Oliko miehellä helpompi löytää nainen 50-luvulla?

Oli varmasti. Hyvässä työssä käyvänä, koulutettuna ja urheilullisena miehenä olisin varmasti saanut vaikka millaisen naisen. Nyt on hyvin hiljaista

Kyllä, ja 50-luvulla oli myös itsestäänselvyys että vaimo jäi kotiin lasten kanssa ja mies elätti koko konkkaronkan, jos ei oltu ihan erityisen köyhiä. Ei kukaan mies vinkunut ja nimitellyt naisia lompakkoloisiksi, kun kaikille oli selvää, miten homma toimii.

Paljon helpompaa. Miehiä oli vähemmän suhteessa naisiin sodan takia, joten naisilla ei ollut varaa nirsoilla.

Käytännössä riitti, että pystyi tarjoamaan perheelle kohtuullisen toimeentulon, mikä ei ollut vaikeaa. Nykypäivänä naiset vaativat hyvän ammatin lisäksi vaikka mitä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Paljon helpompaa. Miehiä oli vähemmän suhteessa naisiin sodan takia, joten naisilla ei ollut varaa nirsoilla.

Käytännössä riitti, että pystyi tarjoamaan perheelle kohtuullisen toimeentulon, mikä ei ollut vaikeaa. Nykypäivänä naiset vaativat hyvän ammatin lisäksi vaikka mitä muuta.

Asian kääntöpuolena on se, että monet avioliitot olivat onnettomia. Toisilleen sopimattomatkin ihmiset jatkoivat yhdessä. Tiedän paljon tällaisia tuon ajan pariskuntia. Riitaa jatkuvasti, pettämistä jne. Yksinkin tuttuni sanoi vanhemmistaan, että he riitelivät joka ikinen ilta ja tuttuni oli lapsena maannut lapsena iltaisin kädet korvilla, jotta ei kuulisi vanhempiensa riitelyä. 

emt

Olen 16v nainen ja seurustelen 30-luvulla syntyneen pojan kanssa.

Villi veikkaus:

Naisia oli enemmän tarjolla, mutta miehet joutuivat silloinkin tekemään kuitenkin itse aloitteen. Se vaan, että kun aloite oli tehty niin harvemmin nainen kieltäytyi.

Mutta kuitenkin koska aloitteen joutui itse tekemään aina niin en osaa kadehtia 50-luvun miehiä.

Terveisin 2010-luvun mies.

Kai oli ja ei, jos nyt sai mentyä vaikka tansseihin, niin on hiljaisempikin mies saanut jotain kontaktia naisiin. Ehkä siis 50-luvulla oli hyväksyttävämpää, jos mies ei ollut kovin supliikki tyyppi. Nyt nettiaikakautena pitäisi osata joko keskustella, kirjoittaa ymmärrettävästi tai molempia, 50-luvulla riitti ehkä ettei tallannut tansseissa varpaille?:)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja 50-luvulla oli myös itsestäänselvyys että vaimo jäi kotiin lasten kanssa ja mies elätti koko konkkaronkan, jos ei oltu ihan erityisen köyhiä. Ei kukaan mies vinkunut ja nimitellyt naisia lompakkoloisiksi, kun kaikille oli selvää, miten homma toimii.

Toisaalta kannattaa ymmärtää sekin, että ehkäisypillerit tulivat vasta 60-luvulla. Kun naiset saivat lapsia niin niistä oli huolehdittava, ei voinut tehdä valintaa tuossa asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Villi veikkaus:

 

Naisia oli enemmän tarjolla, mutta miehet joutuivat silloinkin tekemään kuitenkin itse aloitteen. Se vaan, että kun aloite oli tehty niin harvemmin nainen kieltäytyi.

 

Mutta kuitenkin koska aloitteen joutui itse tekemään aina niin en osaa kadehtia 50-luvun miehiä.

 

Terveisin 2010-luvun mies.

No niinhän se on nytkin? Ei tän 30v aikana nainen ole kertaakaan tehnyt aloitetta vaan alotteellinen osapuoli on aina ollut mä

Toisaalta silloin oli ehkä tyydyttävä siihen naapuritalon Maijaan, vaikka hänellä ei ollutkaan D-kuppeja, hän ei näyttänyt Anna Abreun ja Christina Hendrixin risteytykseltä kaiken lisäksi oli ärsyttävä nauruääni. Ei ollut tindereitä ja nettitreffejä eikä matkusteltu niin paljon kuin nykyään, joten valinnanvaraa ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Paljon helpompaa. Miehiä oli vähemmän suhteessa naisiin sodan takia, joten naisilla ei ollut varaa nirsoilla.

No tietysti, jos et arvosta naisia yhtään, niin voit kutsua nirsoiluksi sitä, ettei kiinnostu jokaisesta miehestä.

Monet sodasta selvinneet (niin miehet kuin naisetkin) eivät todellakaan olleet mitään ihannekumppaneita.

Kyllä varmasti oli naisensaanti helpompaa.

Toisaalta, lapsia syntyi avioliitoissa paljon, kun pillerit eivät vielä olleet markkinoilla, kaikki naiset olivat käytännössä kotirouvia ja -äitejä, miehet kävivät töissä ja tienasivat. Miehet pettivät tuohon aikaan hyvin paljon vaimojaan, mutta vaimolla ei ollut vara valittaa, vaan hänen tehtävänään oli pitää koti kunnossa, lapset ja mies ruuassa ja muistaa silittää miehensä vaatteet. Ja jos mies ei tullut yöksi kotiin, ei vaimo saanut koskaan kysellä ja tivata, missä tämä oli ollut, vaan ottaa hänet kiltisti kotiin ja tarjota ruokaa sekä muita palveluksia.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta silloin oli ehkä tyydyttävä siihen naapuritalon Maijaan, vaikka hänellä ei ollutkaan D-kuppeja, hän ei näyttänyt Anna Abreun ja Christina Hendrixin risteytykseltä kaiken lisäksi oli ärsyttävä nauruääni. Ei ollut tindereitä ja nettitreffejä eikä matkusteltu niin paljon kuin nykyään, joten valinnanvaraa ei ollut.

Silloin oli mahdollisuudet naapuritalon Maijaan, kun tälle kelpasi hyvä mies. Ei tarvinnut olla mikään johnny depp

Niin, ja sitten täytyy vielä ottaa huomioon että sodassa olleet miehet kärsivä mahdollisesti sodan aiheuttamista traumoista, joista ei paljon puhuttu eikä ollut terapioita vaan oireilivat sitten kotioloissa kuka mitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja 50-luvulla oli myös itsestäänselvyys että vaimo jäi kotiin lasten kanssa ja mies elätti koko konkkaronkan, jos ei oltu ihan erityisen köyhiä. Ei kukaan mies vinkunut ja nimitellyt naisia lompakkoloisiksi, kun kaikille oli selvää, miten homma toimii.

Toisaalta kannattaa ymmärtää sekin, että ehkäisypillerit tulivat vasta 60-luvulla. Kun naiset saivat lapsia niin niistä oli huolehdittava, ei voinut tehdä valintaa tuossa asiassa.

Niin, näinhän se meni. Ja turhaa oli valittaa, että nainen hankkiutui salaa raskaaksi, vaikka mies itse oli innolla mukana laittamassa lasta. Papin pakeillehan sitä yleensä päädyttiin, oltiin sitten yhteensopivia tai ei. Mahtaisi olla kova paikka monelle nykymiehelle, jotka haluavat paneskella ympäriinsä ilman mitään vastuuta.

Tottakai oli, koska miehiä oli vähemmän. Sama juttu kävi Irlannissa, kun laman takia miehet muutti sankoin joukoin ulkomaille töiden perässä, kaupungeista tuli lähes kertaheitolla miesten markkinat koska jossakin kaupungeissa oli jopa 2naista yhtä miestä kohden. Suomen Kuvalehdessä oli joskus hyvä juttu Irlannista ja lamasta, sieltä tuon luin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmasti oli naisensaanti helpompaa.

Toisaalta, lapsia syntyi avioliitoissa paljon, kun pillerit eivät vielä olleet markkinoilla, kaikki naiset olivat käytännössä kotirouvia ja -äitejä, miehet kävivät töissä ja tienasivat. Miehet pettivät tuohon aikaan hyvin paljon vaimojaan, mutta vaimolla ei ollut vara valittaa, vaan hänen tehtävänään oli pitää koti kunnossa, lapset ja mies ruuassa ja muistaa silittää miehensä vaatteet. Ja jos mies ei tullut yöksi kotiin, ei vaimo saanut koskaan kysellä ja tivata, missä tämä oli ollut, vaan ottaa hänet kiltisti kotiin ja tarjota ruokaa sekä muita palveluksia.

Onpa sinulla alistuva kuva entisajan naisista. Eiköhän siellä kaulin viuhunut monessa kodissa, jos mies ei hoitanut omaa osuuttaan avioliitosta. Samoin kuin nyrkit, monessa kodissa. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta silloin oli ehkä tyydyttävä siihen naapuritalon Maijaan, vaikka hänellä ei ollutkaan D-kuppeja, hän ei näyttänyt Anna Abreun ja Christina Hendrixin risteytykseltä kaiken lisäksi oli ärsyttävä nauruääni. Ei ollut tindereitä ja nettitreffejä eikä matkusteltu niin paljon kuin nykyään, joten valinnanvaraa ei ollut.

Silloin oli mahdollisuudet naapuritalon Maijaan, kun tälle kelpasi hyvä mies. Ei tarvinnut olla mikään johnny depp

Hyvä mies eli mies, joka pystyi elättämään perheen (vaimon ja lapset). Plussaa on luultavasti ollut se, ettei mies lyönyt tai pahemmin käyttänyt alkoholia.

Vierailija kirjoitti:

Kun miehiä oli kuollut paljon 2. maailmansodassa, niin 50-luvulla oli miesten markkinat. Vapaita naisia oli enemmän kuin vapaita miehiä. Nykyaikana tilanne on toisin, eli vapaita miehiä on enemmän kuin vapaita naisia.

50-luvulla työttömyys oli 2% luokkaa, joten töitä kysyvälle aina löytyi. Naisille miehen työssäkäynti on aina ollut tärkeää. 50-luvulla oli helpompi löytää nainen.

Järkyttävää ajatellakkaan, minun on ollut liiankin helppoa löytää aina uusi helppo nainen, onneksi tajusin että Suomi ei ole koko maailma ja minulla on niin suloinen nainen kuin ikinä, huolehtii minusta, paistaa pekonin ja muñat joka aamu ainoastaan minulle.

Huskintahan on että naiseni puhuu puhdasta suomea, ei kannata Suomen lähteä pidemmälle lähtweö