5 työhaastattelua, 5 ei-vastausta. Missä vika?

Olen myös vasta alkanut hakea töitä ja päässyt fiksun ja filmaattisen hakemukseni avulla kahdesti haastatteluun.

Kun työpaikkaa ei irronnut, koetin kovasti miettiä mikä meni pieleen. Olen tullut siihen tulokseen että syy on siinä minkä eräs tuolla edellä jo sanoi. Olen korostanut liikaa sitä mitä työ minulle antaisi ja miten juuri tämä työ olisi minulle niin hyvä.

Pitäisi ajatella asiaa firman puolelta, että mitä hyötyä juuri minusta on yritykselle. Myyjän paikkaa hakiessa korostat miten intohimosi on tehdä hurjasti kauppaa, toimistotyössä korostat tehokkuuttasi ja siivoushommassa sitä että sinua motivoi kiiltävät lattiat ja se ettei jälkeesi jää pölyhiukkastakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

katsoin valitun kuvan netistä  - - -

tiedän, että työkokemuksenkin perusteella olisin ollut vahvoilla verrattuna valittuun

Upeaa, että tiedät tuon pelkän kuvan perusteella!

 

Nykyään on esim. LinkedIn, josta löytyy nimellä ihmisten työkokemus. Näin pystyy vertailemaan omaa työkokemustaan valitun työkokemukseen.

Tuosta sinun listasta puuttuu se yrittäjähenkisyys: mitä hyötyä sinusta on työnantajalle. Mutta todella, kuten täällä on mainittu, voi olla, että toisella haastateltavalla on laajempi työkokemus tai muuta erityisosaamista mitä sinulla ei ole. Eli älä suotta ruoski itseäsi. Itse olen päässyt työurani aikana 8 haastatteluun ja jokaisesta on työpaikka napsahtanut. MUTTA: jos hakijoita on ollut yli 50 niin en ole saanut edes kutsua haastatteluun, eli paljon enemmän olen hakemuksia laittanut kuin nuo 8. :) itse olen ajatellut silloin, että erotun vain pienestä massasta osaamisellani ja kun populaa alkaa olemaan enemmän niin ihmisilläkin on enemmän kokemusta ja taitoja mitä minulla ei ole. Upeaa että olet vastavalmistuneena saanut jo noin monta haastattelua! Sinun pitäisi olla ylpeä, et varmasti huonommille häviä. :)

Ap tässä, ompa tullut kivasti vastauksia tähän. En nyt jaksa vastata pitkästi, mutta olen itsekin miettinyt tuota, että voisin korostaa enemmän mitä hyötyä minusta on firmalle eikä toisin päin. Tuntuu vain vaikealta välillä, kun haen itselleni myös täysin uusille aloille, enkä ole ihan varma mitä työ todellisuudessa on. Huomenna haastattelu suureen finanssialan yritykseen, ei lainkaan alan työkokemusta (tosin koulutus sopii ihan hyvin), mutta pidetään peukkuja.. Olen monta päivää miettinyt millä sanakäänteillä peitota itseäni kokeneemmat hakijat. -ap

Et kerro minkä alan ihmisiä olet, mutta voisit kokeilla erottua opiskelemalla vaikkapa avoimessa yliopistossa jotain ihan erilaista oman tutkintosi kylkeen. Jos siis olet esimerikiksi kauppatieteilijä tai humanisti, lue vaikkapa ohjelmointia. Jos taas olet luonnontieteilijä, niin ota jotain viestintää tai historiaa tai teologiaa. Eli jotain mahdollisimman erilaista se. Se erottaa ja voi antaa sellaisia tietoja ja taitoja, joita työpaikassa arvostetaan.

Todella epäinhimillistä tuollainen "nukkehaastattelu".

Leikkikää barbeilla 'haastattelijat' jos ette oikeasti ketään hae paikkaan jonka väitätte olevan avoin, älkääkä oikeilla ihmisillä joiden aikaa ja resursseja tuhlaatte turhan takia.

Antakaa nuorille ihmisille mahdollisuus saada jalansijaa työelämässä.

Julkisissa viroissa voi olla se vika, että on oikeasti täytetty ajat sitten, ehkä jopa tehty valintapäätös ja koko prosessi joudutaan käymään jonkun valituksen ja pienen muotovirheen vuoksi uudestaan.

Joku on voinut olla jo vuosikymmeniä määräaikaisena ja joudutaan vakinaistamaan, kun ei ole enää perustetta määräaikaisuudelle. Paikka on laitettava muodon vuoksi julkiseen hakuun.

Itselläni onkin tapana kysyä, mitä merkitystä haastattelulla on valinnan kannalta, kun en ihan pelkän matkailun vuoksi viitsi aina haastatteluun lähteä. Toisinaan sanotaan, että oikeasti on avoin haku ja haetaan uutta työntekijää, toisinaan kerrotaan, että tämä tietty henkilö on ollut meillä jo kymmenen vuotta ja on pätevä, ja on hyvin virkaansa hoitanut.

No minulla taas on ollut se ongelma, että nuoremmat vievät kaikki paikat. Juuri äsken kuulin kahdesta hakemastani paikasta, että niihin oli valittu nuorempi ja vähemmän työkokemusta omaava, kun itse en päässyt edes haastatteluun. Eli paperien perusteella jo hylätty - toisin sanoen ikä on se mikä on ollut vialla. Ja osaan kyllä tehdä hakemuksia ja CV:n - tekemiäni hakemuksia ja CV:tä on peräti rekrytointiammattilaisen kommenttien perusteella hiottu.

Joskus työkokemusta ei vaan voi peitota millään. Tai jotain erikoisosaamista. Joku tietty kieli, koodaus, tekniset taidot...sopivuus tiimiin.

Yltiöinnokkuus ja touhukkuus voi johtaa siihen, että kauheeta touhoa ja kohkaava ei oteta.

Vika ei välttämättä tosiaan ole sinussa. Monesti työpaikat menevät jollain tapaa suhteilla tai muuten tiskin alta. 

Sit on sekin, että jos haet jotain rutiinityötä ja haastattelussa käy ilmi, että luulet sen olevan kehittämistä ja johtamista ja kaikkea hienoa koulussa opetettua. Et pääse pomoksi suoraan koulunpenkiltä.

Ei kiitos, mieluummin otetaan sellainen joka haluaa juuri sen työn. Ja tekee juuri sen duunin hyvin. Toki jos tulevaisuudesta kysytään, sitten voi puhua kehittymisestä.

Ei sinussa luultavati ole mitään vikaa. Hakioita on paljon ja vain yksi valitaan. Tiedätkö kuinka paljon kuhunkin tehtävään on haastateltu hakijoita? Jos hakijat on yhtä hyviä ja haastatellaan viisi hakijaa, niin keskimäärin tärppää viidennessä haastattelussa, mutta kolmas tai kahdeksas työhaastettelukerta on joksenkin yhtä todennäköinen.

Vierailija kirjoitti:

Sit on sekin, että jos haet jotain rutiinityötä ja haastattelussa käy ilmi, että luulet sen olevan kehittämistä ja johtamista ja kaikkea hienoa koulussa opetettua. Et pääse pomoksi suoraan koulunpenkiltä.

Ei kiitos, mieluummin otetaan sellainen joka haluaa juuri sen työn. Ja tekee juuri sen duunin hyvin. Toki jos tulevaisuudesta kysytään, sitten voi puhua kehittymisestä.

Tuo on muuten totta. Kun esimies hakee itselleen alaista, niin hän ei halua sellaista työntekijää, jonka voi kokea uhkaksi omalle asemalleen.

Nää on niin henkimaailman juttuja. Haastattelutkin on monesti niin pitkiä että jossain vaiheessa tulee kysymys johon ei juuri siinä hetkessä osaa vastata tarkan jäsennellysti.

Kadehdin näitä tyyppejä joilla on sellaiset puhelahjat että saavat haastattelijan aina vakuuttumaan. Toki voi olla että paikkaan haetaan juuri sellaista ihmistä joka ei jäädy eikä hermostu ja pystyy puhumaan kuulijan pyörryksiin.

Minulla voi olla ihan yhtä hyvät tavoitteet ja ajatukset, parempi ammattitaito ja oppimiskyky, voin olla luovempi ja tehokkaampi -mutta jos minulla ei ole kykyä tuoda sitä asiaa riittävän vakuuttavasti ilmi, en saa paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, ompa tullut kivasti vastauksia tähän. En nyt jaksa vastata pitkästi, mutta olen itsekin miettinyt tuota, että voisin korostaa enemmän mitä hyötyä minusta on firmalle eikä toisin päin. Tuntuu vain vaikealta välillä, kun haen itselleni myös täysin uusille aloille, enkä ole ihan varma mitä työ todellisuudessa on. Huomenna haastattelu suureen finanssialan yritykseen, ei lainkaan alan työkokemusta (tosin koulutus sopii ihan hyvin), mutta pidetään peukkuja.. Olen monta päivää miettinyt millä sanakäänteillä peitota itseäni kokeneemmat hakijat. -ap

Siis et kai ole työhaastatteluissa pyrkinyt tuomaan esille sitä että miksi sinulla on suuri tarve saada tuo työpaikka? Kukaan ei halua alaisekseen vaativaa ihmistä jolla omat tarpeet menee työnantajan tarpeiden ohi.

En huomannut että kerroitko ikääsi, mutta ainakin sanoit olevasi nuori. Jos työkoemusta on vasta pari vuotta, niin silloin ei kannata edes yrittää myydä itseään työkokemuksella, vaan muilla vahvuuksilla, koska työkokemustahan nuorilla harvoin on paljon. Tietysti se on etu, jos on tehnyt vastaavaa hommaa pari vuotta ja ylipäätään on etu että on ollut alan töissä, mutta siellä voi olla sellaisiakin tekijöitä jotka ovat iältään 40-50 vuotiaita ja kokemusta 20-30 vuotta ja ovat juuri työelämän tehokkaimmassa vaiheessa, tosin alamäki on jo alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Olen vastavalmistunut ja saanut ihan kiitettävästi haastatteluja työkokemukseeni ja tähän nykyiseen työllisyystilanteeseen nähden. Se, että kelpaan persoonattomalla paperilla, mutta en itsenäni työhaastattelutilanteessa syö kyllä itsetuntoa vielä enemmän kuin se, että olisin lähettänyt 100 hakemusta saamatta vastauksia.. :/

Viimeisimpiin haastatteluihin olen valmistautunut huolellisesti. Vastaan kysymyksiin kattavasti, kerron esimerkkejä, että miten joku mainitsemani ominaisuus näkyy työssäni yms. Suullinen ulosantini on tietääkseni selkeää, ja ääneni normaali, tosin hermostuneena alan helposti puhua liikaakin/liian nopeasti. Yritän korostaa motivaatiotani juuri kyseistä tehtävää varten, ja antaa kuvan että juuri tämä tehtävä on ensisijainen minulle ja sopii täydellisesti elämäntilanteeseeni ym.

Pukeudun perussiististi, olen nuori nainen, kauniskin. Tosin siitä tuskin on mitään hyötyä, sillä kaikki haastattelijat ovat olleet itseäni n. 5-20 v vanhempia naishenkilöitä. Näytän kyllä (mielestäni) lähes aina vähän väsyneeltä, mutta sille en mahda mitään. Koitan olla olematta liian näyttävä ja meikkaan todella huomaamattomasti, etten vaikuta pynttäytyjältä.

Mitähän voisi parantaa, epävarmuus ehkä näkyy? Ja lisääntyy vaan jatkuvasti ei-vastausten myötä.

Kun viimeksi haimme IT-osaajaa firmaamme tuli hakemuksia vähän päälle 60 kappaletta. Voit miettiä siitä. Älä masennu vaan jatka yrittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei sinussa mitään vikaa tarvitse olla. Jos hakijoita on paljon ja esim. vain 4 haastatellaan, niin on pienestä kiinni kenet valitaan. Minkä tasoista työtä haet? Sekin kertoo jotain millaisia asioita painotetaan paikkaa täytettäessä. 

Nimenomaan. Isosta hakijamäärästä haastateltaviksi valikoituu hyvinkin tasaväkinen kärki ja siinä vaiheessa pieni nyanssi voi ratkaista kaiken.

Todennäköisesti näistä haastatteluun selviävistä kaikki kelpaisivat töihin heti jos kilpailu ei olisi niin kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen vastavalmistunut ja saanut ihan kiitettävästi haastatteluja työkokemukseeni ja tähän nykyiseen työllisyystilanteeseen nähden. Se, että kelpaan persoonattomalla paperilla, mutta en itsenäni työhaastattelutilanteessa syö kyllä itsetuntoa vielä enemmän kuin se, että olisin lähettänyt 100 hakemusta saamatta vastauksia.. :/

Viimeisimpiin haastatteluihin olen valmistautunut huolellisesti. Vastaan kysymyksiin kattavasti, kerron esimerkkejä, että miten joku mainitsemani ominaisuus näkyy työssäni yms. Suullinen ulosantini on tietääkseni selkeää, ja ääneni normaali, tosin hermostuneena alan helposti puhua liikaakin/liian nopeasti. Yritän korostaa motivaatiotani juuri kyseistä tehtävää varten, ja antaa kuvan että juuri tämä tehtävä on ensisijainen minulle ja sopii täydellisesti elämäntilanteeseeni ym.

Pukeudun perussiististi, olen nuori nainen, kauniskin. Tosin siitä tuskin on mitään hyötyä, sillä kaikki haastattelijat ovat olleet itseäni n. 5-20 v vanhempia naishenkilöitä. Näytän kyllä (mielestäni) lähes aina vähän väsyneeltä, mutta sille en mahda mitään. Koitan olla olematta liian näyttävä ja meikkaan todella huomaamattomasti, etten vaikuta pynttäytyjältä.

Mitähän voisi parantaa, epävarmuus ehkä näkyy? Ja lisääntyy vaan jatkuvasti ei-vastausten myötä.

Esimerkit ja valmistautuminen kuin suoraan ohjekirjasta. Näin haetaan töitä!

Vai haetaanko? Itsekin koin vuosien työttömyyden näillä opeilla. Istuin työkkärin koulutuksissa hiomassa cv:tä ja hakemuksia ja pommitin työnantajia ja hakuja hienoilla kyhäelmillä jotka korostivat osaamistani, tiimityöskentelytaitoja ja lojaaliuttani työnhakijana. Sitten kyllästyin ja aloin laittaa vain cv:ni muutaman lauseen saatteella ja voittoputki töiden saannissa alkoi. Viimeisen 6v aikana olen saanut kaikki perättäiset duunini täysin hälläväliä asenteella: tossa cv, se kertoo kaiken oleellisen. Haastattelu samaan malliin, ystävällinen olemus muttei epätoivoinen. Jostain syystä työnantajat haluvat työntekijän joka ei oikeastaan tarvitse työpaikkaa joka on tarjolla. Outo logiikka mutta oman alan duuneissa olen tämän huomannut (graafikko). Kaikki liirumlaarumit on yhtä tyhjän kanssa. Cv ja muutama harkittu näytetyö niin se on siinä. Ei saa yrittää liikaa.

Lyhyillä ja nasevilla hakemuksilla minäkin olen päässyt haastatteluihin. Olen jo niin kyllästynyt niiden kirjoittamiseen että kaikki turhat runoilut on saaneet jäädä.

Vielä pitäisi haastattelussa sisäistää tuo asenne että en oikeastaan teidän tarjoamaanne paikkaa tarvitse, mutta armosta voin tulla teille töihin. Jos entinen "teen kaikkeni teidän eteenne"-asenne ei toimi, niin kokeillaan seuraavaksi sitten tuota:)