Lue keskustelun säännöt.
Onko muille päiväkoti "pakollinen paha"?
10.11.2015 |
Kaikki tuntuvat olevan niin innoissaan siitä että lapsi on päiväkodissa, että hyvä etteivät vie lasta sinne myös viikonlopuiksi ja juhlapyhiksi. Ja päiväkodin henkilökunnan kanssa jaksetaan porista vienti - ja hakutilanteessa minuuttikaupalla niitä näitä ja ai että on ihanaa että on tää kasvatuskumppanuus päiväkodin kanssa.
Minulle taas päiväkoti on pakollinen paha. Oletan, että he pitävät lapsen siellä turvassa sen ajan kun lapsella on hoidon tarve. En oleta, että he pitävät lapsestani enkä oleta että lasten pitää pitää hoitajista. Hoitotyö on työtä, jota kuitenkin tehdään rahasta. Minä arvostan hoitajia mutta mulla ei ole mitään intressiä jäädä oman työpäivän jälkeen läpisemään siihen portinpieleen asioita kuten että onko lapsi nukkunu (no totta kai on jos sitä on nukuttanut) tai syönyt (no on varmaan jos sillä on ollut nälkä).
En yhtään innostu vaskukeskusteluista ja vanhempainillaoista ja muksunetistä. Olen vähän sitä mieltä että päiväkodissa selvitetään ne tilanteet mitä siellä päiväkodissa on tapahtunut, ja jos ei siinä ole mitään sen suurempaa, kuin että keskenkasvuiset mukulat joskus pöllöilee keskenään, niin mun ei tarvitse joka risausta tietääkään. Se kuuluu lapsen elämään eikä ole mikään raportoitava poikkeustilanne.
Ootteko te kaikki muut vanhemmat jotenkin aivan innoissanne siitä, että lapsi on päivähoidossa? Eikö se kenellekään muulle ole vain paikka jonne voi lapsen viedä silloin kun ei voi itse häntä hoitaa?
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri sun kaltaiset "asiakkaiden" vanhemmat on ihania ap.:) Ärsyttää tosi paljon nämä jotka joka päivä inttävät kaikenlaista ihan olematontakin tietoa heidän Eino-Marjatasta.. Joskus on niin kiire ja muutakin mietittävää ettei jaksais naama virneessä siinä päivitellä sitä yhtä lasta joka usein on ärsyttäväkin. Ja sitten he jotka laittavat vielä facebookissa kaveripyyntöä.
Tykkään lastenhoidosta mutta myös siitä kun palkka tulee tilille, älkää pliis tulko iholle liikaa.
Samaa mieltä. En ole koskaan ymmärtänyt esim varhaiskasvatussuunnitelmaa. Koska muuten se on keksitty? Kun vein 3-v. lastani ensi kertaa hoitoon, en tiennyt semmosta olevankaan. Normaalisti kehittyvän lapsen kohdalla, mitä hyötyä siitä on? Mihin siinä pientä lasta valmennetaan? Mistä se lapsi jää vaille ilman niitä keskusteluja?
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. En ole koskaan ymmärtänyt esim varhaiskasvatussuunnitelmaa. Koska muuten se on keksitty? Kun vein 3-v. lastani ensi kertaa hoitoon, en tiennyt semmosta olevankaan. Normaalisti kehittyvän lapsen kohdalla, mitä hyötyä siitä on? Mihin siinä pientä lasta valmennetaan? Mistä se lapsi jää vaille ilman niitä keskusteluja?
Ilman vasu-keskustelua lapsestasi ei löydetä kehittämiskohteita, vaan hän jää ihan tavalliseksi nappulaksi ja hänestä kasvaa ihan tavallinen ihminen. Ilman että kukaan hoksasi mitata ja pisteyttää ja seurata ja raportoida sitä että miten lapsi söi ja puki ja voiteli leipänsä juuri kolmevuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. En ole koskaan ymmärtänyt esim varhaiskasvatussuunnitelmaa. Koska muuten se on keksitty? Kun vein 3-v. lastani ensi kertaa hoitoon, en tiennyt semmosta olevankaan. Normaalisti kehittyvän lapsen kohdalla, mitä hyötyä siitä on? Mihin siinä pientä lasta valmennetaan? Mistä se lapsi jää vaille ilman niitä keskusteluja?
Ei sillä käytännössä mitään merkitystä lapselle olekaan, on vaan jossain korkealla päätetty että tehdäänpä näin, niin kuulostaa hienolta ja ammattimaiselta. Ei normaalissa päikyssä ole aikaa ottautua yhden lapsen erityispiirteisiin tai tarpeisiin, vaikka niitä jossain varhaiskasvatuskeskustelussa kuin lätistäisiin ja toivottaisiin. Lapsi hukkuu massaan jo nyt, ja ryhmäkoot vaan kasvaa tästä.
Pikkuisen enempi huomioita saa diagnoosilla oleva erityislapsi, mutta ne tapaukset onkin yleensä ihan erityisissä ryhmissä, harvoin heitä integroidaan tavalliseen, isoon ryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Lapset olivat päiväkodissa, kun opiskelin. Ne olivat siellä tasan sen ajan, kun oli ihan pakko. Eli luentojen ajan. Jos pystyin opiskelemaan etänä, lapset olivat kotona ja tein töitä päiväuni- ja ilta-aikaan.
Halusin olla lasten kanssa, enkä millään käsittänyt ihmisiä, jotka veivät lapset hoitoon omina sairaslomapäivinään tai kävivät kaupassa ennen kuin hakivat lapset.
Minä kasvatin lapseni, päiväkoti hoiti niitä.
Täällä on varmaan vanhempiakin äitejä, jotka voivat kertoa, että onko päiväkodin kanssa ennen ollut jotenkin erilaisempaa? Koska itse muistelen ettei siellä mitään erityisiä keskusteluja käyty. Se, oliko ennen asiat paremmin vai huonommin, on tietenkin makukysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat erittäin hyviä mielipiteitä ja kommentteja, foorumi vain on väärä. Eivät asiat muutu esim. ap.n kohdalla sillä, että täällä hakee muutosta. Lapsen vasu keskustelut käydään koska niin on päivähoitolaissa niin sanotaan. Mikään pakko niitä ei ole käydä,jos vanhemmat näin kokevat. Ensimmäisessä keskustelussa(aloituskeskustelu) kannattaa vastata kohtaan, mitä odotat ja toivot yhteistyöltä. Itse laitoin siihen, että jos jotain erityistä on tapahtunut esim. lapseni loukannut itseään,saanut allergisen reaktion tms. se minulle kerrotaan mutta en halua raportointia miten päivä muuten on sujunut. Enkä halua käydä vasukeskusteuja. Lastentarhanopettaja sanoi, että se on ihan ok mutta että hän kirjaa sähköiseen lomakkeeseen tämän toiveeni ja laittoi siihen päivämäärän. Tämän ymmärrän hyvin, sillä siten työntekijä turvaa taustansa, jos minä alkaisin myöhemmin syyttämänn ettei minulle tarjottu keskusteluita.
Kaikki kolme vuotta, mitä lapseni on ollut päiväkodissa samassa paikassa, on sujunut tosi hyvin. Avatkaa rohkeasti suunne ja ketokaa mitä odotatte yhteistyöltä. Ei päiväkodin henkilökunta ole ajatustenlukijoita.
Ja tähän loppuun vielä, että arvostan tosi paljon lapseni päiväkodin henkilökuntaa. He ovat aivan mahtavia tyyppejä ja työlleen omistautuneita.
Tässä nyt ketju, vaikka onkin varsin lyhyt, joka ilmaisee päiväkotihoidon suurimman ongelman ja jonka vaikutus sekä lapsen että perheen hyvinvointiin on merkittävä. Eli ei nähdä minkäänlaista tarvetta yhteistyölle joka auttaisi vanhempia ymmärtämään ja seuraamaan lapsen arkea päiväkodissa joka auttaisi hoitajia ymmärtämään lasta paremmin päiväkodissa ei nähdä yhteistyötä tarpeellisena tai mahdollisena. Tällaisessa tilanteessa ei ole mitenkään kummallista että lapset lisääntyvässä määrin voivat huonosti. Vaikea on väittää että tuki lapsen kasvulle ja kehitykselle toteutuu riittävän hyvin näistä lähtökohdista. Uskon myös että kaikesta hienosta retoriikasta huolimatta tulee tilanne ajautumaan yhä enemmän tähän surulliseen suuntaan. Vasta kun päiväkodit ymmärtävät vastuunsa laadukkaan hoidon kehittämisessä, vasta kun panostetaan tärkeisiin jatkuviin ihmissuhteisiin niiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen, vasta silloin pystytään vaikuttamaan tähän surulliseen asianoloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se, onko lapsi nukkunut päiväunet, vaikuttaa 1,5-2 tuntia siihen, mihin aikaan hänet kannattaa pistää yöunille. Ja syömisistä taas riippuu, voidaanko mennä kävellen kotiin vai otetaanko bussi. Joten kyllä höpäjän lapsen asioista.
Ai miksi en kysy lapselta itseltään. Hän on kaksivuotias ja kertoo mitä haluaa.
Tässä professori Lea Pulkkisen näkemys vasusta:
http://yle.fi/uutiset/professori_ammattikasvattajat_kayttavat_tyoaikaa_…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille päiväkodin kasvattajat eivät olleet mikään välttämätön paha vaan ihmisiä, jotka kasvattivat lastamme useita tunteja päivässä ja paikka jonka ihmissuhteet ja käytännöt vaikuttivat lapsemme kehitykseen ja oppimiseen. Lapsi kun oppii kaiken aikaa ja kaikkialla, ja kehitystä tapahtuu kun kasvatuksella on suunta ja tavoitteita. Kiitos! lapsi on nyt hyvin pärjäävä koululainen, nyt hänen kehitykseensä vaikuttaa kodin lisäksi koulu toisena keskeisenä kasvuympäristönä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt ketju, vaikka onkin varsin lyhyt, joka ilmaisee päiväkotihoidon suurimman ongelman ja jonka vaikutus sekä lapsen että perheen hyvinvointiin on merkittävä. Eli ei nähdä minkäänlaista tarvetta yhteistyölle joka auttaisi vanhempia ymmärtämään ja seuraamaan lapsen arkea päiväkodissa joka auttaisi hoitajia ymmärtämään lasta paremmin päiväkodissa ei nähdä yhteistyötä tarpeellisena tai mahdollisena. Tällaisessa tilanteessa ei ole mitenkään kummallista että lapset lisääntyvässä määrin voivat huonosti. Vaikea on väittää että tuki lapsen kasvulle ja kehitykselle toteutuu riittävän hyvin näistä lähtökohdista. Uskon myös että kaikesta hienosta retoriikasta huolimatta tulee tilanne ajautumaan yhä enemmän tähän surulliseen suuntaan. Vasta kun päiväkodit ymmärtävät vastuunsa laadukkaan hoidon kehittämisessä, vasta kun panostetaan tärkeisiin jatkuviin ihmissuhteisiin niiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen, vasta silloin pystytään vaikuttamaan tähän surulliseen asianoloon.
Surulliseen asianoloon vaikuttaisi lisääntyvässä määrin että ihmiset käyttäisivät pisteitä pilkkuja ja Suomen kieltä näissä analyyttisestä vastauksissaan mikä helpottaisi luetun ymmärtämistä huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasu ei kait ole analyysi lapsen ominaisuuksista vaan siinä kerrotaan, kuinka lapsi toimii päiväkodin eri toimissa ja tilanteissa. Analyysi on jo tulkintaa syistä ja seurauksista, eikä se ole vasun tarkoitus, vaan miettiä yhdessä keinoja auttaa lasta selviytymään arjessa paremmin, jos hänellä on siinä pulmia.
ainoa surullinen asianolo on se, että hallitus haluaa nostaa ryhmäkokoja ja siten heikentää lasten hyvinvointia. Vaikka pedagogiikka olisi kuinka laadukasta, tarvitaan silti ihmisiä kuuntelemaan ja näkemään lapset ja heidän tarpeensa, lapsille pitää välittyä se, että aikuisella on edes hetki aikaa kuunnella ja auttaa. Se ei mahdollistu, jos lapsi on yhtä kasvattajaa kohden liian paljon ja lapsiryhmän ovat liian suuria, meluisia ja liian pienissä tiloissa ahtaudessa. Sinne vaan ministerit itse tekemään hommia tuulikaappiin ja eteisen lattialle, kun muualle ei mahdu!
Ei, meille päiväkoti ei todellakaan ollut pakollinen paha!
Se oli aivan erinomainen paikka lapsille ja meille vanhemmille taatusti hyvä ympäristö lapsille olla, kun olimme töissä.
Vapa-aikana emme lasta halunneet päiväkodissa tietenkään pitää, vaan kaikki yhteinen vapaa-aika hyödynnettiin. Päiväkodissamme oli (ja on edelleen, 30 v. uran jälkeen) ihana johtaja, joka sanoi aina vanhempainillassa, että älkää hyvät ihmiset tunteko syyllisyyttä siitä, että menette hoitamaan perheen ruokaostokset ennen kuin haette lapsen täältä. Luuletteko että sillä lapsella on kivempaa siellä marketissa kuin täällä leikkimässä kavereiden kanssa?
Tietenkään kaikille ei synny sellaista hoitosuhdetta päiväkodin kanssa kuin meillä oli (yksityinen päiväkoti). Harvalle kai päiväkodin johtaja soittaa, että voi tulkaa meidän 30 v. juhliin huomenna, kun kuopuskin on jo 4. luokalla. Harva 8. luokkalainen kai saa TET -paikan omasta vanhasta päiväkodista niin, että johtaja itse pyytää sattumalta tavatessa, että tulisitko? Harva kai ajattelee pieneksi jääneistä vaatteista ja roolivaatteista, että näille voisikin olla xx -paikassa käyttöä ja vie ne sinne.
Ei, päiväkoti ei ollut meille se "paha", vaan todella ihana kasvatuskumppani! En ihmettele, että 30 v. juhlissa oli sankoin joukoin porukkaa, osa alkuperäisistä lapsista jo toisen polven päiväkotilaisten vanhempia.
Eikä tämä ole Kumpulassa tai Käpylässä, ei edes Helsingissä.
Onkohan kyse myös persoonasta? Jotkut ihmiset ovat hyvin "yksityisiä ihmisiä" ja he kokevat, että se oman perheen elämä ei oikein kuulu muille. Silloin perheen ja lapsen asioiden puiminen päikyn tai neuvolan tai koulun kanssa tuntuu menevän hyvin yksityiselle reviirille, sellaiselle jolle sen ei tarvitse mennä jos itse kokee että asioissa ei ole mitään ongelmaa.
Ööh... Pakollinen paha? No, ehkä tavallaan, mutta lapsi viihtyy päiväkodissa ja ikää on jo 5v., joten en nyt pidä tuota lainkaan pahana, kun siellä on kaverit ja mukavat touhut. Tavallaan kaikkihan on pakollista pahaa: työt, kotityöt jne. Jos alkaa siis tuolta kannalta miettiä.
Mitä henkilökuntaan tulee, niin ihmettelen, jos lasten asiat ei kiinnosta muka yhtään. Luulisi kiinnostavan, jos tekee työtään motivoituneena. Kiinnostaminen ei tarkoita, että lasta jaksaa ihailla äipän kanssa loputtomiin tai vapaa-ajalla tykkäillä FB:ssä kuvista vaan asiallista keskustelua tarvittaessa. Itse joskus juttelen hoitajien kanssa. Aamuisin en yleensä koskaan kuin pakolliset, iltapäivällä joskus juttelen minuutin, joskus en en mitään. Pikemminkin tuntuu tylyltä, kun monesti tulee lapsi haettua niin, ettei edes kysy pintapuolisesti kuulumisia vaan huikkaa heipat.
Sanoisin että päiväkoti on pakollinen hyvä! Tottakai siellä ollaan mahdollisimman vähän, eli vanhempien töiden ajan. En höpise niitä näitä minuttitolkulla aamulla tai illalla, mutta tottakai kuulumiset on hyvä vaihtaa. Ja hoitajat! Ihania! Musta on niin kiva mennä hektisen työpäivän jälkeen päiväkotiin ja nähdä nämä iloiset ja hymyilevät naiset - juteltiin tai ei. :)
up