Emetofoobikoita linjoilla?
Teini-ikäinen tyttäreni on emetofoobikko ja sairastaa myös paniikkihäiriötä. On tällä hetkellä huonossa jamassa ja haluaisin kuulla muiden vastaavien (aikuisten) kokemuksia elämästä jatkuvan pelon kanssa. Kertoisitteko muut, millaisia apuvälineitä teillä on, terapioita, lääkitystä, itsehoitoa tms. Mikä auttaa, mikä ei?
Kommentit (22)
Jos parannat bulimiasi, niin tyttäresi olo helpottuu.
Olen aikuinen emetofoobikko. Elämä jatkuvaa ympäristön tarkkailua ja korvat höröllään oloa. Tuntuu, että fobia rajoittaa elämää vuosi vuodelta enemmän. Eli en siis ole löytänyt ongelmaani apua ja se rajoittaa jo melko paljon elämää. Mm. matkustelun ja ravintoloissa syönnin olen jättänyt kokonaan. :-(
Mistä saisin apua - ja millaista, en tiedä. Siedätyshoitoa en voi kuvitellakaan....
Miten on, pystyykö emetofoobikko seurustelemaan Yrjö-nimisen miehen kanssa?
Mammoille liian vaikea sivistyssana. Siksi ei ole kommentteja.
Olen emetofoobikko. Onneksi oksennusta joutuu aika harvoin kohtaamaan. Ei se oikeasti rajoita juurikaan. Äitinä on myös pakko siivota lapsen oksennukset joskus - elämä siis karaisee. Miksi emetofobia vaivaa tytärtäsi niin paljon?
En tiedä mistä fobia on syntynyt, ensin puhkesi paniikkihäiriö pahana ja vasta sen yhteydessä selvisi emetofobia. Oli onnistunut salaamaan sen hyvin. Oireita kyllä oli ennen paniikkihäiriötä, mutta tyttö oireili somaattisesti, eli vain sitä tutkittiin.
Eikö teillä aikuisilla emetofoobikoilla ole koskaan ollutkaan minkäänlaista terapiaa?
Eikö tuo paniikkihäiriö häiritse tytön elämää paljon tätä fobiaa enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo paniikkihäiriö häiritse tytön elämää paljon tätä fobiaa enemmän?
No vaikea sanoa kumpi hallitsee ja mitä. Pääsääntöisesti kuitenkin emetofobia on se josta rajoitukset lähtee ja liian tiukassa paikassa seuraus on paniikkikohtaus. Tyttö ei taida olla tyyppiesimerkki kummastakaan sairaudesta ja uskoisin että jos hän olisi aikuinen, olisi diagnoosi yleistynyt ahdistushäiriö.
Eikö kukaan (täällä käyvä) emetofoobikko käy missään terapiassa tai muuten yritä päästä irti fobiasta?
Mielenkiintoinen fobia. Minulla on paniikkihäiriö ja melkein kaikki mahdolliset ja mahdottomat fobiat, mutta tuommoista en ole onneksi vielä saanut. Mikä siinä oksentamisessa on niin paha juttu?
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen emetofoobikko. Elämä jatkuvaa ympäristön tarkkailua ja korvat höröllään oloa. Tuntuu, että fobia rajoittaa elämää vuosi vuodelta enemmän. Eli en siis ole löytänyt ongelmaani apua ja se rajoittaa jo melko paljon elämää. Mm. matkustelun ja ravintoloissa syönnin olen jättänyt kokonaan. :-(
Mistä saisin apua - ja millaista, en tiedä. Siedätyshoitoa en voi kuvitellakaan....
Siedätyshoito on prosessi, ei siinä mennä heti asiaan, vaan hitaasti. Tiedän että tämä ei ole helppoa, mutta kännykkä käteen ja varaat ajan terapeutille. Usko minua, se kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen fobia. Minulla on paniikkihäiriö ja melkein kaikki mahdolliset ja mahdottomat fobiat, mutta tuommoista en ole onneksi vielä saanut. Mikä siinä oksentamisessa on niin paha juttu?
Voisi myös kysyä, että mikä niissä sun fobioissas on niin paha juttu? Mieti nyt vähän hei!
Yhden tutun pojalla oli tuo yläkouluikäisenä. Lähti siitä, että oksensi kadulle keskikaupungilla ( ja ihan selvin päin). Sen jälkeen oli lähes mahdotonta syödä koulussa jne. Hän kävi psykologin luona ja vuosien mittaan pääsi fobiastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen fobia. Minulla on paniikkihäiriö ja melkein kaikki mahdolliset ja mahdottomat fobiat, mutta tuommoista en ole onneksi vielä saanut. Mikä siinä oksentamisessa on niin paha juttu?
Voisi myös kysyä, että mikä niissä sun fobioissas on niin paha juttu? Mieti nyt vähän hei!
Ei se ollut tarkoitettu kritiikiksi, vaan aidoksi ihmettelyksi ja uteliaisuudeksi. Ihmismieli on hyvin mielenkiintoinen juttu. Kyllä mä voisin kertoa niistä omistakin fobioistani tarkemmin, siis että miks pelkään juuri niitä juttuja mitä pelkään. Eihän se loogista ole, mutta jotenkin voi päästä jyvälle toisen tuntemuksista. On helpompi ymmärtää kun tietää enemmän.
Uskoisin että tytölläni kyse on jonkunlaisesta kontrollin menettämisen pelosta pohjimmiltaan. Oksentamisessa pelkää ihan kaikkea asiaan liittyvää, pienikin vatsan nipistys voi tarkoittaa mahatautia, tai jos joku muu sanoo, että on huono olo (mikä tahansa syy onkin), niin tyttö heti pelkää oksennusta ja tartuntaa. Joka kerta jos väsyttää, se on merkki tulevasta taudista. Jos joku edes sanoo vitsillä, että oksettaa, niin tyttö on ihan helisemässä.
Ja vatsatauti on hänellä ollut tosiaan viimeksi n. 5 v. sitten. Oikeasti en tiedä miksi se on niin kamala asia, ei osaa itsekään sitä selittää. Se vaan on.
Täällä myös yksi emetofoobikko. Tuntuu, että välillä on normaali olo eikä ajatukset pyöri esim. vatsataudissa ihan koko aikaa, mutta varsinkin tähän aikaan vuodesta kun tauteja kiertää niin olen jatkuvassa paniikissa ja valmiustilassa. Nyt on lähipiirissä monta vatsataudissa, joten ahdistus on valtava ja tarkkailen jatkuvasti itseäni ja mahdollisia oireita. Välillä tuntuu, että elämästä on vaikea nauttia kun jatkuvasti pelottaa. Välillä on käynyt mielessä jopa että mitä järkeä elää, kun pitää pelätä koko ajan. Aika järjetöntä siis, mutta en ole ainakaan toistaiseksi halunnut hakea apua.
Itseä auttoi kognitiivinen terapia.
siedättääkö raskausajan pahoinvointi emetofoobikkoa? Kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Itseä auttoi kognitiivinen terapia.
Hei voitko kertoa tarkemmin, millaisia keinoja ja apua siitä sait?
Nostellaas ketjua, jos porukka olisi jo hereillä :)