Emetofoobikoita linjoilla?
Teini-ikäinen tyttäreni on emetofoobikko ja sairastaa myös paniikkihäiriötä. On tällä hetkellä huonossa jamassa ja haluaisin kuulla muiden vastaavien (aikuisten) kokemuksia elämästä jatkuvan pelon kanssa. Kertoisitteko muut, millaisia apuvälineitä teillä on, terapioita, lääkitystä, itsehoitoa tms. Mikä auttaa, mikä ei?
Kommentit (22)
Mua pelottaa että joku oksentaa mun lähellä ja että sitä tulee mun päälle. Pelkään sitä, että saan jonku vaarallisen taudin siitä ja sitä että sairastun ite kans. Se haju on vaan niin hirvee, kerran haistoin oksennuksen hississä niin sydän hakkas ja tärisin koko loppu illan. Kerran kaupassa joku poika oksensi lattialle, niin mun oli vaan pakko lähtä siitä vaan suoraan kotiin, kaikki vaatteet pesuun ja menin suihkuun ja loppu illan tyyliin tärisin kotona 😀
Pienestä asti oon myös pelänny että ite oksennan, mutta se helpotti teini-iässä hillittömän juomisen ja sen seuraavan päivän jumalattoman yrjöömisen takia.
Mutta en mä ikinä tämmösen takia mitää terapiaa ees harkitsis.
Pelkään muiden oksentavan. Kadulla tarkkailen koko ajan muita ihmisiä. Vaihdan kadun toiselle puolelle, jos näen ihmisen, joka näyttää huonovointiselta. Erityisesti kammoan humalaisia. En kulje yöbusseissa tai baareissa. Nuorena en käynyt opiskelijabileissä. Lasten oksennustaudit ovat olleet kurjia, mutta niistä olen selvinnyt. Onneksi lapsillani ei ole taipumusta mahatauteihin. Emetofobia on rajoittanut elämääni, mutta se on kuitenkin hieman helpottunut iän myötä. Tsemppiä ap:n tyttärelle.