Jos jotain olen havainnut niin sen, että ei kannata yliarvioida ihmisten älykkyyttä.

Kerro esimerkki aiheesta! Milloin yliarvioit ja miten huomasit sen olleen väärin arvioitu?

Sama huomio. Laittaa turhia odotuksia ja pettyy kun toinen ei vain kykene ajattelemaan omilla aivoilla. Parempi piilottaa se kapasiteetti mikä on itselle suotu.

Jos jotain olen havainnut niin sen, että ei kannata aliarvioida ihmisten älykkyyttä. Jos jotain muutakin olen havainnut niin sen, että ei kannata yliarvioida omaa älykkyyttään.

Siinäpä se. 

Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Se on huomattu. Viisas vaikenee ja antaa tyhjyyden kolista. Maailma on täynnä mielenvikaista tyhjyyttä.

Niin. Isompi ongelma minustakin on tuo kolmosen mainitsema.

Samoilla linjoilla. Ihan turhaa. Esimerkiksi olen vuosikymmeniä niin monet kerrat kaivanut relevanttia tutkimustietoa ja kertonut siitä, mut joo, ei vaan mee perille, vanhat peruskoulun opettajan höpinät on niin kovaa kamaa, että mikään ei sitä asiaa muuta.

Miekin tykkään teistä.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Isompi ongelma minustakin on tuo kolmosen mainitsema.

Varmaan se on heille jotka noin tekee. Tulee sitten positiivinen yllätys, kun kaveri osoittautuukin älykkäämmäksi kuin ensin ajatteli. En nyt keksi mikä ongelma se on.

On nautinto jakaa ajatuksia viisaan ihmisen kanssa. Sellaiselta oppii niin paljon ja yhteydentunne on aito. Ehkä ei niinkään älyn, vaan viisauden takia.

Mäkin olen huomannut, että erityisesti yliopistomaailmassa on paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa suuria ajattelijoita ja fiksuja älykköjä. Kaikkein eniten ärsyttää viiksekkäät, ruutupaitaiset hipsterijätkät (yleensä joku taidealan tai sosiologian opiskelija), jotka käyttäytyvät ylimielisesti muita paitsi kaltaisiaan kohtaan ja ovat aina ensimmäisenä äänessä ja pätemässä joka tilanteessa. Lisäksi monet "akateemiset" ihmiset arvioivat paljon muita ihmisiä ulkonäön perusteella; mitä paremmannäköinen ihminen, sen bimbompi on. Todellisuudessa tosi moni luuserin näköinen tyyppi on ihan oikeastikin tyhmempi ja yksinkertaisempi. Monesti siis juuri ne, jotka yrittävät näyttää älyköiltä ja luulevat itse olevansa fiksuja, ovatkin osoittautuneet todella kapeakatseisiksi ja yleissivistymättömiksi, huumorintajuttomiksi wannabepätijöiksi. He elävät jossain lapsuuden tuhkimosatumaailmassa ja luulevat olevansa jotain rumia ankanpoikasia, joiden sisäinen kauneus ratkaisee. Vanhemmat ovat kenties lohdutelleet tyyliin "ulkonäöstä viis, olet fiksu ja tulet pärjäämään paremmin elämässäsi kuin kauniit ja suositut luokkatoverisi". Maailma ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen eikä älykkyys korreloi millään tavalla ulkonäön kanssa. Itse lähdin opiskelemaan ja yliopistomaailmaan aika nöyrin mielin, sillä yllätyin hieman itsekin siitä, että sain opiskelupaikan. Yliopistoa ja korkeakoulutettuja (sekä tiettyjä aloja) on aina nostettu jalustalle, mutta huomasin hyvin pian, että suurin osa opiskelijoista on todella yksinkertaista ja säälittävää porukkaa - siis ihan joka alalla ja jopa opettajia/professoreita).

Nykyisin kohtaan uusia ihmisiä siitä lähtökohdasta, että hän ei tunne minua enkä minä tunne häntä tai hänen ajatuksiaan/todellisuuttaan, joten en voi tehdä mitään ennakko-oletuksia tästä henkilöstä. Aika ja kokemus sitten näyttää, kuljemmeko samalla aaltopituudella vai emme.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen huomannut, että erityisesti yliopistomaailmassa on paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa suuria ajattelijoita ja fiksuja älykköjä. Kaikkein eniten ärsyttää viiksekkäät, ruutupaitaiset hipsterijätkät (yleensä joku taidealan tai sosiologian opiskelija), jotka käyttäytyvät ylimielisesti muita paitsi kaltaisiaan kohtaan ja ovat aina ensimmäisenä äänessä ja pätemässä joka tilanteessa. Lisäksi monet "akateemiset" ihmiset arvioivat paljon muita ihmisiä ulkonäön perusteella; mitä paremmannäköinen ihminen, sen bimbompi on. Todellisuudessa tosi moni luuserin näköinen tyyppi on ihan oikeastikin tyhmempi ja yksinkertaisempi. Monesti siis juuri ne, jotka yrittävät näyttää älyköiltä ja luulevat itse olevansa fiksuja, ovatkin osoittautuneet todella kapeakatseisiksi ja yleissivistymättömiksi, huumorintajuttomiksi wannabepätijöiksi. He elävät jossain lapsuuden tuhkimosatumaailmassa ja luulevat olevansa jotain rumia ankanpoikasia, joiden sisäinen kauneus ratkaisee. Vanhemmat ovat kenties lohdutelleet tyyliin "ulkonäöstä viis, olet fiksu ja tulet pärjäämään paremmin elämässäsi kuin kauniit ja suositut luokkatoverisi". Maailma ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen eikä älykkyys korreloi millään tavalla ulkonäön kanssa. Itse lähdin opiskelemaan ja yliopistomaailmaan aika nöyrin mielin, sillä yllätyin hieman itsekin siitä, että sain opiskelupaikan. Yliopistoa ja korkeakoulutettuja (sekä tiettyjä aloja) on aina nostettu jalustalle, mutta huomasin hyvin pian, että suurin osa opiskelijoista on todella yksinkertaista ja säälittävää porukkaa - siis ihan joka alalla ja jopa opettajia/professoreita).

Nykyisin kohtaan uusia ihmisiä siitä lähtökohdasta, että hän ei tunne minua enkä minä tunne häntä tai hänen ajatuksiaan/todellisuuttaan, joten en voi tehdä mitään ennakko-oletuksia tästä henkilöstä. Aika ja kokemus sitten näyttää, kuljemmeko samalla aaltopituudella vai emme.

Ja taas tätä väsynyttä amisläppää!

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen huomannut, että erityisesti yliopistomaailmassa on paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa suuria ajattelijoita ja fiksuja älykköjä. Kaikkein eniten ärsyttää viiksekkäät, ruutupaitaiset hipsterijätkät (yleensä joku taidealan tai sosiologian opiskelija), jotka käyttäytyvät ylimielisesti muita paitsi kaltaisiaan kohtaan ja ovat aina ensimmäisenä äänessä ja pätemässä joka tilanteessa. Lisäksi monet "akateemiset" ihmiset arvioivat paljon muita ihmisiä ulkonäön perusteella; mitä paremmannäköinen ihminen, sen bimbompi on. Todellisuudessa tosi moni luuserin näköinen tyyppi on ihan oikeastikin tyhmempi ja yksinkertaisempi. Monesti siis juuri ne, jotka yrittävät näyttää älyköiltä ja luulevat itse olevansa fiksuja, ovatkin osoittautuneet todella kapeakatseisiksi ja yleissivistymättömiksi, huumorintajuttomiksi wannabepätijöiksi. He elävät jossain lapsuuden tuhkimosatumaailmassa ja luulevat olevansa jotain rumia ankanpoikasia, joiden sisäinen kauneus ratkaisee. Vanhemmat ovat kenties lohdutelleet tyyliin "ulkonäöstä viis, olet fiksu ja tulet pärjäämään paremmin elämässäsi kuin kauniit ja suositut luokkatoverisi". Maailma ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen eikä älykkyys korreloi millään tavalla ulkonäön kanssa. Itse lähdin opiskelemaan ja yliopistomaailmaan aika nöyrin mielin, sillä yllätyin hieman itsekin siitä, että sain opiskelupaikan. Yliopistoa ja korkeakoulutettuja (sekä tiettyjä aloja) on aina nostettu jalustalle, mutta huomasin hyvin pian, että suurin osa opiskelijoista on todella yksinkertaista ja säälittävää porukkaa - siis ihan joka alalla ja jopa opettajia/professoreita).

Nykyisin kohtaan uusia ihmisiä siitä lähtökohdasta, että hän ei tunne minua enkä minä tunne häntä tai hänen ajatuksiaan/todellisuuttaan, joten en voi tehdä mitään ennakko-oletuksia tästä henkilöstä. Aika ja kokemus sitten näyttää, kuljemmeko samalla aaltopituudella vai emme.

Ja mihinkäs kategoriaan näistä sä kuulut?Taidan jo arvata

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen huomannut, että erityisesti yliopistomaailmassa on paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa suuria ajattelijoita ja fiksuja älykköjä. Kaikkein eniten ärsyttää viiksekkäät, ruutupaitaiset hipsterijätkät (yleensä joku taidealan tai sosiologian opiskelija), jotka käyttäytyvät ylimielisesti muita paitsi kaltaisiaan kohtaan ja ovat aina ensimmäisenä äänessä ja pätemässä joka tilanteessa. Lisäksi monet "akateemiset" ihmiset arvioivat paljon muita ihmisiä ulkonäön perusteella; mitä paremmannäköinen ihminen, sen bimbompi on. Todellisuudessa tosi moni luuserin näköinen tyyppi on ihan oikeastikin tyhmempi ja yksinkertaisempi. Monesti siis juuri ne, jotka yrittävät näyttää älyköiltä ja luulevat itse olevansa fiksuja, ovatkin osoittautuneet todella kapeakatseisiksi ja yleissivistymättömiksi, huumorintajuttomiksi wannabepätijöiksi. He elävät jossain lapsuuden tuhkimosatumaailmassa ja luulevat olevansa jotain rumia ankanpoikasia, joiden sisäinen kauneus ratkaisee. Vanhemmat ovat kenties lohdutelleet tyyliin "ulkonäöstä viis, olet fiksu ja tulet pärjäämään paremmin elämässäsi kuin kauniit ja suositut luokkatoverisi". Maailma ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen eikä älykkyys korreloi millään tavalla ulkonäön kanssa. Itse lähdin opiskelemaan ja yliopistomaailmaan aika nöyrin mielin, sillä yllätyin hieman itsekin siitä, että sain opiskelupaikan. Yliopistoa ja korkeakoulutettuja (sekä tiettyjä aloja) on aina nostettu jalustalle, mutta huomasin hyvin pian, että suurin osa opiskelijoista on todella yksinkertaista ja säälittävää porukkaa - siis ihan joka alalla ja jopa opettajia/professoreita).

Nykyisin kohtaan uusia ihmisiä siitä lähtökohdasta, että hän ei tunne minua enkä minä tunne häntä tai hänen ajatuksiaan/todellisuuttaan, joten en voi tehdä mitään ennakko-oletuksia tästä henkilöstä. Aika ja kokemus sitten näyttää, kuljemmeko samalla aaltopituudella vai emme.

Kiitoksia virkistävästä näkökulmasta joka on vastoin palstankin yleistä hegemoniaa! Toivoa siis vielä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen huomannut, että erityisesti yliopistomaailmassa on paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa suuria ajattelijoita ja fiksuja älykköjä. Kaikkein eniten ärsyttää viiksekkäät, ruutupaitaiset hipsterijätkät (yleensä joku taidealan tai sosiologian opiskelija), jotka käyttäytyvät ylimielisesti muita paitsi kaltaisiaan kohtaan ja ovat aina ensimmäisenä äänessä ja pätemässä joka tilanteessa. Lisäksi monet "akateemiset" ihmiset arvioivat paljon muita ihmisiä ulkonäön perusteella; mitä paremmannäköinen ihminen, sen bimbompi on. Todellisuudessa tosi moni luuserin näköinen tyyppi on ihan oikeastikin tyhmempi ja yksinkertaisempi. Monesti siis juuri ne, jotka yrittävät näyttää älyköiltä ja luulevat itse olevansa fiksuja, ovatkin osoittautuneet todella kapeakatseisiksi ja yleissivistymättömiksi, huumorintajuttomiksi wannabepätijöiksi. He elävät jossain lapsuuden tuhkimosatumaailmassa ja luulevat olevansa jotain rumia ankanpoikasia, joiden sisäinen kauneus ratkaisee. Vanhemmat ovat kenties lohdutelleet tyyliin "ulkonäöstä viis, olet fiksu ja tulet pärjäämään paremmin elämässäsi kuin kauniit ja suositut luokkatoverisi". Maailma ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen eikä älykkyys korreloi millään tavalla ulkonäön kanssa. Itse lähdin opiskelemaan ja yliopistomaailmaan aika nöyrin mielin, sillä yllätyin hieman itsekin siitä, että sain opiskelupaikan. Yliopistoa ja korkeakoulutettuja (sekä tiettyjä aloja) on aina nostettu jalustalle, mutta huomasin hyvin pian, että suurin osa opiskelijoista on todella yksinkertaista ja säälittävää porukkaa - siis ihan joka alalla ja jopa opettajia/professoreita).

Nykyisin kohtaan uusia ihmisiä siitä lähtökohdasta, että hän ei tunne minua enkä minä tunne häntä tai hänen ajatuksiaan/todellisuuttaan, joten en voi tehdä mitään ennakko-oletuksia tästä henkilöstä. Aika ja kokemus sitten näyttää, kuljemmeko samalla aaltopituudella vai emme.

Kiitoksia virkistävästä näkökulmasta joka on vastoin palstankin yleistä hegemoniaa! Toivoa siis vielä on.

Ja sama paska jatkuu. Miksi tätä pitää tunkea kaikkialle? Sama vanha miljoonaan kertaan kuultu "näkökulma", jota amikset jauhaa koko ajan. Ihan koko ajan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen huomannut, että erityisesti yliopistomaailmassa on paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa suuria ajattelijoita ja fiksuja älykköjä. Kaikkein eniten ärsyttää viiksekkäät, ruutupaitaiset hipsterijätkät (yleensä joku taidealan tai sosiologian opiskelija), jotka käyttäytyvät ylimielisesti muita paitsi kaltaisiaan kohtaan ja ovat aina ensimmäisenä äänessä ja pätemässä joka tilanteessa. Lisäksi monet "akateemiset" ihmiset arvioivat paljon muita ihmisiä ulkonäön perusteella; mitä paremmannäköinen ihminen, sen bimbompi on. Todellisuudessa tosi moni luuserin näköinen tyyppi on ihan oikeastikin tyhmempi ja yksinkertaisempi. Monesti siis juuri ne, jotka yrittävät näyttää älyköiltä ja luulevat itse olevansa fiksuja, ovatkin osoittautuneet todella kapeakatseisiksi ja yleissivistymättömiksi, huumorintajuttomiksi wannabepätijöiksi. He elävät jossain lapsuuden tuhkimosatumaailmassa ja luulevat olevansa jotain rumia ankanpoikasia, joiden sisäinen kauneus ratkaisee. Vanhemmat ovat kenties lohdutelleet tyyliin "ulkonäöstä viis, olet fiksu ja tulet pärjäämään paremmin elämässäsi kuin kauniit ja suositut luokkatoverisi". Maailma ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen eikä älykkyys korreloi millään tavalla ulkonäön kanssa. Itse lähdin opiskelemaan ja yliopistomaailmaan aika nöyrin mielin, sillä yllätyin hieman itsekin siitä, että sain opiskelupaikan. Yliopistoa ja korkeakoulutettuja (sekä tiettyjä aloja) on aina nostettu jalustalle, mutta huomasin hyvin pian, että suurin osa opiskelijoista on todella yksinkertaista ja säälittävää porukkaa - siis ihan joka alalla ja jopa opettajia/professoreita).

Nykyisin kohtaan uusia ihmisiä siitä lähtökohdasta, että hän ei tunne minua enkä minä tunne häntä tai hänen ajatuksiaan/todellisuuttaan, joten en voi tehdä mitään ennakko-oletuksia tästä henkilöstä. Aika ja kokemus sitten näyttää, kuljemmeko samalla aaltopituudella vai emme.

Kiitoksia virkistävästä näkökulmasta joka on vastoin palstankin yleistä hegemoniaa! Toivoa siis vielä on.

Ja sama paska jatkuu. Miksi tätä pitää tunkea kaikkialle? Sama vanha miljoonaan kertaan kuultu "näkökulma", jota amikset jauhaa koko ajan. Ihan koko ajan!

Fakta on se että te vitun yliopisto"älyköt" olette SELLAISTA PASKASAKKIA että nyt suu suppuun!!!! Suurin osa teistä jotka luulette olevanne NIIN NIIN NIIIIIIIIN sivistynyttä ja lukenutta porukkaa ette ole vittu yhtään mitään. NYT SITÄ SUUTA SUPPUUN IDIOOTTI! Mene vittuun saatanan kusipää sen korkean koulutuksesi kanssa. Hukkaan se on joka tapauksessa mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen huomannut, että erityisesti yliopistomaailmassa on paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa suuria ajattelijoita ja fiksuja älykköjä. Kaikkein eniten ärsyttää viiksekkäät, ruutupaitaiset hipsterijätkät (yleensä joku taidealan tai sosiologian opiskelija), jotka käyttäytyvät ylimielisesti muita paitsi kaltaisiaan kohtaan ja ovat aina ensimmäisenä äänessä ja pätemässä joka tilanteessa. Lisäksi monet "akateemiset" ihmiset arvioivat paljon muita ihmisiä ulkonäön perusteella; mitä paremmannäköinen ihminen, sen bimbompi on. Todellisuudessa tosi moni luuserin näköinen tyyppi on ihan oikeastikin tyhmempi ja yksinkertaisempi. Monesti siis juuri ne, jotka yrittävät näyttää älyköiltä ja luulevat itse olevansa fiksuja, ovatkin osoittautuneet todella kapeakatseisiksi ja yleissivistymättömiksi, huumorintajuttomiksi wannabepätijöiksi. He elävät jossain lapsuuden tuhkimosatumaailmassa ja luulevat olevansa jotain rumia ankanpoikasia, joiden sisäinen kauneus ratkaisee. Vanhemmat ovat kenties lohdutelleet tyyliin "ulkonäöstä viis, olet fiksu ja tulet pärjäämään paremmin elämässäsi kuin kauniit ja suositut luokkatoverisi". Maailma ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen eikä älykkyys korreloi millään tavalla ulkonäön kanssa. Itse lähdin opiskelemaan ja yliopistomaailmaan aika nöyrin mielin, sillä yllätyin hieman itsekin siitä, että sain opiskelupaikan. Yliopistoa ja korkeakoulutettuja (sekä tiettyjä aloja) on aina nostettu jalustalle, mutta huomasin hyvin pian, että suurin osa opiskelijoista on todella yksinkertaista ja säälittävää porukkaa - siis ihan joka alalla ja jopa opettajia/professoreita).

Nykyisin kohtaan uusia ihmisiä siitä lähtökohdasta, että hän ei tunne minua enkä minä tunne häntä tai hänen ajatuksiaan/todellisuuttaan, joten en voi tehdä mitään ennakko-oletuksia tästä henkilöstä. Aika ja kokemus sitten näyttää, kuljemmeko samalla aaltopituudella vai emme.

Ja taas tätä väsynyttä amisläppää!

Voisitko mitenkään kuvitella, että kaikki älykkäät eivät mene korkeimpiin opinahjoihin?