Appivanhemmat poikansa exän uuden suhteen lapselle kummeiksi

On tuo ikävästi tehty uutta vaimoa ja omaa poikaa - heidän suhdettaan, kohtaan. Hyvissä väleissä voi exän kanssa olla, hieromatta sitä noin toisten naamaan. Tuskinpa kovin moni tykkäisi tuollaisesta järjestelystä jos omalle kohdalle sattuisi, täällähän nyt on kiva olla positiivinen ja hyväksyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on Pirjo. Hän on naimisissa Matin kanssa. Matti oli aiemmin naimisissa Sallan kanssa. Salla on nykyään naimisissa Erkin kanssa ja heille syntyi vauva, jonka kummeiksi tulivat Matin vanhemmat.

Ilmeisesti Pirjo tässä kyselee, onko tuo kummeus ihan ok.

Minusta ei. En tekisi tätä pojalleni ja hänen uudelle vaimolleen, vaan keskittyisin poikani uuteen suhteeseen, en entiseen minääni. Ihan siitä syystä, ettemme ole yli-ihmisiä, eikä meidän tarvitsekaan olla ja tällaiset asetelmat ovat liian vaikeita.

Minä olen katkaissut napanuoran poikaani enkä mieti, mitä tekoni hänelle muka aiheuttavat. Jos poikani loukkaantuu siitä, että minulla on hyviä ystäviä, niin sitten saa ihan rauhassa kahmia herneitä nenään. Ei aikuiset ihmiset voi viettää elämäänsä peläten, että omat lapset loukkaantuu olemattomista.

Ei oma lapsi voikaan sanella, kenen kanssa oma vanhempi on tekemisissä. Mutta onhan tavan kaveruudesta aika iso harppaus siihen, että kokee tarpeelliseksi vaikkapa tässä tapauksessa ryhtyä oman lapsensa entisen puolison lapsen kummiksi. Siinä herää kieltämättä kysymys, onko kaveruus sattunut syntymään vain puhtaasti ystävyydestä mukavaan ihmiseen, vai haluun elätellä toivoa jo kuolleen suhteen puolesta ja pitää entinen ehdoin tahdoin mukana elämässä, lapsen toiveista viis. 

Vanhemmat pyytävät lapsensa kummiksi eikä niin päin, että kummiksi ilmoittaudutaan! Jotenkin outoa ajatella, että jos lapseni on eronnut ihmisestä, joka on 15 vuotta ollut osa perhettämme, niin minun tulee samantien lopettaa kaikki yhteydenpito. Jos jatkan kaveruutta, elättelen toivoa kuolleen suhteen puolesta.

Entä jos oma lapseni kuolee, saako leskeen ja lastenlasten vanhempaan pitää mitään yhteyttä?

Eihän se ero ikinä helppoa ole, kenellekään. Eikä varsinkaan, jos suhdetta on takana vaikkapa tuo 15 vuotta (lisäksi ottaen huomioon mahdolliset yhteiset lapset, jotka sitovat eronneet toisiinsa tavalla tai toisella erosta eteenpäinkin). 

Voisiko asiaa ajatella niin päin, että siihen on jokin syy, että lapsi on päätynyt tahollaan eroon, ja se on myös lapselle vaikea? Pelkkä ero sinällään on jo vaikea prosessi, saati sitten se, että entinen kumppani jää tiiviiksi osaksi omien vanhempien elämää (muutenkin kuin vain lasten kautta). Tuo olisi tosi vaikeaa etenkin aikana, kun itse tarvitsisi kenties tukea erossaan, taikka jo rakentaa uutta elämää vaikkapa uuden puolison kanssa.

Mitäänhän sinun ei tarvitse tehdä. Voit vallan hyvin kahvitella lapsesi eksän kanssa vaikka joka päivä, ryhtyä kummeiksi ja mennä vaikka yhteisille ulkomaanmatkoille, jos se hyvältä tuntuu. Se on sitten jo toinen juttu, missä menee raja, mikä tuntuu lapsestasi kiusaannuttavalta tai jopa ahdistavalta. Eihän sinun siitäkään tarvitse piitata... mutta kieltämättä olen hämmästynyt, jos et piittaisi.

Luonnollisesti kuolema ja suhteet leskeen ja lapsiin on tyystin eri asia kuin ero.

Onko miehelläsi (esim pekka) ja eksällä (piritta) yhteisiä lapsia? Jos on, niin musta on kiva idea, että lasten uusi sisarpuoli saa "suhteen" toisten lasten isovanhempiin.

Todella typerää appivanhemmilta, tehdään selväksi uudelle vaimolle mikä hänen asemansa on. Uutena vaimona en kyllä välittäisi viettää aikaa enää appivanhempien seurassa, ihan kaikkea ei tarvitse sietää keneltäkään. 

En yllättyisi, jos naimisissa ja raskaana oleva ystäväni pyytäisi ex-anoppiaan lapsensa kummiksi. Hänelle exänsä äiti on ehkä jopa läheisempi kuin oma äitinsä ja he pitävät yhteyttä viikoittain. Eivät tosin näe kovin usein, koska asuvat usean sadan kilometrin päässä toisistaan. Exäänsä kaveri ei tietääkseni ole minkäänlaisessa yhteydessä.

Exän nykyinen tyttöystävä on mustasukkainen ja harmissaan tiiviistä yhteydenpidosta kaverini ja anoppinsa välillä. Ymmärtänee kuitenkin, ettei kaverillani ole minkäänlaista mielenkiintoa ex-poikaystäväänsä kohtaan, hänellä vaan synkkaa ex-anoppinsa kanssa erityisen hyvin.

Olen tosin yrittänyt tuoda tyttöystävän näkökulmaa ystäväni ymmärrykseen, kun hän on joskus minulle tuosta mustasukkaisuudesta valittanut. Minäkin olisin mustasukkainen, mikäli mieheni ex-tyttöystävä olisi anopilleni läheisempi ja rakkaampi kuin minä.

Minusta oikein hyvä idea. Ystäväni miehen ex-anoppi tuli jo synnärille tapaamaan "lastenlastensa veljeä". Ja heillä on edelleen hyvät suhteet, ja nyt jo aikuinen poika käy säännöllisesti bonusmummonsa luona ja kuljettaa xx-mummoa jos mummo tarttee kyytiä ja auttaa muuteskin. Toki myös ystäväni mies auttaa ex- anoppiaa. Ja hän on kutsuttu kaikkiin perhejuhliin.

Vierailija kirjoitti:

Ap on Pirjo. Hän on naimisissa Matin kanssa. Matti oli aiemmin naimisissa Sallan kanssa. Salla on nykyään naimisissa Erkin kanssa ja heille syntyi vauva, jonka kummeiksi tulivat Matin vanhemmat.

Ilmeisesti Pirjo tässä kyselee, onko tuo kummeus ihan ok.

Minusta ei. En tekisi tätä pojalleni ja hänen uudelle vaimolleen, vaan keskittyisin poikani uuteen suhteeseen, en entiseen minääni. Ihan siitä syystä, ettemme ole yli-ihmisiä, eikä meidän tarvitsekaan olla ja tällaiset asetelmat ovat liian vaikeita.

Keskittyisin poikani uuteen suhteeseen? Sehän on pojan suhde, eikä minun. Minun ja pojan nyksän välille muodostuu ajan kanssa varmasti myös suhde, mutta tuollainen ajatusmalli, että exään pitäisi katkaista samantien vuosien saatossa kehittynyt suhde, jotta voi keskittyä pojan uuteen suhteeseen, kuulostaa kyllä vaarallisen paljon siltä, että oma elämä on jäänyt vähän taka-alalle ja eletään jälkikasvun kautta. 

Kai aikuiset osaa jo ihmissuhteensa hoitaa vähän eritavalla kuin yläkoulussa. "Noille tuli bänät niit nyt mekään ei  voida olla enää kavereit, sry, ei pahal."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on Pirjo. Hän on naimisissa Matin kanssa. Matti oli aiemmin naimisissa Sallan kanssa. Salla on nykyään naimisissa Erkin kanssa ja heille syntyi vauva, jonka kummeiksi tulivat Matin vanhemmat.

Ilmeisesti Pirjo tässä kyselee, onko tuo kummeus ihan ok.

Minusta ei. En tekisi tätä pojalleni ja hänen uudelle vaimolleen, vaan keskittyisin poikani uuteen suhteeseen, en entiseen minääni. Ihan siitä syystä, ettemme ole yli-ihmisiä, eikä meidän tarvitsekaan olla ja tällaiset asetelmat ovat liian vaikeita.

Keskittyisin poikani uuteen suhteeseen? Sehän on pojan suhde, eikä minun. Minun ja pojan nyksän välille muodostuu ajan kanssa varmasti myös suhde, mutta tuollainen ajatusmalli, että exään pitäisi katkaista samantien vuosien saatossa kehittynyt suhde, jotta voi keskittyä pojan uuteen suhteeseen, kuulostaa kyllä vaarallisen paljon siltä, että oma elämä on jäänyt vähän taka-alalle ja eletään jälkikasvun kautta. 

 

Kai aikuiset osaa jo ihmissuhteensa hoitaa vähän eritavalla kuin yläkoulussa. "Noille tuli bänät niit nyt mekään ei  voida olla enää kavereit, sry, ei pahal."

Hyvä pointti muuten tuo uuteen suhteeseen keskittyminen. Sehän nimittäin on niin, että jos anoppi keskittyy ja on läsnä, hänen pitäisi katkaista napanuora ja antaa pojan elää omaa elämäänsä. Ilmeisesti anoppina ei voi koskaan tehdä oikein.