Emetofoobikoita linjoilla?

Seuraa 
Liittynyt15.11.2015

Teini-ikäinen tyttäreni on emetofoobikko ja sairastaa myös paniikkihäiriötä. On tällä hetkellä huonossa jamassa ja haluaisin kuulla muiden vastaavien (aikuisten) kokemuksia elämästä jatkuvan pelon kanssa. Kertoisitteko muut, millaisia apuvälineitä teillä on, terapioita, lääkitystä, itsehoitoa tms. Mikä auttaa, mikä ei?

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Olen aikuinen emetofoobikko. Elämä jatkuvaa ympäristön tarkkailua ja korvat höröllään oloa. Tuntuu, että fobia rajoittaa elämää vuosi vuodelta enemmän. Eli en siis ole löytänyt ongelmaani apua ja se rajoittaa jo melko paljon elämää. Mm. matkustelun ja ravintoloissa syönnin olen jättänyt kokonaan. :-(
Mistä saisin apua - ja millaista, en tiedä. Siedätyshoitoa en voi kuvitellakaan....

Vierailija

Olen emetofoobikko. Onneksi oksennusta joutuu aika harvoin kohtaamaan. Ei se oikeasti rajoita juurikaan. Äitinä on myös pakko siivota lapsen oksennukset joskus - elämä siis karaisee. Miksi emetofobia vaivaa tytärtäsi niin paljon?

Pellavansiemen
Seuraa 
Liittynyt15.11.2015

En tiedä mistä fobia on syntynyt, ensin puhkesi paniikkihäiriö pahana ja vasta sen yhteydessä selvisi emetofobia. Oli onnistunut salaamaan sen hyvin. Oireita kyllä oli ennen paniikkihäiriötä, mutta tyttö oireili somaattisesti, eli vain sitä tutkittiin.
Eikö teillä aikuisilla emetofoobikoilla ole koskaan ollutkaan minkäänlaista terapiaa?

Pellavansiemen
Seuraa 
Liittynyt15.11.2015

Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo paniikkihäiriö häiritse tytön elämää paljon tätä fobiaa enemmän?

No vaikea sanoa kumpi hallitsee ja mitä. Pääsääntöisesti kuitenkin emetofobia on se josta rajoitukset lähtee ja liian tiukassa paikassa seuraus on paniikkikohtaus. Tyttö ei taida olla tyyppiesimerkki kummastakaan sairaudesta ja uskoisin että jos hän olisi aikuinen, olisi diagnoosi yleistynyt ahdistushäiriö.

Vierailija

Mielenkiintoinen fobia. Minulla on paniikkihäiriö ja melkein kaikki mahdolliset ja mahdottomat fobiat, mutta tuommoista en ole onneksi vielä saanut. Mikä siinä oksentamisessa on niin paha juttu?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen emetofoobikko. Elämä jatkuvaa ympäristön tarkkailua ja korvat höröllään oloa. Tuntuu, että fobia rajoittaa elämää vuosi vuodelta enemmän. Eli en siis ole löytänyt ongelmaani apua ja se rajoittaa jo melko paljon elämää. Mm. matkustelun ja ravintoloissa syönnin olen jättänyt kokonaan. :-(
Mistä saisin apua - ja millaista, en tiedä. Siedätyshoitoa en voi kuvitellakaan....

Siedätyshoito on prosessi, ei siinä mennä heti asiaan, vaan hitaasti. Tiedän että tämä ei ole helppoa, mutta kännykkä käteen ja varaat ajan terapeutille. Usko minua, se kannattaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen fobia. Minulla on paniikkihäiriö ja melkein kaikki mahdolliset ja mahdottomat fobiat, mutta tuommoista en ole onneksi vielä saanut. Mikä siinä oksentamisessa on niin paha juttu?

Voisi myös kysyä, että mikä niissä sun fobioissas on niin paha juttu? Mieti nyt vähän hei!

Vierailija

Yhden tutun pojalla oli tuo yläkouluikäisenä. Lähti siitä, että oksensi kadulle keskikaupungilla ( ja ihan selvin päin). Sen jälkeen oli lähes mahdotonta syödä koulussa jne. Hän kävi psykologin luona ja vuosien mittaan pääsi fobiastaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen fobia. Minulla on paniikkihäiriö ja melkein kaikki mahdolliset ja mahdottomat fobiat, mutta tuommoista en ole onneksi vielä saanut. Mikä siinä oksentamisessa on niin paha juttu?

Voisi myös kysyä, että mikä niissä sun fobioissas on niin paha juttu? Mieti nyt vähän hei!

Ei se ollut tarkoitettu kritiikiksi, vaan aidoksi ihmettelyksi ja uteliaisuudeksi. Ihmismieli on hyvin mielenkiintoinen juttu. Kyllä mä voisin kertoa niistä omistakin fobioistani tarkemmin, siis että miks pelkään juuri niitä juttuja mitä pelkään. Eihän se loogista ole, mutta jotenkin voi päästä jyvälle toisen tuntemuksista. On helpompi ymmärtää kun tietää enemmän.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat