Avioliiton arvostus

Vierailija

Pidän jotenkin surullisena sitä, kuinka nykyään ihmiset eivät mielellään mene naimisiin :/ Ei haluta sitoutua tai eletään vuosia avoliitossa... Välillä tuntuu että olen ainut joka ajattelee näin. Onko ketään muita samoin ajattelevia?

Kommentit (15)

Vierailija

Toivottavasti ei. Olisi jo korkea aika ihmisten ymmärtää, että avioliittossa on kyse vain ja ainoastaan juridisesta sopimuksesta lähinnä liiton taloudellisesta puolesta. Kaikki muu hörsellys ja romantiikka ja "sitoutuminen" on ihan ihmisten omassa päässä, ei siinä sopimuksessa. Lukekaa se avioliittolain teksti, että tiedätte mitä allekirjoitatte. Siinä sanotaan myös selvästi, että sen sopimuksen saa halutessaan purkaa, ei siinä puhuta loppuelämän sitoutumisesta yhtään mitään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei haluta sitoutua tai eletään vuosia avoliitossa...

Mä olen huomannut että ihmisillä on erilaisia syitä (usein myös) tottumus että eletään avoliitossa menemmättä naimisiin, vaikka parisuhteeseen ollaan sitouduttu jopa enemmän kuin jotkut avioliiton solmineet.

Vierailija

Johtuisko siitä, että avioliitto ei sido yhtään enempää kuin avoliittokaan? Jos avioliitossa on avioehto, niin erotilanteessakaan ei paljon lopputulos muutu. Jos avioero kiellettäisiin, niin silloin avioliitto olisi todella sitoumuksen merkki.

Yhdessä oltaisiin, vaikka kuinka olisi vaikeaa. Se on sitoutumista.

Vierailija

No ajattelen näin. En ole elänyt vuosia avoliitossa, seurustellut kylläkin.  Ei ole löytynyt puolisoa, enkä aio leikkiä kunnon parisuhdetta, jos ei sellaisessa olla.

Olen sitä mieltä, että jos on valmis asumaan vuosia toisen kanssa ja saamaan lapsia, luulisi olevan valmis sitoutumaan ja menemään naimisiin. Mutta ihmiset ovat niin riippuvaisia toisistaan, että halutaan pitää toinen lähellä, vaikka vuosikausia, mutta silti takaovi auki, jos joku parempi tulisi vastaan. Tältä ainakin tuntuu. Voin olla väärässäkin tietty. Tiedän kyllä, että on myös ihmisiä, jotka ovat sydämestään sitoutuneita, mutta eivät koe tarpeelliseksi mennä naimisiin. Luulen, että he ovat silti vähemmistössä.

Monia epäilyttää ehkä parisuhde konseptina. Olisiko sitten helpompi koittaa hankkia vapaata suhdetta, sellaista, jossa saisi välillä irrotella? Jos vaikka pitäisi sen kodin käytännön syistä, lasten takia ja kiintymyksen vuoksi, ja molemmat saisivat välillä ottaa etäisyyttä. Olisiko tämä rehellisempi systeemi nykymaailmassa, jossa harrastetaan ehkäisyä ja turvaseksiä, toisin kuin ennen? Vai olisiko tällainen mustasukkaiselle, juurettomalle ja turvattomalle nykyihmiselle kuitenkin liikaa? Jokainen miettiköön asiaa omalla kohdallaan...

Vierailija

Menisin mielelläni naimisiin, mutta haluan koko suvun paikalle kun sanomme tahdon. Minulle sillä hiton paperilla ei ole mitään merkitystä joten turha marista että menkää kaksistaan maistraattiin, ajatus on kuvottava. Haluan kaikki rakkaat ihmiset jakamaan meidän päivämme ja siihen meillä ei ole ollut varaa. Arvostan avioliittoa, mutta arvostan rakkaiden ihmisten läsnäoloa enemmän.

Vierailija

Itse arvostan ja kunnioitan avioliittoa yhtä paljon kuin muitakin juridisia sopimuksiani. Se on yhtä tärkeä kuin työsopimus tai lainasopimus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
siis miten avioliitto on sitoutumista suhteeseen jos puolet kuitenkin päättyy eroon?? :D

Avoliitoista erotaan yhtä lailla ja puolet avioliitoista EI pääty eroon vaan kuolemaan, kukaan ei tunnu nykyään muistavan sitä...

Vierailija

Mä en ymmärrä, miten jonkun toisen liiton muoto voi kaivella sinun napaasi. Eikö se ole ihan sama, millaisella sopimuksella muut elämänsä jakavat?

Vierailija

Miehelle avioliitto on isompi juttu, koska kaikki avioliitossa syntyneet lapset ovat automaattisesti aviomiehen lapsia juridisesti. Avoliitossa miehen täytyy tunnustaa lapsi. Mieheltä avioliitto vaatii siis suurta luottamusta naiseen, koska on vaara joutua muiden miesten muksujen elättäjäksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis miten avioliitto on sitoutumista suhteeseen jos puolet kuitenkin päättyy eroon?? :D

Avoliitoista erotaan yhtä lailla ja puolet avioliitoista EI pääty eroon vaan kuolemaan, kukaan ei tunnu nykyään muistavan sitä...

Miksi minun pitäisi kertoa valtiolle, että panen tätä naista ja liiton loppuessa ilmoittaa etten enää pane??   

Vierailija

Sillä avioliitolla ei vain ole mulle mitään uutta annettavaa. Sitoutuminen ollaan tehty ihan kahden kesken, en tarvitse sille virallista vahvistusta enkä koe tarvetta kuuluttaa sopimuksiani kaikille.

Juhlat ovat kauhistus. Maistraattivisiitti vaatii vaivannäköä, toki vähemmän kuin perinteiset häät. Ja pitäisi vielä se avioehtokin rekisteröidä.

Ne juridiset sopimukset, jotka on koettu tärkeiksi on tehty: testamentti, isyyden vahvistus, edunvalvontavaltuutus, kiinteistön omistus (ja siihen liittyvät lainat). Suurin osa hoitui yhdellä käynnillä pankin lakimiehen luona. Näitä pitää sitten päivittää tilanteen ja tahdon mukaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis miten avioliitto on sitoutumista suhteeseen jos puolet kuitenkin päättyy eroon?? :D

Avoliitoista erotaan yhtä lailla ja puolet avioliitoista EI pääty eroon vaan kuolemaan, kukaan ei tunnu nykyään muistavan sitä...

Miksi minun pitäisi kertoa valtiolle, että panen tätä naista ja liiton loppuessa ilmoittaa etten enää pane??   

Sehän se avioliiton idea juuri onkin, sinä pieni järjen jättiläinen.

Vierailija

Minuakin surettaa ylipäätään parisuhteen arvostuksen laskeminen. Minäminäminä haluanhaluanhaluan vaikka mitä, viis siitä mitä kumppani haluaa! Ja jos kumppani kehtaa asettua MINUN OMAN onnellisuuteni eteen omine vaatimuksineen, niin vaihtoon vaan! Surullista.

Mielestäni avioliitolla ja avoliitolla on hyvin selkeä ero: aviopari on nimenomaan tullut toisten eteen ilmoittamaan, että haluavat olla yhdessä. Avioliitosta ei myöskään lähdetä vaivihkaa, vaan silloinkin ero tulee tehdä julkisesti. Koen, että silloin sitoumus on selkeästi vahvempi, ei voi vain tulla ja mennä miten tykkää.

Avoliittoon voidaan taas ikään kuin liukua, ja samoin siitä voidaan myös liukua pois kenellekään ilmoittamatta. Huonot ajat johtavat taatusti herkemmin lopullisiin eroihin, kun mikään ei juridisestikaan pidättele pysymään liitossa. Takaovi pidetään koko ajan avoinna jollekin paremmalle.

Tietysti on myös paskoja aviopuolisoita ja sitoutuneita avokkeja, mutta peruskuvio tuntuu menevän ylläkuvatulla tavalla.

Näkisin kuitenkin niin, että kaikkein selkeimmin pareja sitoo yhteen yhteinen omaisuus tai laina. Silloin ollaan todellakin sitouduttu yhteiseen tulevaisuuteen. En voi ymmärtää pareja, joilla on täysin erilliset rahat, vaikka eletään yhteistä elämää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat