan vaikeuksia petaa, kun seuraa tyhmän hölmöilyjä vuodesta toiseen, antaa anteeksi ja auttaa.

Itse pyrin minimoimaan kanssakäymisen tällaisten idioottien kanssa.

Vierailija

Meillä vähän sama juttu, 8-9:n entistä oppilasta ei enää kiinnosta, ja alkanut seiskoja saamaan.  Onneksi kuitenkin nykyään katsotaan päättökeskiarvoon koko koulumenestys eikä pelkkä 9 lk.

Vierailija

kun itse aloitin ylä asteen josta on n.11vuotta aikaa niin eka vuosi oli ihan jees ja oli hyviä numeroita. Sitten alko sen jälkeen se vaihe kun kaikki muu alkoi kiinnosttaa enemmän. Sai uusia kavereita joiden kanssa vietettiin railakasta viikonloppua pullojen kanssa ja lopulta alkoi olla arkipäiviäkin jolloin tehtiin millon mitäkin. Koulu oli lopulta vaan paikka jossa hegailtiin kavereitten kanssa eikä niin ollut väliä ehtikö jollekkin tunnille ajoissa tai menikö ollenkaan tunnille. Silloin se oli hauskaa, eikä vähääkään kiinnosttanut. Vaikka kuinka millon kuraattori, rehtori, vanhemmat jne... Yrittivät puuttua ja jutella kanssani niin ei paljoa tehonnut. Ei sitä koulu intoa voi kukaan muu sytyttää kuin sinä itse.
Näin aikuisena kyllä harmittaa että on pitänyt olla niin tyhjäpäinen nuori ja olisin halunnut olla kunnon koulun käyjä, mutta en mikään hikipinko. Vaikka kouluni vedinkin penkin alle ja olin se huono oppilas joka sai millon mistäkin jälki istuntoa ja sanomista niin kyllä vain minusta tuli ihan kunnon kansalainen, menestyvä, hyvin pärjäävä ja perheen äiti.
Toivottavasti lapsesi tajuaisi asian kuitenkin ennen kuin mihinkään ei voi enään vaikuttaa. Mutta painostaminenkaan ei auta.
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti saatte asiat rullaamaan :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä poika lopetti läksyjen luvun jo vuosi sitten 8. luokalla. Ei auta puhe, ei auta lahjominen, ei kiristys. Luokanvalvojan, erityisopettajan, rehtorin, matematiikan- ja ruotsinopettajan kanssa on palaveria pidetty. Pojalla ei kiinnosta. Kouluun menee mielellään eikä lintsaa, kavereita on. Kohta  on yhteishaku eikä mikään koulutus kiinnosta. Vaikeaa on. Numerot on viime aikoina kokeista olleet 5- lähes kaikki. Itse olen aina pitänyt koulua tärkeänä. Keskinkertainen kasin oppilas olin, kun luin läksyt ja kokeisiin. Lukion kävin ja jatko-opinnot. Minun ja miehen ammatteja poika halveksii. Luulee pääsevänsä töihin ja menestyvänsä. Järkeä on yritetty takoa päähän. Hirvittää, mutta minkäs teet. Muuten poika on kiltti ja hyväntuulinen yleensä. Koulusta puhuminen saa äänen kohoamaan ja uhma vain lisääntyy koulua kohtaan. 

Ajatteleeko bile-danin uraa?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla