Kuinka pitkään kestää toipua erosta?

Vierailija

Olen kokenut äskettäin aika traumaattisen eron ja ikävä ei millään meinaa poistua vaikka en itse entistä puolisoani enää haluaisi takaisin tapahtuneiden asioiden takia. Parisuhde oli pitkä. Olen yrittänyt etsiä toivoa antavia tarinoita siitä, miten muut ovat selvinneet ja mitä kaikkea uutta ja hyvää erosta on seurannut.

Kommentit (4)

Vierailija

Kyllä se aikaa ottaa. Avioeroahan on luonnehdittu pieneksi kuolemaksi. Vuoden päästä varmasti on jo helpompaa, mutta se vaatii sen, että itse haluaa mennä elämässään eteenpäin.

Jos teillä ei ollut lapsia, niin suosittelen, että et ole exäsi kanssa missään tekemisissä. Helpottaa kummasti. Jos toinen pyörii ympärillä ja on yhteyksissä kokoajan, on toipuminen hitaampaa ja vaikeampaa.

Tsemppiä!

KirkkoSisko
Seuraa 
Liittynyt1.2.2011

Hei ap.

Kerrot kokeneesi hiljattain traumaattisen eron. Nyt siis olet kriisivaiheessa, jossa joudut luopumaan jostain ja työstämään menetystä. Kriisivaiheessa ollen ei voi vielä 'nähdä' toipumiseen. Se tulee, kun sillä on aika tulla.
Monet kokevat suurta apua vertaistuesta. Eroryhmiä järjestetään monilla paikkakunnilla, useimmiten seurakuntien perheasiain neuvottelukeskusten toimesta. Sinne kannattaa mennä kun erosta on ehkäpä noin puolisen vuotta, eli kun on pahin kaaos mielessä tasoittunut ja arki alkanut - muuten ei voi kuunnella toisten tarinoita eikä vielä liittyä uudelleenrakentamisen vaiheeseen. Erossa voi hakea myös yksilöllistä apua.
Keskimäärin sanotaan, että suuri menetys tarvitsee ainakin vuoden 'suruaikaa'. Menetyksestä ja kriisistä toipumiseen vaikuttaa monet tekijät: aikaisemmat kokemukset, oma perusturvallisuus, saamansa tuki yms.
Toivotan sinulle voimia käydä menetys läpi ja sitten hiljalleen alkaa rakentaa uutta toivoa, uutta elämää. Ja viisaita ihmisiä ympärillesi jotka kantavat taakkaa kanssasi

Vierailija

Vähän riippuu siitäkin, miten määritellään toipunut.

Mun mielestä ensimmäinen vuosi eron jälkeen ei ollut vaikein, sitä meni eteenpäin uskoen siihen mitä on sanottu, että se olisi vaikein. Olihan siinä niitä käytännön asioita, huoltajuus, muuttaminen, raha-asiat...

Vaikeampi oli toinen vuosi, kun tajusi että tämä on tätä samaa p*skaa tästä eteenpäin.

Nyt neljän vuoden jälkeen eronjälkeinen elämä on muuttunut omaksi elämäksi. Ja tämä prosessi ei ole ollut mikään putki, jossa selvitetään yksi kipukohta kerrallaan ja ollaan sen jälkeen parempia ihmisiä. Ei, vaan sama katkeruus pulpahtaa yhä vieläkin välillä pintaan mutta sen käsitteleminen on nykyään helpompaa.

Uutta suhdetta en suosittele ihan heti, ihan vaan siksi että toipuminen vie aikansa. Toisaalta uusi suhde ei estä vanhojen asioiden käsittelyä. Ja omalla kohdalla, tunnustan, piti hankkia laastarisuhde ihan vaan sen takia että piti kokeilla onko sellainen mahdollista. Hyvin kelpasi tämmöinen vähän kypsempi nainen markkinoilla.

Toipumiseen menee aikaa. Mutta onneksi arki pitää kiinni elämässä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat