Lue keskustelun säännöt.
Miten ruoka- ja leivontablogien pitäjät eivät liho?
Kommentit (10)
Anorektikot tykkää kokata, mutta ei syödä. Olet kai joskus huomannut, että toisen tekemä ruoka maistuu paremmalle, kuin oma tekemä. Ainakin nää tuli mieleen. Luultavasti moni tekee myös pienet annokset kuvattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He luultavasti syövät kohtuudella tai vähentävät ns. tavallisen ruoan määrää, jos tulee herkuteltua. Loput herkut jaetaan sitten perheelle ja ystäville tai ehkä pakastetaan. Kaikkea ei tarvitse syödä yksin ja kerralla.
Ainakaan ruokablogeissa annokset eivät ole ylisuuria, joissain jopa aika pieniä. Ja kai meistä ihmisistä suurin osa syö ainakin pari kertaa päivässä? Silti lihomatta.
Vierailija kirjoitti:
Anorektikot tykkää kokata, mutta ei syödä. Olet kai joskus huomannut, että toisen tekemä ruoka maistuu paremmalle, kuin oma tekemä. Ainakin nää tuli mieleen. Luultavasti moni tekee myös pienet annokset kuvattavaksi.
Musta oma tekemä maistuu aina paremmalle. Tietää mitä se sisältää ja on maustettu oman maun mukaan.
Esim leivontabloggaajilta puskee uutta postausta jatkuvasti. Jos he leipovat esim viitenä päivänä (tai viisi kertaa) viikossa, en tajua, mihin he tuotoksensa laittavat. Vievät töihin? Useat leipomukset ovat vielä sellaisia, ettei niitä voi oikein edes pakastaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anorektikot tykkää kokata, mutta ei syödä. Olet kai joskus huomannut, että toisen tekemä ruoka maistuu paremmalle, kuin oma tekemä. Ainakin nää tuli mieleen. Luultavasti moni tekee myös pienet annokset kuvattavaksi.
Musta oma tekemä maistuu aina paremmalle. Tietää mitä se sisältää ja on maustettu oman maun mukaan.
No, jos sen noin ajattelee, mutta monesti heti valmistamisen jälkeen ruoka ei vaan maistu niin maukkaalle, kuin se on. Toisen valmistama hyvä ruoka vain maistuu eri tavalla. Tietenkään huonosti valmistettu ruoka ei ole hyvää. No menipä sekavaksi.
Meidän perhe voisi pitää ruokablogia:) Meillä tehdään hyvää ruokaa itse, kokeillaan uusia reseptejä, leivotaan monta kertaa viikossa, tytär tekee fantasiakakkuja vieraille (ja omille) ja matkustamme ruuan perässä pitkin maailmaa.
Silti emme ole lihavia, ei edes ylipainoisia. Annokset on pieniä ja jakautuu tasaisesti päivälle, ravintoaineet tasapainoitettuja (esim ruuissa hiilarit vähissä). Maku ja laatu on määrää tärkeämpiä, useinhan ns mättöannokset on sellaisia lautasen laitojen yli pursuavia ällötyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo kertonut sitä leivonta ja ruokablogissani, mutta mun luona asuu 9 lasta, 5 miehen, 1 mun ja 3 yhteistä. Ei mun tartte niitä yksin syödä. Käytännössä jos leivon vaikka 22 muffinia niin ei siinä oo kuin 2 per naama. Kaikki lapset ja minä liikkuu säännöllisesti ja harrastaa liikuntaa niin ei haittaa vaikka leivonkin usein.
Vierailija kirjoitti:
En oo kertonut sitä leivonta ja ruokablogissani, mutta mun luona asuu 9 lasta, 5 miehen, 1 mun ja 3 yhteistä. Ei mun tartte niitä yksin syödä. Käytännössä jos leivon vaikka 22 muffinia niin ei siinä oo kuin 2 per naama. Kaikki lapset ja minä liikkuu säännöllisesti ja harrastaa liikuntaa niin ei haittaa vaikka leivonkin usein.
Hei täähän on hyvä! :)
Mulla ei ole lapsia, on vaan avopuoliso. Rakastan leipomista ja ruuanlaittoa, mutten mitenkään voisi pitää esim blogia, koska alkaisin paisua kuin pullataikina! Mun ystäväpiiri ei ole järin laaja, ja olen opiskelija (eli ei työpaikkaa mihin viedä herkkuja). Lapsuudenperheestäkään ei ole enää juuri ketään jäljellä, eli joutuisin syömään herkut kahdestaan mieheni kanssa! Tämä on itseasiassa jo nyt pienoinen ongelma, kun tykkään kokeilla erilaisia reseptejä. Ruokapuoli menee vielä ok, pitäähän sitä syödä! Mutta ne leivonnaiset, ne leivonnaiset. Huoh...
Tä?