Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies 29v + 1v miettii; Kun ei saa omilta ajatuksilta rauhaa

Seuraa 
Liittynyt6.3.2015

Sellaista minun elämäni on ollut jo vuosia. Joskus ennen 25v synttäreitä jotenkin rupesin miettimään sitä, miten terveys ja nuoruus ei kestä ikuisesti ja samalla alkoi jatkuva maaninen tulevaisuuden ja urasuunnitelmien, harrastusten ym.suunnitteleminen. Rahan vähyys ja muut strategiset ongelmat ovat aina vaikuttaneet suunnitelmiin; siksi en ole uskaltanut ainakaan vielä muuttaa, koska sitten olisin vielä kauempana ainoista läheisistä ja jos muuttaisin takaisin, elintasoni todennäköisesti laskisi menettäessäni kunnollisen vuokra-asunnon ja työllisyydestä ei olisi taetta...paitsi jos olisi. Yksi suunnitelma olisi jättäytyä kirjoille vanhaan kaupunkiin ja hakea vaikka kansanopistosta joku lukuvuoden kestävä uusi ammatillinen pätevyys; samalla tulisi uusia muistoja nostalgioitavaksi.

Pari viimeistä kesää on paljolti mennyt miettiessä pitkäaikaista suuntaa elämälle; jotakin sellaista mikä kantaisi keski-ikään saakka ja voisi sitten huokaista rauhallisena että tulipa tehtyä oikeita valintoja. Kuitenkin aamulla jotain päättäessäni olin jo illalla toisissa ajatuksissa ja en tiedä onko se niin hullua miltä kuulostaa, sillä tukijoukkoja on ollut niukasti. Ainut ulkomailla asuva kaverini ei pahemmin ota kantaa näihin asioihin eikä sukulaisillakaan ole samanlaisia suunnitelmia tai haaveita ollut; joskus harvinaisena hetkenä isä on vähän kannustanut kokeilemaan yhtä tai toista juttua, monesti vain ajatellut yhden tai toisen valinnan olevan väärä.
Toki tässä on vaikuttanut myös jatkuva sukupuolisen läheisyyden ja kumppanuuden täydellinen puute; sopivan kumppanin avulla olisin ehkä voinut nähdä asiat eri valossa, jakaa pieniä onnistumisia ja yhdessä olisi voinut olla helpompi päättää jonkinlainen tulevaisuuden suuntaus tai sitten elämä olisi tuntunut edes vähän aikaa niin hyvältä, että riittäisi kunhan tekee jotain. Olen myös koukussa piristäviin juomiin, joka nostaa verenpainetta ja voi aiheuttaa hermostuneisuutta ja jopa vainoharhaista oloa.

Viime aikoina olen myös miettinyt sitä mahdollisuutta, että elämä on juuri nyt niin hyvää kuin se tulee ikinä olemaan ja ei pitäisi huolehtia; on vielä melko terve ja nuori, ei ole erilaisia palloja jalassa sen suuremmin ja muiden elämä ei ehkä olekaan sen parempaa. Jos jokin kaikkitietävä olento taivaasta voisi laskeutua keskuuteeni ja kertoa asian olevan noin, saisin mielenrauhan niinkin, vaikka samalla se olisi vähän masentavaakin. Ehkä yksinäisenä teini-ikäisenä näin liian paljon elokuvia ja niiden kautta muodostin liian dramaattisen käsityksen elämästä, vaikka onhan tässä keretty jo elääkin.

Jollain tavalla olen melkein luovuttanut onnellisuuden suhteen ja haluaisin vain pitää pahimmat demonit kurissa. Sosiaaliselta elämältä en enää odota oikeastaan mitään, mutta haluaisin olla sosiaalisesti tärkeässä ammatillisessa roolissa. Tämä vaatisi sitten toisen tutkinnon opiskelemista kesken olevan lisäksi ja pelkään että tämän tutkinnon suorittaminen johtaa vain alhaiseen työhön, josta jää niin vähän käteen että olisi parempi menettää terveys ja olla eläkkeensaajana.
Mietinkin nyt kannattaisiko minun ruveta valmistelemaan tätä pitkäaikaissuunnitelmaa mm.avoimessa opiskelemalla, jotta minulla olisi koko ajan tietynlainen valo tunnelin päässä ja pientä edistymistä tuohon suuntaan, vai kannattaisiko käyttää käytettävissä oleva raha elämyksellisiin harrastuksiin ja vanhojen taitojen kehittämiseen, vaikka ammatillisesti sillä ei varmaan olisi merkitystä. Välillä tuntuu vain että kaikki on samaa paskaa ja olisi parasta keskittyä vain harrastuksiin ja niihinkin lähinnä muistojen takia, koska itse harrastuksissa kulkeminen ei ole useinkaan kovin mukavaa; oppiminen yms. on tietysti mukavaa.

Tiedän kuitenkin että jos ensi kesään elän, olen sitten maaseudulla, 99% todennäköisyydellä sinkkuna, on lämmin päivä, otan pyörän alle ja poljen kaikessa rauhassa pienen aution uimarannan luo, joka sijaitsee metsän keskellä ja seison siinä hiekan päällä nostalgisissa virttyneissä ruskeissa mokkanahalta näyttävissä kengissä, joista kannat ovat melkein irronneet, katson järvelle ja mietin elämää.
Kesällä sitä oikeasti tuntee olevansa elossa, ainakin jos ei ole työelämässä ja elämistä määrittelee koulunkäynti ja kesätauot, ja miettii että minkälainen ihminen minä nyt olen ja mitä olen kokenut.

Siinä saattaa sitten olla pyörän tarakalla energiajuomapullo mukana ja ehkä joku sanakirja jossain taskussa myös, koska monesti tulee mieleen että mikähän se yksi sana oli. Päällä voi olla tanssikurssia varten ostetut shortsit ja niukan budjetin suuntautumisesta riippuu se, muistellaanko siellä järven rannalla enemmän tanssikumppanien vartaloiden liikkeitä ajalta, jolloin maassa oli vielä routa vai enemmän jotain kuivempaa mutta mahdollisen urakehityksen kannalta jouduttavampaa kuivaa tekstiä.
Joka tapauksessa siellä hiekalla voisi varmaan riisua kengät, paljastaa leikkausta kaipaavat kynnet ja hieman pakotetusti tehdä pienenpienen koreografian ja kuvitella että siinä vieressä olisi joku tärkeä ihminen nauramassa hyväntahtoisesti.

Sitten kesäinen pyörämatka taas jatkuu. Nähdään siellä järven rannalla voisin sanoa itselleni. Toki voisin sanoa jollekin muulle myös.

-Mies 29v + 1v-

Kommentit (4)

Vierailija

Ei kannata pelätä vanhenemista. Ylseensä ihmiset tulvat viisaammiksi ja elämäänsä tyytyväisemmiksi vanhemmiten.

Vierailija

Hyvä kirjoitus. Halauksia. Olet älykäs ja herkkä, liikaa yksin ja omien ajatustesi kanssa. Vaikka voi kuulostaa tylsältä, niin liity eri yhdistyksiin, jotka edes etäisesti vaikuttavat kiinnostavilta. Kohdista mielenkiintosi asioihin ja toisiin ihmisiin pois itsestäsi jonkin aikaa.

Onnea matkaan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat